Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyvät sivut.
(nettipäiväkirja 26.08.2024) Ollaan mietitty kavereiden kanssa viime aikoina, että pitäisi perustaa [seurakunta]. (...)
[Kehittävän arvioinnin teoria] lähti liikkeelle siitä, miten ihmiset ylipäänsä voivat auttaa toisiaan kehittymään. Mutta kyseisellä sivulla ei kerrottu, mistä alun perin tuli motivaatio puuttua koko aiheeseen. Tämä sivu yrittää selittää. (...)
Olen viime aikoina miettinyt ihmisten vastuuta siitä, kun leikitään leikkejä, joissa keskeinen elementti on osapuolten välinen vallankäyttö, alistaminen, epätasa-arvo tai pakottaminen. Esimerkiksi heteronormatiivisessa flirtissä on usein läsnä tämä piirre: mies käyttäytyy hallitsevasti ja nainen sopeutuu siihen, molemmat omista syistään, jotka voivat olla hyviä tai huonoja. Muita (harvinaisempia) esimerkkejä ovat vankilaleikit, alistamista sisältävät seksileikit, hierarkkisten ihmisryhmien nokkimisjärjestyksen muodostamiseen liittyvät rituaalit ([ihmisen laumakäyttäytymisen kolme perustyyppiä]), ja vaikkapa sellaiset perinnerituaalit kuin miesten haku. (...)
(nettipäiväkirja 26.02.2018) Tänään on näemmä tällainen kirjallisuus-WTF-päivä. Olen nähnyt monessa paikassa lainatun tutkimustulosta, jonka mukaan pariohjelmointi vie 15% enemmän aikaa kuin yksin ohjelmointi (saman tehtävän toteuttamiseen), mutta tuottaa 15% vähemmän ohjelmavirheitä. Tämän väitteen lähde on ilmeisesti https://collaboration.csc.ncsu.edu/laurie/Papers/XPSardinia.PDF . (...)
(nettipäiväkirja 26.02.2018) Luin populaaritiedeteoksesta ''Linked'' (Barabási 2002), jonka tiedot sinänsä ovat vanhentuneita, että ''n'' solmun satunnaisesti muodostettuun verkkoon on yleensä muodostunut yksi iso yhdistetty klusteri, mikäli linkkejä on vähintään saman verran kuin solmuja. Olisi kiva verifioida tämä itse. (...)
Tajusin, että en malta olla auttamatta kuopustani Tamagotchi connexion -pelin pelaamisessa, koska en kestä pelissä olevien söpöjen asiakkaiden nyrpeitä katseita, jos ne eivät saa sushiaan/kakkujaan/keilojaan ajoissa. ;_; (...)
(nettipäiväkirja 24.06.2012) [Toiminnallinen etiikka]-sivulla sivusin aihetta, milloin asiat tulevat kollektiivisesti tuomituiksi: mitä tarvitaan, jotta ihmisiä oikeasti kiinnostaisi, ja mitä, jotta joku jaksaa tehdä asialle jotain. Tajusin, että hyvin samanlaiset säännöt pätevät siihen, milloin asiat tulevat kollektiivisesti nauretuiksi. Siinä, missä yleisesti tuomitut asiat ovat ''väärin'' ja ihmisiä estää ''omatunto'' tekemästä niitä, yleisesti nauretut asiat ovat ''noloja'' ja niitä tekemästä estää ''häpeä'' (niin ettei voi tehdä mitään [erikoista]). (...)
(nettipäiväkirja 08.07.2012) Tänään poikani riitelivät siitä, kumpi saa keinua keinussa pidempään. Eilen molemmat olivat tyytyväisiä ja vaihtoivat vuoroa rauhallisesti, mutta tänään molemmat olivat sitä mieltä, että toinen oli saanut jo ''paljon'' enemmän, eivätkä suostuneet näkemään etua siinä, että toisen keinumisoikeuksiin suhtautuisi hövelisti. Ja, kuten usein ihmisten välillä käy, jos toinen on sovinnollinen, ottaa toinen hyväksikäyttäjän roolin: jos yksi yrittää toimia reilusti toiveenaan vastavuoroisuus, toinen käyttää hyväkseen joustovaran ja jättää toisen nuolemaan näppejään, ihan niin kuin [vangin dilemma]ssa. (...)
Minä olen idealisti, eikä sitä ole tarpeen puolustella. Sinäkin olet idealisti, jokainen on idealisti jossain määrin. Ainoa täydellisen epäidealistinen olento on sellainen, jolla ei ole mitään käsitystä siitä, miten asiat voisivat olla (muuten kuin ne sattuvat olemaan). Mutta joidenkin ideat vain ovat suurempia (= kauempana vallitsevasta asiaintilasta) kuin toisten, ja jotkut pitävät ideoistaan suurempaa ääntä kuin toiset. Minun ideani ovat jotkin suuria, ja minä pidän ideoistani kovaa ääntä. (...)
Debian (http://www.debian.org/) on jännittävä projekti. Se on erilainen kuin useimmat vapaaehtoistyöhön perustuvat projektit. Useimmat vapaaehtoisprojektit pyrkivät joko toteuttamaan tiettyä päämäärää valmiiksi (projektin perustamisvaiheessa) sovitulla tavalla, tai sitten palvelemaan niitä päämääriä, mitä senhetkisillä jäsenillä sattuu olemaan. Debian sen sijaan pyrkii kyllä tiettyyn, sovittuun päämäärään, mutta pyrkii samalla pitämään yllä itsehallinnollista järjestelmää, joka sallii hallitulla tavalla muuttaa tätä päämäärää ja sen toteuttamiseksi luotuja käytäntöjä. Niinpä Debian on eräänlainen pienoisvaltio (jossa on tällä hetkellä noin tuhat jäsentä). (...)
Mieti kahvinkeitintä. Se on laite: siinä on sisällä jotain, mikä saa sen keittämään kahvia, ja sitä ''operoidaan'' jollain tavalla, eli siinä on jokin tapa, jolla sitä käytetään (saadaan se tekemään, mitä halutaan). Tämä kahvinkeittimen tarjoama käyttötapa on sen käyttöliittymä. Esimerkiksi vesisäiliö, sen kansi, vastuksen virtakytkin, suodatinpussin suppilo ja sen avausmekanismi ovat kaikki osa kahvinkeittimen käyttöliittymää. (...)
Eräs ystäväni samasti porvarillisuuden ja elitismin. Itse pidän näitä hyvin erillisinä asioina. (...)
Ihmiset ovat loputtoman kiinnostuneita siitä, mitä toiset haluavat heiltä. Aina he eivät halua, että heiltä halutaan mitään, eivätkä he useimmiten tiedä, mitä he haluaisivat toisten haluavan; mutta kiinnostus ei lopu, vaan se ottaa eristäytyneenkin ihmisen pauloihinsa, kun vain tämä joskus on tekemisissä ihmisten kanssa. Useimmiten ihmiset ovat myös hyvin taipuvaisia mukautumaan siihen, mitä toiset haluavat heiltä, jopa vaikka monet yrittävät vastustaa tietoisesti tai puheen tasolla mukautumishaluaan. (...)
Mitä pidemmälle olen elämässäni tullut, sitä vähemmät ihmiset ovat enää ärsyttäneet minua. Olen yrittänyt miettiä, mistä se johtuu. Erityisen hyviä vihjeitä saa ihmisistä, jotka ovat jossain vaiheessa ärsyttäneet minua, mutta eivät enää. Kaikkein mielenkiintoisimpia ovat ihmiset, jotka ovat ärsyttäneet pelkällä olemassaolollaan. (...)
(nettipäiväkirja 05.03.2015) Olen viime aikoina alkanut kiinnittää huomiota siihen, että ''hyväksyntä'' on oikeastaan aika huolestuttava termi. Aina, kun jossain on hyväksyntöjä (hyväksyntiä?), se on oire siitä, että tehdään jotain turhaa tai älytöntä. (...)
Asioita ei voi lykätä. On ilmiselvää, että tismalleen samanlaista tapahtumakulkua tai kokemusta ei voi lähteä liikkeelle kahteen eri aikaan: monet asiathan ovat muuttuneet sillä välin. Mutta itse asiassa on vaikeaa tehdä edes likimäärin samaa asiaa nyt tai myöhemmin. Vain verrattain ulkoinen, pinnallinen kuvaus tekemisestä voidaan sovittaa useampaan tapahtumaan: esimerkiksi "matka Afrikkaan" tai "kahvituokio oman mökin kuistilla". Mutta kun mennään kokemukselliselle tasolle, eivät aiemmat ja myöhemmät ulkoisesti samanlaiset tapahtumat vastaa toisiaan enää ollenkaan, varsinkaan jos välissä on vähän pidempi aika (muutamia vuosia esimerkiksi). (...)
Selitä tässä, mitä sosiaaliporno tarkoittaa. (...)
Jos lähdetään siitä, että [vapaus] katsotaan jotenkuten määritellyksi tai ainakin intuitiivisesti ymmärrettäväksi ja että vapaus on hyvästä, on jäljellä kuitenkin paljon ajatustyötä siinä, [miten vapaus saavutetaan]. Kaikessa siinä, missä on tottunut vapauteen ja vapaaseen mieleen, on helppoa huomata uudet tai toisilla olevat rajoitukset, mutta miten huomata ne vapaudenrajoitukset, joiden kanssa on tottunut elämään? (...)
Usein kuulee, että nykyaika on "individualistista". Tällä tarkoitetaan monia erilaisia asioita: joskus individualismia käytetään synonyymina egoismille, joskus yksinkertaisesti lyhytnäköiselle ahneudelle; joskus sillä tarkoitetaan kulttuurikentän pirstoutumista siten, ettei suurta yhtenäiskulttuuria enää ole. Individualismi onkin epämääräinen käsite, joka tarkoittaa [yksilö]n tai itseyden korostamista tavalla tai toisella. Mikä tämä tapa on, jää yleensä tarkemmin määrittelemättä. (...)
(nettipäiväkirja 18.09.2012) Parisuhteelle omistautuminen ja omistautumattomuus ovat sillä tavoin kumpikin itselleen synergeettisiä, että omistautuvat ihmiset kaipaavat ihmisiä, jotka myös omistautuisivat heille, ja omistautumattomat (riippumattomat) ihmiset kaipaavat ihmisiä, jotka ovat heistä riippumattomia. (...)
Selitä tässä, mitä avoin yhteisö tarkoittaa. (...)
Tässä on Hennan ja Panun [hääjärjestelyt]:ihin kuuluva ohjelmanumero. Porukka jaetaan joukkueisiin, joita voi vaihdella eri harjoitusten välillä. (...)
Olen suhtautunut skeptisesti siihen, että hierarkia-sanaa voisi käyttää mihinkään muuhun kuin epäselvään vihjaamiseen, mistä on kysymys. Olen pitänyt tätä sanaa niin huonosti määriteltynä, että esimerkiksi [anarkismi]n määrittelyssä olen tukeutunut toisenlaisiin sosiaalisten suhteiden mittareihin. Mutta nyt olen ehkä muuttanut mieltäni. (...)
Tämä on totuus! (...)
Ihmiset ovat hyviä hahmottamaan suhteellista hyötyä. Se tarkoittaa, että jos ihmisillä on jokin vertailukohta, he pystyvät hyvin pohdiskelemaan, ovatko asiat tietyssä tilanteessa vertailukohtaa paremmin vai huonommin. Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia käyttää kontrafaktuaalisia vertailukohtia, siis vertailukohtia, joita ei ole oikeasti olemassa vaan jotka pitää kuvitella. Siksi esim. yhteiskunnan oloja tutkittaessa usein vertaillaan muihin maihin, vaikka ihmisten pitäisi muutenkin ymmärtää, että ilmainen koulutus on kiva juttu. (...)
Koko sosiaalinen maailma koostuu ihmisistä, ja yhteisöt ovat lähinnä päälle lisätty hahmotusjärjestelmä. Toki yhteisöjä olemassa on: esimerkiksi säännöllisesti tapaavat ihmiset muodostavat jotakuinkin varmasti jonkinlaisen yhteisön, vaikkei heille olisi löydettävissä mitään yhteistä tekijää. Yhteisön ''ominaisuudet'' ovat mutkikkaampi juttu. Osa niistä on aitoja yhteisön ominaisuuksia, kuten tiiviys, keskittyneisyys, koko (joka tosin ei ole tarkka, koska yhteisön rajat eivät yleensä ole tarkkoja) ja niin edelleen. (...)
Kommuuni = valtiota pienempi yhteishallinnollinen tai yhteistyöhön pyrkivä yksikkö, nykyään varsinkin asumusyhteisö. (...)
Tässä ajatustavassa ihmiset nähdään "rationaalisia" valintoja tekevinä toimijoina, jotka yrittävät saada itselleen tietyt "edut". Kollektiiviset ilmiöt selitetään peliteoreettisina seurauksina yksityisten ihmisten edunvalvonnasta, ja niin edelleen. Tässä teoriassa on harmillista se, että sillä on valtavaa sovellettavuutta, mutta ihmiset soveltavat sitä yleensä erittäin huolimattomasti ja lähinnä tukeakseen omia käsityksiään. (...)
Pariutumisen markkinateorian mukaan ihmisten parinmuodostus muistuttaa markkinoita, joissa jokaisella ihmisellä on "markkina-arvo" ja kaikki yrittävät saada mahdollisimman korkea-arvoisia kumppaneita. Vertauskuva markkinoiden ja parinvalinnan välillä on kuitenkin ontuva monestakin syystä. Ensimmäiseksi ja olennaisimmaksi, parinmuodostus ei ole vaihtokauppa eikä siihen liity lähtökohtaisesti mitään sopimusta. Koska seksistä ei suurimmalla osalla pariutumismarkkinoista anneta mitään muuta kuin seksiä, ei ole mitään mittaria yhden ihmisen markkina-arvollekaan. Onkin melkein yhtä järkevää puhua "keskustelumarkkinoista" joissa ihmisillä on "keskustelullinen markkina-arvo". (...)
Selitä tässä, mitä hyväksikäyttö tarkoittaa. (...)
Koska [oikeudenmukaisuus] on hankala määritellä ja toteuttaa, luovutaan usein oikeudenmukaisuudesta ja aletaan sen sijaan puhua oikeuksista. Oikeudet ovat siitä näppärämpiä, että ne eivät perustu kahden ihmisen välisiin suhteisiin vaan ovat vaadittavissa tuosta vain, yhden ihmisen lähtökohdista. (...)
Olen nähnyt kritiikkiä siitä, kuinka julkista tilaa yksityistetään. Julkinen tilahan tarkoittaa paikkoja, joissa kaikkia ihmisiä kohdellaan tasavertaisina siinä mielessä, että kenelläkään ei ole toisen yli menevää oikeutta määrätä tai määrittää, mitä tilassa saa tehdä tai kuka siellä saa olla. Yksityinen tila taas on jonkun omistamaa, ja periaatteessa omistaja määrää sen käytöstä. Yleisölle avatussa yksityisessä tilassa ei kuitenkaan saa asettaa mielivaltaisia kriteereitä sille, kuka päästetään sisään. Yleensä julkisten tilojen yksityistämisellä tarkoitetaan esim. kauppakeskusten leviämistä. (...)
[Yhteisö]jen laki kuuluu näin: (...)
[Tiedeuskovainen] on joutunut haukkumiseni kohteeksi tässä wikissä (pariinkin kertaan: [pahanilmanlintu]). Mutta pitäisi varmaan kertoa vähän myös suhtautumisestani hihhuleihin. (...)
Tämä [nillitys] on sukua [turvallisuus]-sivulle. (...)
Suurimmassa osassa maailmaa tasaveroiset, toisilleen tuntemattomat ihmiset ''haluavat'' vaihtaa sanan tai pari. Jos jompikumpi osapuoli haluaa pitäytyä jutustelusta, siihen on yleensä jokin selkeä syy: jyrkkä yhteiskuntaluokkajärjestelmä, toisen pelottava ulkomuoto, ylpeys, stressi tai tolkuton väsymys. Myös epävarmuus siitä, mitä toinen haluaa, voi olla syynä haluttomuuteen olla tekemisissä. (...)
Useimpia pelottaa [anarkismi]ssa mahdollisuus, että ihmiset alkavat tehdä ns. pahoja asioita, kun ei ole "sääntöjä" eli lakeja ja niitä toimeenpanevia viranomaisia. Tosiasiassahan lait ovat pienenpieni osa meitä koskevista säännöistä, ja suurempi ongelma onkin, miten ''sääntöjä'' saadaan rajoitetuksi, kun lakia ei ole. Ne muutamat kerrat, kun olen tavalla tai toisella ollut eri mieltä status quon kanssa ([turvallisuusvouhotus] [lasten kasvattamisesta] tulee mieleen), olen ollut todella kiitollinen, että on olemassa lakeja, jotka antavat toiminnalle puitteet - että ihan ''kaiken'' oikeutusta ei tarvitse perustella kaikille, jotka jostain syystä päättävät sitä paheksua. (Katso [valtio anarkismissa].) (...)
(... ja ihailu) (...)
Nonkonformisti = ihminen, joka käyttäytyy odotuksia tai normeja vastaan. (...)
Yhteisömielipide on käsitys, jonka jokin [yhteisö] jakaa - ei vain siinä mielessä, että jokaisella jäsenellä on sattumalta sama mielipide, vaan myös (tai pikemminkin) siten, että jokainen yhteisön jäsen tietää tai luulee, että muut yhteisön jäsenet ovat siinä käsityksessä. (...)
Tämä on taas yksi itse keksimäni termi. Etiikka tarkoittaa oppia siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta toiminnallinen etiikka tarkoittaa, mitä käytännössä ihmiset sallivat tai estävät toistensa tehdä -- ja mitä he uskaltavat tehdä. Se, että ihmiset käytännössä noudattavat jonkinlaista toiminnallista etiikkaa ja siten rajoittavat toistensa käytöstä (ja omaansa ennakoivasti), asettaa rajat [arvorelativismi]lle, koska ihmiset joutuvat joka tapauksessa vastaamaan toisilleen tekemisistään, olivat mitä mieltä arvoista tahansa. Eettinen keskustelu onkin tavallaan toiminnallisen etiikan työkalu: keskustelemalla oikean ja väärän periaatteista ihmiset pyrkivät saavuttamaan riittävän joukkovoiman näiden periaatteiden pitämiseksi yllä. Muilta osin vallitsee tietty [mielipiteiden merkityksettömyys]. (...)
Ihmisillä on paljon mielipiteitä. Mielipiteet ovat kanssakäymisen polttoainetta. Mielipiteillä on oma elämänsä: ne leviävät, taistelevat ja häviävät vailla suuriakaan kosketuksia varsinaiseen aiheeseensa. (...)
Kävin tällaisen keskustelun: (...)
Valta on [vapaus] rajoittaa muiden vapautta. (...)
Tarkoittaa asioita, joita ei välttämättä tehdä lapsia varten eikä heidän kanssaan yhteistyössä, vaan omin päin mutta lasten häiriintymättä ja toiminnan häiriintymättä lapsista. Jos lapset sitten tarvitsevat huomiota, heidät on helppo ottaa näihin hommiin mukaan. (...)
Mustasukkaiseksi sanotaan ihmistä, joka ärtyy siitä, jos hänelle läheinen ihminen on jonkun muun seurassa, tai yrittää estää sellaista tapahtumasta. Mustasukkaisuus on siis omistushaluisuutta ja/tai jakamishaluttomuutta ihmisen suhteen. [Uskollisuus]vaatimus on perinteisin mustasukkaisuuden muoto, mutta nykyään sanaa käytetään kaikenlaisesta muustakin, esim. tunteesta, että oma ystävä viettää "liikaa" aikaa seurustelukumppaninsa kanssa. (...)
Jostain syystä silloin, kun en ollut vielä ollut koskaan kovin [mustasukkainen], pidin mustasukkaisuutta järjenvastaisena tunteena. Mustasukkaisuushan on turhaa huolehtimista asiasta, johon ei voi kovin paljon vaikuttaa: huolta siitä, miten kumppanin tunteet muita kohtaan vaikuttavat kumppanin tunteisiin itseä kohtaan. (...)
Mustasukkaisuutta pidetään yleensä sen ongelmana, joka on [mustasukkainen], tai enintään harmillisena asiana, jonka kumppanikin joutuu ottamaan huomioon. Monet kuitenkin myös ''haluavat'' kumppaneiltaan mustasukkaisuutta, koska katsovat sen metkitsevän arvostusta. (...)
Olette saattaneet huomata, että tämä on yksi mieliaiheitani. Oikeastaan se ei ole minulle ollenkaan mieluinen, sillä en tiedä, mitä sanoisin siitä. Kasvoin ajattelemaan, että [uskollisuus] on turha, ihmisten muodostama sääntö, ja että [mustasukkainen] ihminen ei luota toiseen tarpeeksi ([vääryyden konstruointi]). Olen periaatteessa edelleen tätä mieltä, mutta en käytännössä: ihmiset ovat liian heikkoja ja tyhmiä, että heihin voisi luottaa niin paljon. (Voit katsoa erikseen [mustasukkaisuuden aiheellisuudesta].) (...)
Koulussa vihasin joukkuepelejä. Nyt, kun oma tyttäreni "harrastaa" jalkapalloa, alan muistaa, miksi. Kyse ei ollutkaan vain siitä, että luokkamme oli täynnä urheiluhulluja idiootteja. Eikä vain siitä, että liikunnanopettajamme huusi ja vittuili (tai niin sen ainakin muistan). Kyse on siitä, että meidät aina lämättiin kentälle ja sitten piti "pelata". (...)
Minun elämänfilosofiassani yhdistyvät kaksi vaikeasti yhdistettävää periaatetta, aktiivinen vaikuttaminen ja konfliktien minimointi. Ihmisiä, jotka ovat menettäneet uskonsa sovittelevuuteen, kutsun konfrontationalisteiksi. He ovat usein sitä mieltä, että olemassa olevat järjestelmät ovat niin huonoja, että ne pitää tuhota ja rakentaa alusta asti uudestaan. No juu, tätä on mahdotonta arvioida, mutta enimmäkseen en usko olemassa olevien järjestelmien perustavanlaatuiseen mätyyteen. (...)
Ihminen on suosittu, jos monet muut osoittavat arvostavansa / suosivansa häntä. Suosittuus on ihmisen tyypillisesti saaman suosion määrä. (...)
Peli, jonka pelaajilla on päämääränä saada sellaista (mahdollisesti seksi-) seuraa, josta he pitävät, ja jota tehdään paikoissa, joissa suurin osa ihmisistä on hakemassa seuraa. Iskelmispeli on toki [peli], mutta sen pisteytys on keinotekoinen. Ihmiset antavat itselleen (ja toisilleen) iskemispelissä pisteitä itse päättämiensä, yhdessä sovittujen ja alitajuisesti opittujen kriteerien mukaan, mutta nämä päätökset, sopimukset ja kulttuurilliset konventiot eivät takaa, että ihmiselle on pohjimmiltaan arvoa juuri niillä asioilla, joita nämä kriteerit arvottavat. Oma [seksuaalinen halukkuus] on häilyvä asia: on vaikeaa oppia, mitä todella kaipaa, mitä tunteellisesti haluaa ([järki ja tunteet]). Ja koska tunteet vaikuttavat siihen, mitä viestii muille, seksuaalinen [itsepetos] johtaa helposti siihen, että oma käytös on väärä [viesti siitä, mitä haluaa toiselta]. (...)
Sanojen tarkemmista määrittelyistä kertovat [sitoutuminen], [uskollisuus ja pettäminen]. Katso myös [polyamoria] sekä huomiot [mustasukkaisuudesta ja uskollisuudesta]. (...)
PUA on lyhenne sanoista "pick up artist", ja sillä viitataan henkilöihin (miehiin), jotka ovat, väittävät olevansa tai yrittävät olla taitavia hankkimaan sellaista (seksi)seuraa kuin mieli tekee. PUA-diskurssissa tosin usein PUAn itsensä mielihalut ovat aika taka-alalla: pikemminkin PUA-iskemisessä pyritään saamaan aikaiseksi jotain sellaista, mistä muut (miehet) sanoisivat "vau". Kyse ei siis ole välttämättä seksin maksimoinnista tai seksin laadun maksimoinnista, vaan tietynlaisen sosiaalisen statuksen tavoittelusta, kuvasta, että saa kyllä, mitä haluaa, jos vain yrittää. (...)
Ihmiset hahmottavat usein hallinnolliset yksiköt (esimerkiksi valtiot) hyvin yksinkertaistetusti, [hierarkia]na: niissä yhdet käskevät toisia ja hallinnollisen yksikön huipulla oleva ihminen / ihmisten muodostama elin pohjimmiltaan määrää, mitä yksikkö "tekee" ja mihin se "pyrkii". Koska ainoastaan korkeimmassa asemassa olevat yksilöt ovat vapaita toisten määräysvallasta, voidaan ajatella yksikön palvelevan yksinomaan näiden yksilöiden tarkoitusperiä ja muiden olevan mukana siksi, etteivät nämä uskalla asettua vastahankaan saadessaan epämieluisan käskyn toimitettavakseen. (...)
Johtajat tykkäävät tuotteiden ja ratkaisujen ostamisesta. He soveltavat usein samaa ajatustapaa myös ohjelmiin. Mutta tietokoneet ovat vain työvälineitä (edelleen, [tekoäly]n kaupallistumista odotellessa), eivätkä ne tee työtä ihmisten puolesta. Ja useimmiten onkin niin, että työvälineet ongelmaan kuin ongelmaan ovat jo olemassa, niitä pitää vain osata käyttää. (Yksi tärkeä työkalu on nimeäminen: http://sange.fi/~atehwa/unix-kurssi/yleista/nimeys.html) (...)
Olen nykyään kovasti sitä mieltä, että ihmisten vapaus ei voi toteutua täydesti muuten kuin tasavertaisuudessa. Tässä yhteydessä [tasa-arvo] tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaikilla ihmisillä on samat oikeudet ja velvollisuudet toistensa suhteen: että ihmisten suhteet ovat vastavuoroisia. Epävastavuoroisuus synnyttää helposti tilanteita, joissa toisella osapuolella on yli[valta] toiseen, jolloin kyseessä on sosiaalinen [hierarkia]. Ihmiskunnan kehitystä vapauden suuntaan Paulo Freire kutsuu ''inhimillistymiseksi''. (...)
Saan uudestaan ja uudestaan vakuuttaa ihmisille, ettei kukaan tunne itseään miksikään ilman kunnioitusta. Nykyään kuuluu pärjätä omillaan, ja elintarpeiden jälkeen (joita lienee mahdoton kieltää) kunnioituksen tarve sotii eniten tätä ideaalia vastaan. Ehkä sana on vain väärin valittu: minun pitäisi löytää kunnioitukselle merkitys, joka tekee mahdottomaksi ihmisille väittää, että he ovat siitä riippumattomia. Sillä riippumattomuus on harha, josta ihmiset maksavat yksinäisyydellä, näivettymisellä ja luovuuden hitaalla tyrehtymisellä. (...)
Yritän tässä listata tämän nettipäiväkirjan sisältöä aihepiireittäin. (...)
Selitä tässä, mitä "halveksunta on helppoa, puolustaminen vaikeaa." tarkoittaa. (...)
Useimmat ihmiset kehittyvät. He huomaavat virheitä tai yliyksinkertaistuksia vanhoissa ajatuksissaan, näkevät uutta, ja alkavat pitää tärkeinä asioita, jotka aiemmin olivat heistä merkityksettömiä, tai unohtavat asiat, joista joskus välittivät. Osa tästä muutoksesta on varsin syvällistä, ideologista tai uskonnollista muutosta. (...)
Olen pitänyt itseäni jo pitkään erityisen rehellisenä ihmisenä. Puhun suorempaan kuin useimmat ja minulla on vähemmän salaisuuksia kuin oletan useimmilla ihmisillä olevan -- tai oikeastaan se, mitä tiedän tarkasti, on, etten katso salaamisen arvoisiksi monia sellaisia asioita, mitä jotkut muut katsoisivat. (Äärimmäinen [rehellisyys] ei ole niinkään palvelus ympäristölle kuin itselle --.) (...)
Jotkut määrittelevät sitoutumisen tiettynä käytöksenä, jotkut asenteena, jotkut sopimuksena. Minulla on (mielestäni) hauskempi tapa: kyseessä on eräänlainen [yksilö]käsitteen laajentaminen. (...)
Kertomatta jättämisestä on kyse, kun ei sano jollekulle jotain, mitä tämä haluaisi tietää. Koska on vaikea tietää, mitä kaikkea joku haluaa tietää, niin voi vahingossa jättää kertomatta olennaisia asioita. Joskus aikoinani laajensin tätä ajatusta niin, että ajattelin olevan kokonaan ihmisten vastuulla osata kysyä sellaista, mitä he haluavat tietää. (...)
Tällä sivulla yritän kertoa (1) millaiset säännöt minusta parisuhteessa on hyvä olla ja (2) älylliset/periaatteelliset perustelut niille. Jos haluat tunteellisempia perusteluita, kannattaa ehkä katsoa [polyamoria]a käsittelevä sivuni. (...)
Minä en oikein osaa arvostaa sellaista romantiikkaa, joka perustuu kaiken järjestämiseen viimeisen päälle. En tajua, kuinka joku jaksaa vielä nauttia seurustelusta ja [seksi]stä kaiken sen vaivan jälkeen, jota esim. kynttiläillallinen aiheuttaa. Ja joidenkuiden häät ovat jotenkin itsetarkoituksellisia: eivät niinkään kahden ihmisen rakkauden (tai yhteistoiminta-aikomusten) manifesti kuin loputtomien odotusten ja opittujen kliseiden toteutus. (...)
Tällä sivulla tarkoitan itsetietoisuudella eräänlaista mielentilaa tai mielentilan piirrettä: kaikkia niitä ajattelumuotoja, joissa huomaa olevansa tilanteen osana ja käyttäytyvänsä tietyllä tavalla. Itsetietoisuus on siis itsensä havainnointia, tarkkailemista ja huomioon ottamista toiminnassaan. (...)
Ah, taas joudun kehittelemään uutta (ja mahdollisesti epäintuitiivista) terminologiaa selittääkseni tarkoitukseni. "Lupaus ja läheisyys" ovat kahden ihmisen tapoja kiinnostua toisistaan ja rakentaa yhteisyyttä, ja ne tarkoittavat tällä sivulla suunnilleen seuraavaa: (...)
Kokemuskateus on tunne, että joku jossain muualla on tekemässä jotain paljon hauskempaa tai ainakin mielenkiintoisempaa; että muille tulee jännittäviä, opettavaisia ja avartavia kokemuksia, ja itse missaa kaiken tai ainakin juuri ne kokemukset. Kokemuskateuden hipaisun tuntee usein, kun ihmiset kertovat matkoistaan, hyvin menneistä roolipelisessioistaan, [iskemispeli]stään, seksisessioistaan, tutustumisistaan ja ylipäänsä kaikista vähänkään vähemmän arkipäiväisistä kokemuksistaan. (...)
http://tunnustusten.luola.net/ (...)
Itsetuntemus on minulle korkea arvo. En osaa ihan täsmälleen selittää, mistä se johtuu. Oletan, että olen yksinkertaisesti kasvanut ympäristössä, jossa oma persoona ei ole ollut siinä mielessä yksityisomaisuutta, etteivät muut saa koskea siihen. Olen tottunut siihen, että jos kehun tai väheksyn itseäni liikaa, minua korjataan. Minut on opetettu epäilemään käsityksiäni. Minua on korjattu myös, jos olen ulkoistanut syitä: olen kasvanut tietoiseksi ihmisen pyrkimyksestä jättää itsensä selvittelyiden ulkopuolelle. Minua on opetettu etsimään [palaute]tta omalla tavallani. (...)
Minä en mitään niin maailmassa vihaa enkä mitään niin paljon yritä vastustaa kuin pelkoa. Pelko tappaa mielen, tekee ihmisestä tyhmän, ilkeänkin, ja toimintakyvyttömän hetkellä, kun tarvitsisi toimintakykyä eniten. Pelko, sekä [voimakkaat mielipiteet] asioista, joista ei ole kokemusta, ovat mielestäni kaksi yleisesti ja maailmanlaajuisesti pahinta vaikuttavaa kulttuuritekijää, jotka estävät ihmisiä olemasta onnellisia. Pelko on saanut aikaan sen, että [turvallisuus] ymmärretään väärin; [sääntörakkaus] saa alkunsa pelosta; ja pelkoa on myös suvaitsemattomuus, [aito hyväksyntä] edellyttää pelon puuttumista. (...)
Varoitus: tämä ei ole kovin feministinen sivu. Jos haluat nähdä feministisen artikkelin, lue [sukupuolipahan alku ja juuri]. Sanon tämän lähinnä siksi, että jotkut ihmiset suuttuvat, jos lukevat tekstiä, jonka arvelevat olevan kannallaan, ja joka osoittautuukin joksikin muuksi. Tämän sivun tarkoitus ei ole pettää -- eikä tämä teoria ole kovin hiottukaan. (...)
Varoitus: tämä on julistus. (...)
Kaupankäynti ei sinänsä ole välineenä aivan toivoton. Siinä oppii paljon hyödyllisiä asioita. Mutta kauppaa käydessään on otettava huomioon kaupankäynnin sivuvaikutukset: (...)
Vangin dilemma on epätäydellisen informaation ei-nollasummainen [peli], jossa kaksi agenttia päättävät (siis toistensa päätöksistä tietämättä), tekevätkö yhteistyötä vai ovatko itsekkäitä. Pelin säännöt voi määritellä monella tavalla, mutta ne tuottavat suunnilleen samanlaisen strategisen tilanteen, jos kaksi ehtoa täyttyy: (...)
Nollasumma on tilanne, jossa toisen voitto merkitsee aina toisen tappiota (tai niin kuin sanonta jatkuu, kahden kauppa kolmannen korvapuustia). Tällaisia tilanteita on olemassa, mutta huomattavasti vähemmän kuin ihmiset luulevat. Melkein aina on jokin tapa, jolla järjestelyn (kuvitteellista) yhteenlaskettua hyötyä kaikille voi lisätä. Tämä on tärkeää ymmärtää, sillä nollasummapeleissä pärjäämistaktiikka on olennaisesti erilainen kuin positiivisen summan peleissä: nollasummapeleissä kannattaa vetää toista turpaan niin paljon kuin mahdollista ja joka tavalla, minkä keksii; ei-nollasummaisissa (positiivisen summan) peleissä on monia erilaisia taktiikoita, mutta melkein vakiosti kannattavimpia on: (...)
Ajattelin, että minun pitäisi kirjoittaa muistiin sellaisia sosiaalisia muotoja, joihin olen törmännyt toistuvasti. Se on aika vaikeaa: en edes osaa sanoa, pitäisikö näitä ilmiöitä kutsua itsestäänselvyyksiksi, kulttuurillisiksi standardeiksi, tilastollisesti merkittäviksi taipumuksiksi vai miksikä. Lisäksi pelottaa, että kirjoittamalla näitä muistiin standardisoin ihmisten toimintaa vain lisää, sen sijaan, että tekisin helpommaksi kyseenalaistaa näitä muotoja. Ja koska tällaisia yleisiä ihmisten kanssakäymisilmiöitä on liikaa lueteltaviksi, keskityn ensiksi "suhteiluun" eli "romanttissävytteiseen kanssakäymiseen". (...)
Minä kannatan seurustelumuotona monisuhteita, eli suhteita, joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta. Monisuhteet ovat läheisessä suhteessa polyamoriaan, mutta eivät sama asia: [polyamoria] on tunnetila tai tunnetaipumus, eräänlainen luonteenpiirre / dispositio, jossa on taipuvainen rakastamaan useampia ihmisiä lyhyenkin ajanjakson sisällä. Monisuhteessa on taas kyse sosiaalisesta konstruktiosta, eli pohjimmiltaan siitä, mitä ihmiset odottavat toisiltaan ja mitä he arvelevat itseltään odotettavan. (...)
Ihmiset saavat ilonsa muista [ihmisistä], mutta yhteiselämä on hankalaakin. Toisten ihmisten ottaminen huomioon ja halujen sovittaminen yhteen vaatii työtä. Tämä työ on siedettävää, kun sitä pystyy tekemään silloin ja siinä määrin, kuin haluaa; raskaaksi se tulee, jos suhde on epätasainen, jos toinen on toisen armoilla eikä pääse rauhaan velvollisuuksistaan toista kohtaan. (...)
Tuli mieleen kirjoittaa tästä, kun taas kerran törmäsin mielenosoitusten vieroksuntaan sillä perusteella, että mielenosoitukseen menijät olisivat erityisen selkeästi nimenomaan osoittamassa, että ovat jotain mieltä jostain. Mielenosoitukset olisivat hyödyttömiä, jos niiden tarkoitus olisi ilmoittaa vain, että niiden osallistujilla on jotain mielenosoituksen aiheeseen liittyviä mielipiteitä. (...)
Tähän kategoriaan kuuluvat ne sivut, jotka muuten kuuluisivat sosiaalisuuden tai elämäntapojen alaan ([kategoria: sosiaalisuus], [kategoria: elämäntavat]), mutta ovat sidotut tiettyyn aikaan tai paikkaan, tai käsittelevät kulttuuria omana ilmiönään, ei ihmisten välisenä kanssakäymisenä. (...)
Ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyvät sivut. (...)
Sosiaalinen sukupuoli on enimmäkseen kulttuurillinen tekijä, jonka suhteen on helpompi liikkua. Biologisen ja sosiaalisen sukupuolen erottelusta on parhaimmillaan se seuraus, että sosiaalista sukupuolta ei enää mielletä biologiseen sidotuksi, jolloin ihmisillä on suurempi vapaus valita käytöstapojaan. (...)
Mistään ihmisten luokista ei voi ylipäänsä puhua tekemättä yleistyksiä. Yleistykset taas eivät koskaan kunnolla vastaa todellisuutta. Erityisen paljon tähän kiinnitetään huomiota silloin, kun kyse on miehistä ja naisista, koska aihe on meidän yhteiskunnassamme aika arka. (Arka muuten miksi? Monissa muissakin kulttuureissa miehet ja naiset laukovat itsestään ja toisistaan ikuisia totuuksia, mutta loukkaantuminen ei ole niin yleistä... [sukupuolipahan alku ja juuri]) (...)
Voisi ajatella, että on toivotonta muodostaa jonkinlaista kuvaa eri kaupunkien/seutujen/maiden "hengestä", koska oikeasti tietysti kussakin paikassa asuu erilaisia yksilöitä eikä heillä ole tyypillisesti mitään kaikkia ihmisiä yhdistävää tekijää (muuta kuin juurikin sama asuinpaikka). Samoin voisi ajatella, että eri kaupunkeihin liitetyt stereotypiat ovat typerää liioittelua. Mutta alan taipua uskomaan, että Helsinki on kylmä ja paha paikka. En ole siitä varma -- ei siksi, ettenkö tuntisi Helsinkiä oikein hyvin, vaan siksi, että olen sitä liian lähellä pystyäkseni arvioimaan sitä. (...)
Mistä aloittaisin? Köhöm, köhöm. Aion puhua siitä, miten yksittäisten ihmisten unelmat kuolevat ja syntyvät, mutta ihmisten väliset unelmat elävät rauhallisemmin. Aion puhua siitä, kuinka idealismi ja tyyli vuorottelevat, ja kuinka idealismi todennäköisesti lopulta vie voiton [tyylistä]. Aion kertoa, kuinka [vapaus] elää ihmisten mielissä, kuolemattomana ja vahingoittumattomana, vaikka yksittäiset ihmiset menettävät toivonsa ja uskonsa vapauteen. (...)
Tällä sivulla puhutaan ''ihmisten'' rikkoutumisesta. Rikkoutuminen on sitä, että menettää onnensa ja ilonsa lähes täydellisesti. Olen nähnyt ja kokenut tätä tapahtuvan kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että ihmiselle tapahtuu ''vastoinkäymisiä'', kuten jonkin rakkaan ja/tai suuressa arvossa pitämänsä menetys tai tulevaisuuden mahdollisuuksien pilaantuminen; toisekseen siksi, että ihminen menettää sisäisen ''motivaationsa'', esimerkiksi lakkaa uskomasta omaan pystyvyyteensä tai niihin aatteisiin, jotka nimittävät oman [päämäärä]n. [Kunnioitus] on myös tärkeää ihmisen eheydelle ja sen loppuminen rikkoo molemmilla tavoilla. (...)
Minulle hyvä maailma on sellainen, jossa, kun ongelmia tulee, ne selvitetään, ja sitten ollaan tyytyväisiä. Valitettavasti on hirveän paljon ihmisiä, joille asioiden "selvittäminen", siis niistä kiisteleminen ja niiden puntaroiminen, on liian rasittavaa ja liian kova juttu. (...)
Joo tosiaan, rappukäytäviin oli ilmestynyt lappu, jossa ''kaikenlainen'' pallopelien pelaaminen ja skeittaus talojen pihalla ''tai lähistöllä'' oli kielletty. Nojoo, tämä on tyypillistä Suomessa, ja tavallaan sillä ei ole väliä, koska kukaan niitä kieltoja ei kuitenkaan noudata. (Toisaalta tämä juuri aiheuttaa sitä, että kieltoja ei noudateta, kun ne eivät ole kohtuullisia kumminkaan. Samalla saadaan kasvatetuksi nuoria, jotka uhkuvat tervettä auktoriteettiuhmaa ja purkavat sen joidenkin skeittauskieltojen rikkomiseen - tai, jos hyvin käy, [seksi]in julkisilla paikoilla.) (...)
(Tämä on vähän samanlainen kuin [kieltolappuepisodi].) (...)
Tällä sivulla [valta] tarkoittaa vähän kapeampaa asiaa kuin kirjoituksissani muuten. Tarkoitan tässä vallalla erityisesti yhteistyön koordinointia; en siis riitaisten tilanteiden vallankäyttöä, jolla kahmitaan itselle erioikeuksia, vaan yhteistä vallankäyttöä, jolla luodaan oikeuksia ja velvollisuuksia kaikille yhtäläisesti. (...)
Selitä tässä, mitä sitoutuminen yhteistoimintaan tarkoittaa. (...)
(Selitys alkaa taas juuri toisesta päästä...) (...)
Muutamat aiemmin aika tiukasti kurissa pidetyt terveysongelmat ovat pahentuneet suunnilleen 15 vuoden ajan. Itse tiedän tällaisia ainakin kolme: täit, rotat ja klamydia. Niille on yhteistä se, että useimmille ne ovat äklöjä, niiden mielletään olevan merkkejä epäsäntillisestä elämästä ja niiden tehokkaaseen torjuntaan tarvitaan kaikkien panosta. (...)
Olen ollut avioeron jälkeen vähän varovaisenpuoleinen kaikenlaisessa, varsinkin lupaamisessa. Olen lopettanut kaksi suhteentapaista siksi, etten ole tuntenut halua panostaa niihin, ja olen aika lailla yrittänyt pitää huolta, että teen ihmisille selväksi, millä mielellä olen liikkeellä. Tämä tosin on jäänyt usein yritykseksi: mieleni on muuttunut ihan tarpeeksi usein, että kaikenlaiset manifestit ovat olleet aika turhia (kuten [monisuhteiden käytännöt]). (...)
Minulla oli joskus tällainen teoria: (...)
On olemassa ilmiöluokka, jota kohtaan tunnen allergiaa ja jota voin kutsua vaikka menestys-, into- tai suorituskoulutukseksi (käytän tässä jutussa nimeä MIS-koulutus). En tiedä, voiko sille antaa hyvää määritelmää, mutta siinä yhdistyy yleensä useampia seuraavista piirteistä: (...)
Tämä on vähän outo termi. Periaatteessa se tarkoittaa sitä, että keskustelussa ja toiminnassa ennakko-oletetaan perinteinen (länsimainen?) yhteisörakenne, jossa miehet ja naiset ovat tietynlaisia ja tietynlaisissa rooleissa ja perustetaan perheitä ja niin edelleen. (...)
Tutkiessani [anarkismi]n periaatteita tajusin, että olen aina inhonnut sopimuksia ja että monet asiat, kuten käsitykseni [sopimus- ja sosiokasvatuksen eroista] sekä nuiva suhtautumiseni [uskollisuus]sopimuksiin ovat vain tämän ilmentymiä. (...)
Roolit ovat resurssi ja voimavara: "hyvä renki, huono isäntä". Älä pelkää rooleja. [Pelko] on vain toinen vankeus. (...)
En oikein osaa määritellä, mikä kaikki kuuluu seksiasiantuntemuksen piiriin, mutta tarkoitan sillä suunnilleen kaikkea tietoa ruumiillisista asioista, jotka ovat tavalla tai toisella noloja tai häpeällisiä useimpien mielestä. Sellaista tiedettävää on yllättävän paljon ja vaikka omaa ruumistaan tutkimalla saa selville yhtä ja toista, on myös paljon, mitä on vaikea saada selville. Esimerkiksi naiset eivät voi nähdä sisäänsä (peilillä tosin voi nähdä yhtä sun toista), ja siksi heidän ymmärryksensä vaginan sisäpuolesta on vähän mitä sattuu. (...)
Leiri on hyvä opetusmuoto. Sillä voi tuoda ihmiset uuteen maailmaan, uuteen sosiaaliseen normistoon, jossa kaikki on yhtäkkiä uutta ja ihmeellistä. Olen itse vetänyt muiden kanssa 5 (vai 6?) protuleiriä. Protuleirillä opetettava sosiaalisuuden piiri ja muoto on arvokas (joskin varsin vaihteleva), mutta ei millään muotoa ainoa opettamisen arvoinen. Ollessani viime keväänä HC:n (http://www.hospitalityclub.org/) Suomen-tapaamisessa koin aika rentouttavana sen, että kulttuurillinen ja ajattelullinen monimuotoisuus ja vapaamielisyys oli läsnä, mutta tietynlainen kunnianhimo ja pingottaminen puuttui. (...)
Nämä ovat: (...)
Muistan, että opastin joskus ihmisiä irkkaamaan. Keskustelu käy jotakuinkin näin (M=minä, T=toinen): (...)
On mukavaa jättää ihmissuhteet jamaan, josta tietää, että vaikka välissä kuluisi kuinka pitkä aika, toinen on taas mukava nähdä ja hänen kanssaan tulee olemaan taas mukavaa vaihtaa ajatuksia. Sellaisia, "hyvin taustalle jätettyjä" ihmissuhteita on ajan myötä ehtinyt kertyä aika liuta. (...)
Jostain syystä monet historiantutkijat pitävät propagandistisia tietolähteitä epäluotettavina. Minusta tämä osoittaa naivia käsitystä luotettavuudesta. Propagandassa usein "vääristellään" "faktoja", totta - tosin saattaahan kirjoittaja todella nähdä todellisuuden kirjoittamallaan tavalla, ja onko hän sitten väärässä? - ja voi olla, että propaganda sekoittaa joidenkin ihmisten päät. Mutta tosiasiassa propaganda on rehellisintä, mitä voi olla, se on julkinen tunnustus siitä, että ajattelee asiaa siitä ja siitä näkökulmasta ja kirjoittaa / puhuu sen mukaan. (...)
Optimisti ja pessimisti taistelivat. Kumpi voitti? (...)
Se, kuinka usein eri ihmiset ovat oikeassa, vaihtelee aidosti. Mutta oikeassa olemiseen pitää liittyä [metataito] arvioida omia kykyjään, ja valitettavasti, mitä kauemmas menee äärimmäisyyksiin (usein väärässä / usein oikeassa), sitä vaikeampaa on arvioida tulevissa tapauksissa, onko oikeassa vai väärässä. Ja kuitenkin, jos aikoo saada jotain aikaan, on pakko luottaa omaan ajatteluunsa... (...)
Monet ihmiset (varsinkin meidän yhteiskunnassamme) valittavat muodollisuuksien rasittavuutta. Kuitenkin [tapojen puolesta puhuja]t väittävät, että muodollisuudet ovat ihmisten elämää helpottamassa. Näiden ihmisten täytyy puhua jonkin verran toistensa ohi, koska todennäköisesti kyse on kuitenkin samasta asiasta. (...)
"Ole oma itsesi" tarkoittaa "älä yritä mitään, mikä ei luonnostaan tule". Muuta omaa itseä tuskin on olemassa. Mutta minkään [yrittämättömyys] on hyvin vaikeaa. Ja [jos se on vaikeaa, se ei ole oikein.].. joten haistata paskat koko jutulle. (...)
Keinotekoinen jako. (...)
Hauskuus tulee [ihmisistä]. (...)
Toiselta nimeltään alias, nettialias, netissä esiintyvän persoonallisuuden / persoonallisuuksien nimi. Sivunimi, salanimi, usein myös helppo keino eriyttää yksi ihminen useaksi [rooli]ksi. (Ilmenee myös arkikielessä: ihmistä kutsutaan koko nimellä, nimellä, lempinimellä, tittelillä, sukupuolen, iän tai perheaseman mukaan tilanteesta riippuen.) (...)
Friikki on johonkin outoon vahvasti erikoistunut ihminen. Ainakin seuraavista friikkityypeistä Suomessa on yliedustus (siis tilastollisesti): (...)
Minulla ei ole kulttuurimme väitetystä vähäpuheisuudesta mitään valittamista. On totta, että monet ovat taitamattomia hyvänpäivänjutustelussa (tai heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta); ja toisaalta on totta, että enimmäkseen täällä ihmiset ovat tosi puheliaita, tuttaviensa seurassa... mutta lähes poikkeuksetta ihmiset pitävät puhumisesta, sellaisesta vaatimattomasta. Se, ettei kukaan osaa avata sellaista, estää hiukan alakulttuureita sekoittumasta. (...)
Aito hyväksyntä on tunne. Se on tunne siitä, että toisessa ei tosiaan ole mitään vikaa; ei mitään sellaista, mikä ehdottomasti pitäisi korjata. Aito hyväksyntä ei edellytä, että ''kannattaisi'' toisen jokaista piirrettä. Aito hyväksyntä on myös helppoutta ajatella "niin juuri", kun toinen esittää ajatuksensa. (...)
Minua pännii monella eri tavalla se, kun ihmiset sekoittavat ymmärtämisen ja hyväksynnän (tai symppaamisen) toisiinsa. Ensinnäkin jotkut luulevat ymmärtävänsä ihmisiä, joita he tosiasiassa vain symppaavat. Toisekseen, vähän väliä kuulee väitteitä, että juoppoja / maahanmuuttajia / rikollisia / ms ''ymmärretään liikaa''. Tosiasiassa heidän ymmärtämisestään ei voi olla haittaa sen enempää kuin esimerkiksi kirjan ymmärtämisestä on. Kolmanneksi, jotkut väittävät, että ymmärtäminen aina tekee helpommaksi hyväksyä toisia. Vaikka ymmärtämättömyys aiheuttaa helposti [pelko]a ja sitä kautta aiheetonta vihaa, myös sinisilmäinen ihailu tai symppaus johtuu usein ymmärtämättömyydestä. (...)
[Ihmisen laumakäyttäytymisen kolme perustyyppiä] suhtautuvat eri tavoin tilanteeseen, jossa he kohtaavat uusia ihmisiä. Johtajat alkavat "osallistua" toisten toimintaan, mutta tekevät sitä omilla säännöillään, tavallaan toisista piittaamatta. Seuraajat menevät suoraan mukaan tai kyselevät, mitä tapahtuu, sanovat "jännää" tai "tyhmää" ja sitten osallistuvat tai dissaavat. Sopeutujat jäävät tarkkailemaan, yrittävät selvittää, mitä on tapahtumassa, ja kannattaisiko osallistua. Saatuaan asiasta jonkinlaisen käsityksen he menevät kysymään, pääseekö mukaan, jos keksivät luontevan tavan siihen. (...)
Ensinnä: en ole mikään malliesimerkki median ulkopuolelle jäävästä. Luen ilmaisjakelulehtiä jos sattuu olemaan sopiva väli, otan netistä selvää yhdestä sun toisesta asiasta ja niin edelleen. Mutta en tilaa yhtäkään päivälehteä, en yleensä ehdi lukemaan mitään uutisia, minulla ei ole [televisio]ta enkä ole säännöllisesti kiinnostunut edes sellaisista (periaatteessa mielenkiintoisista) lehdistä kuin Vihreä lanka, Voima ja Taloussanomat. (...)
Minulla ei ole hajuakaan, onko näille ryhmille jo jotkin nimet olemassa. Nämä ainakin ovat takuuvarmasti itse keksimiäni. (...)
Diplomacyn kaltaisiksi lasken kaikki pelit, joissa pelaajat tavoittelevat samaa päämäärää, ja voivat kunakin hetkenä toimillaan häiritä tai olla häiritsemättä toisiaan, mutta eivät voi kaikki saavuttaa asetettua päämäärää -- eli joutuvat pitkällä tähtäimellä joka tapauksessa häiritsemään toisiaan. Diplomacyn kaltaisissa peleissä häviää aina pelaaja, jota häiritsevät useimmat vastustajat. Niinpä niissä olennaisin sisältö on suostutella kullakin hetkellä olennaiset vastustajat olemaan häiriköimättä juuri sinua. (...)
(Tälle sivulle piti alun perin kirjoittaa ihan muuta.) (...)
Olen todennut, että ihmiset ovat yleensä surkeita valitsemallaan alalla. Tällä en tarkoita sitä, etteikö heillä olisi sanottavaa tai asiantuntemusta; mutta yleensä ihmisten näkemys omalta alaltaan on: (...)
Nykyään, kun arviointi on niin muodissa, on paljon muodollista arviointia, jonka toimivuus ja hyödyllisyys on kyseenalaista. Käsitykseni on se, että arvioinnin todellinen tarkoitus on ihmisten kehittyminen sosiaalisessa ja muussa suhteessa, ja uskon, että suora positiivinen ja negatiivinen [palaute] on toimimaton oikopolku tähän päämäärään. Pahin palautteen tyyppi näyttää olevan myös se, johon luisutaan silloin, kun todellista kiinnostusta palautteen antamiseen ei ole: luetellaan hyviä ja huonoja puolia (varsinkin huonoja) jonkin ulkoisen kriteerilistan mukaan. Ihmisten kyky käsitellä ja hyödyntää tällaista palautetta on niin vähäinen, etten usko sen hyötyjen juuri koskaan korvaavan siitä seuraavia ongelmia. (...)
Meidän kulttuurimme uskonsodat ovat jänniä ajanvietteitä, joissa taistellaan triviaalien tai vähämerkityksisten valintojen paremmuudesta: Coca-Colan ja Pepsin, Macintoshin ja IBM-yhteensopivan (joita nykyään kutsutaan älyvapaasti PC:iksi, PC=personal computer), kasvissyönnin ja sekasyönnin. Erityisesti [ATK]-alalla uskonsotia on paljon ja monenlaisia: (...)
Keksin, miksi kuolemasta on niin vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa. (Tai siis mitään, mikä ei kuulostaisi jollain tavoin tekosyvälliseltä.) Nämä kaksi tekijää vaikuttavat siihen yhdessä: (...)
{{{ Hip-hip-hip, askelilla kevyillä / tanssimme me, trallalaa ip-ip-ip, katseilla kysyvillä / kutsumme luo kultaa neitostemme pyörähtäissä / uroitten hymähtäissä hei-hei-hei, tanssiamme jatkakaamme / taivaalla kunnes koittaa (...)
Selitä tässä, mitä sisällötön vaikuttaminen tarkoittaa. (...)
Teknologia on jonkinlaista suurta ja tarkkaa hommaa, jolla saadaan aikaan jotain, mitä muuten ei saataisi. Teknologiaa ovat myös ne sosiokulttuurilliset ilmiöt, mitä tämä aikaansaaminen aiheuttaa. Meidän kulttuurimme on (ollut noin 500 viime vuotta) pitkälti teknologian ohjailemaa, mikä ei ole ollenkaan epäoikeudenmukaista, koska teknologiamme on (ollut aina) kulttuurimme ohjailemaa. (...)
En ole oikein keksinyt hyvää suomennosta tälle sanalle (tai muistaakseni keksin jossain vaiheessa, mutta unohdin sitten taas). Joka tapauksessa se tarkoittaa ylimääräistä vaivaa / työtä, joka aiheutuu pelkästä järjestelemisestä. Esimerkiksi byrokratia on hallinnon overheadia. Ryhmätyössä usein puhutaan synergiasta ja kommunikaatio-overheadista vastakkaisina voimina. (...)
Selitä tässä, mitä No Logo tarkoittaa. (...)
Lyhyesti: yhteennivottu kasa ominaisuuksia, mielikuva / käsitys tietynlaisesta (yleensä ihmis-) tyypistä, yleisesti tunnettu malli / luonnetyyppi tms. (...)
Kirjoittaessani noin vuosi sitten sivuja [riitelemisen tärkeydestä] ja siitä, kuinka [riiteleminen mädättää], en varsinaisesti vielä huomannut asiaan liittyvää ongelmallisuutta. Totesin vain vahingossa kirjoittaneeni kaksi toisilleen melkein vastakkaista sivua ja lisäsin siitä muutaman maininnan. Myöhemmin jouduin [kehittävän arvioinnin teoria]a miettiessäni toteamaan, että hyvän ja huonon riitelemisen erottaminen toisistaan on melkein yhtä vaikeaa kuin hyvän ja huonon toiminnan erottaminen ylipäänsä. (...)
Riitelemään joutumiseen tottuneet ihmiset toimivat eri tavalla kuin riitelemään tottumattomat. Heillä on alusta alkaen hyökkäävämpi asenne, ja he usein heti ensimmäiseksi päättävät, ovatko jotakuta vastaan vai hänen puolellaan. Se on hengissäselviytymistaktiikka maailmassa, jossa konfliktien oikeudenmukainen ratkaisu on liian suuri vaiva. (...)
Suomessa ihmiset ovat selkärangattomia. Jos jokin ärsyttää, kärsitään hiljaa, kun ei uskalleta sanoa mitään. Mutta jos joku pääsee niin pitkälle, että alkaa valittaa jostain, hänen tahtoonsa joko taivutaan mitään kyselemättä tai sitten sitä ei oteta kuuleviin korviin. Kuten [kieltolappuepisodi] hyvin osoittaa, asiat siirretään aina jonkun muun tehtäväksi eikä kenenkään odoteta pohtivan, miten asiat pitäisi hoitaa. (...)
Yhteiskunnissa: (...)
Ensinnäkin on sellaista kiitollisuutta, joka on lähellä velkaa: puhutaan kiitollisuudenvelasta. On tyytyväinen tai iloinen jostain, mitä on saanut toiselta, ja haluaa hyvittää tai tietää että joutuu hyvittämään sen joskus. (...)
Ihmisten huumorintaju vaihtelee hämmästyttävän paljon. Esimerkiksi minun ja vaimoni tyypillinen naurunaihe on asioiden sijoittaminen vääriin yhteyksiin: saatamme esimerkiksi kuvitella lähimarket-mainoksen, joka on tehty automainoksen tyyliin. Tai jotain. (...)
Muotorajoitukset ovat rajoituksia muodossa, vastakohtana rajoitukset sisällössä. Se, missä näiden välinen raja kulkee, riippuu siitä, missä seisoo, tietenkin. Esimerkkejä on kuitenkin helppo keksiä: jos sanotaan, että seminaarityössä pitää olla viiden sentin marginaali, kyseessä on muotorajoitus, jos taas, että siinä ei saa herjata ihmisryhmää, kyseessä on sisältörajoitus. Ja esimerkki harmaasta alueesta on kielto käyttää sanaa "polla". (...)