Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Olen nähnyt kritiikkiä siitä, kuinka julkista tilaa yksityistetään. Julkinen tilahan tarkoittaa paikkoja, joissa kaikkia ihmisiä kohdellaan tasavertaisina siinä mielessä, että kenelläkään ei ole toisen yli menevää oikeutta määrätä tai määrittää, mitä tilassa saa tehdä tai kuka siellä saa olla. Yksityinen tila taas on jonkun omistamaa, ja periaatteessa omistaja määrää sen käytöstä. Yleisölle avatussa yksityisessä tilassa ei kuitenkaan saa asettaa mielivaltaisia kriteereitä sille, kuka päästetään sisään. Yleensä julkisten tilojen yksityistämisellä tarkoitetaan esim. kauppakeskusten leviämistä.
Olen periaatteessa yhtä mieltä siitä, että kehityksen suunta on huolestuttava (katso vaikka suuryritysten vastustaminen), mutta minusta ilmiön syiden ja seurausten tutkiminen tuntuu jotenkin heppoiselta. Joskus tuntuu siltä, että kauppakeskusten olemassaolo nähdään syynä julkisen tilan suosion kuihtumiseen, tai siihen, ettei julkista tilaa ole. Mutta tämä on älytöntä, sillä (ainakin vielä nyt) useimmissa kaupungeissa on valtavasti julkista tilaa: jokainen katu, parkkipaikat, useimmat puistot, kaupunkia ympäröivät jättömaat, luontopolut, uimarannat, radanvarret, ja niin edelleen... tiedän, että Helsinki on erityisen runsas tässä suhteessa, mutta esim. minun kotoani viiden minuutin kävelyn päässä on ainakin viisi valtavaa kenttää, jotka ovat julkista tilaa. Vika ei ole siis julkisen tilan puutteessa, vaan siinä, että siellä ei ole ihmisiä.
Miksi ihmiset suostuvat menemään yksityiseen tilaan, vaikka se tarkoittaisi joskus tappelemista vartijoiden kanssa? Siksi, että ihmiset menevät sinne, mistä voivat olettaa löytävänsä muita. Siksi nämä "yhteiset" tilat muodostuvat sinne, missä on palveluita, sillä palvelu voi luoda paikalle riittävän ihmismäärän, että sinne tulee myös ihmisiä tapaamaan ihmisiä. Jokainen palvelu ei riitä houkuttamaan ihmislaumoja, eikä houkuttavien palveluiden tarvitse olla kaupallisia: on joskus sattuman (ja kulkuyhteyksien) kauppaa, mistä kaupasta, kirjastosta, leikkipuistosta, kävelysillasta, alikulkutunnelista, kumpareesta tai muusta tulee yleisen hengailun keskus.
Olen nähnyt kaupunkeja tai kaupunginosia, joista puuttuvat sekä nämä yksityiset, yleisölle avoimet "puolijulkiset" tilat, että puhtaasti julkiset, kokoontumiseen tarkoitetut tilat. Arvatkaa mitä - sellaisissa paikoissa ihmiset eivät kokoonnu välttämättä yhtään mihinkään, vaan jumittavat vain omien kavereidensa, luokkatovereidensa, kollegoidensa tai perhetuttaviensa luona. Puolijulkiset tilat ovat usein parempia kuin se, ettei ole mitään.
Oikeastaan minusta julkisesta tilasta on pikemminkin runsaudenpulaa. Viikin mittakaavassa ei vain ole tarpeeksi ihmisiä (vaikka tämä on varmaankin Suomen tiheälapsisimpia alueita) täyttämään jokaista leikkipuistoa. Myös se, että julkiselle debatille on yhtä hyvät ellei paremmat mahdollisuudet netissä, verottaa julkisten tilojen käyttöä.
Niinpä vika, jos sellainen on olemassa, on ehkä lähinnä ihmisten kulttuurissa: siinä, etteivät ihmiset ole vielä kunnolla huomanneet, että tarvitaan vapaan kohtaamisen foorumeita. Tai sitten tämän tarpeen jo täyttävät yökerhot, uimarannat, nettifoorumit ja harrastekerhot. Kuka tietää. Periaatteellinen pakoreitti yksityistyvästä tilasta on tietenkin säilytettävä: esimerkiksi kirjastojen on säilyttävä keskustassa, koska ne ovat todellista julkista tilaa. Ilman kilpailua yksityisen tilan omistajat ovat vapaampia kohtelemaan ei-haluttuja hengaajia törkeästi.
kategoria: sosiaalisuus kategoria: politiikka