(toiminnot)

hwechtla-tl: Ei sano mitään

Kierre.png

Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset


Minulla ei ole kulttuurimme väitetystä vähäpuheisuudesta mitään valittamista. On totta, että monet ovat taitamattomia hyvänpäivänjutustelussa (tai heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta); ja toisaalta on totta, että enimmäkseen täällä ihmiset ovat tosi puheliaita, tuttaviensa seurassa... mutta lähes poikkeuksetta ihmiset pitävät puhumisesta, sellaisesta vaatimattomasta. Se, ettei kukaan osaa avata sellaista, estää hiukan alakulttuureita sekoittumasta.

On hullunkurinen epäsuhta siinä, kuinka paljon suomalaiset ovat valmiita puhumaan ja kuinka paljon he epäröivät alkaa puhua. Ikään kuin kaikki kulkisivat ympäriinsä odottamassa, että joku muu tekee jotain... ja niinpä kuningas on se, joka onnistuu nyhtämään itsestään sen verran rohkeutta, että aloittaa keskustelun. Veikkaan, että tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että lapsena ja nuorena (kun joutuu tukemaan paljon valmiiksi tuttuihin) aloittaminen ei ole mikään kysymys, kun taas tyylistä huolehtiminen verottaa paljon yritteliäisyyttä; eivätkä monet ehdi oppia uusille tavoille enää aikuisina, kun sosiaaliset piirit alkavat vaihtua. Mutta minkäpä sille. Kyllä sen kaikki sitten pikku hiljaa.

kategoria: sosiaalisuus


sapeli: Luultavasti keskustelun aloittamisen vaikeus liittyy tiiviisti siihen, että suomalaisilla on suuri kunnioitus toisen omaa rauhaa ja tilaa kohtaan, joka taas johtuu joidenkin teorioiden mukaan mm. siitä että kulttuurimme on kehittynyt kylmässä ilmastossa, jonka vuoksi olemme tottuneet viettämään pitkiä aikoja eristyksissä (tai ainakin hyvin pienen piirin kanssa). Toinen vaikuttava tekijä tuon teorian mukaan on se, että kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme kuuluu suhteellisen pieni määrä ihmisiä, jolloin yksilöllisyys korostuu - joka varmasti jollain tapaa myös myötävaikuttaa ajattelutapaan että jokainen saa tehdä mitä tahtoo tai olla millainen haluaa (tietyissä rajoissa).

Tosin, eilen myöhästyin junasta koska ratikassa riehui jotain nuoria, eikä kukaan sanonut asiasta mitään - minuakaan asia ei sinänsä haitannut (olin eri vaunussa), joten olin kuin koko hässäkkää ei olisi ollutkaan. Lopulta kuski soitti poliisit ja pysäytti ratikan siksi aikaa että poliisit saapuivat paikalle. Reiluinta olisi ehkä ollut tehdä jotakin rakentavaa asian suhteen, mutta tiesin tilanteen ratkeavan itsestäänkin hyväksi todetulla tavalla - ratikoissa lienee aika usein häiriköitä.


kommentoi (viimeksi muutettu 08.02.2007 12:47)