Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tällä sivulla valta tarkoittaa vähän kapeampaa asiaa kuin kirjoituksissani muuten. Tarkoitan tässä vallalla erityisesti yhteistyön koordinointia; en siis riitaisten tilanteiden vallankäyttöä, jolla kahmitaan itselle erioikeuksia, vaan yhteistä vallankäyttöä, jolla luodaan oikeuksia ja velvollisuuksia kaikille yhtäläisesti.
Tällainen yhteisöllinen valta on meidän yhteiskunnassamme käytännössä erilaisilla yhteenkokoontumilla: työryhmillä, hallituksilla, edustajistoilla, komiteoilla, sisäpiireillä ja ylipäänsä siellä, missä ihmiset puhuvat (tai kirjoittavat) keskenään. Esimerkkejä tällaisista yhteenliittymistä on lukuisia, ja koska yhteiskunnassa on paljon asioita, joista täytyy sopia (esimerkiksi liikennesäännöt, eri sosiaaliryhmien taloudellinen tukeminen ja perusopetuksen sisältö), on näillä yhteenliittymillä myös paljon käytännön valtaa. Tämä valta ei kuitenkaan enimmäkseen saa voimaansa siitä, että sen takana olisi suuret pelotteet tai pakotteet. Pikemminkin valta syntyy siitä, että monet ihmiset uskovat, että sooloilu näissä asioissa on huonompi vaihtoehto kuin vakiintuneen järjestelmän käyttäminen. Periaatteessa vallan alkuperä on siinä, että tietystä asiasta ei ole päättämässä mikään muu elin.
Olemassaolevat valtaryhmittymät tarvitsevat jatkuvasti uusia jäseniä pysyäkseen hengissä. Niitä uhkaa lähinnä kaksi asiaa: ensinnäkin se, että jonkun jäsenen jättäessä tehtävänsä tai kuollessa pois ei työlle yksinkertaisesti ole jatkajaa; toisekseen se, että syntyy jokin uusi, erilaisesta kulttuurisesta pohjasta kummunnut ihmisryhmä, jonka yhteydet vanhaan päätöksentekoelimeen ovat vähäiset ja jotka eivät tunne elimen päätöksiä omikseen eivätkä näin ollen halua myöskään niitä noudattaa. Koska toimivat valtakeskittymät tarvitsevat näin jatkuvasti uusia jäseniä jatkaakseen toimintaansa, ne siirtävät olemassaolevaa valtaa eteenpäin uusille ihmisille. Nämä elimet edustavat vallankäytössä pysyvyyttä, jota yksittäisen ihmisen päätöksillä ei voi saavuttaa, ja uusille jäsenilleen ne tarjoavat "ilmaista" valtaa, valtaa jonka saa perintönä ryhmän aiemmilta jäseniltä.
On kuitenkin saatavissa myös toisenlaista valtaa. Ihmiset muodostavat jatkuvasti spontaaneja yhteistyömuotoja siellä, missä niitä tarvitaan. Kun kaveripiiri sopii, että nähdään säännöllisesti tiettynä viikonpäivänä jossain, kyseessä on vallankäyttö, jolla pyritään koordinoimaan ryhmän ajankäyttöä. Kun joku/jotkut perustavat nettifoorumin, uutisryhmän tai sähköpostilistan tietystä asiasta kiinnostuneille ihmisille, he luovat myös joko omalla esimerkillään tai suoralla ohjeistuksella jonkinlaiset lähtökohdat sille, miten uutta mediaa käytetään kommunikointiin. Kun tehdään tavaroiden yhteistilauksia tai muuten yhteisiä taloudellisia transaktioita, tarvitaan myös käytännöt, miten raha kulkee, kuka hoitaa kommunikoinnin mihinkin suuntaan, ja niin edelleen. Kaikkeen tällaiseen liittyy vallankäyttöä, jossa spontaanisti muodostetaan ohjeita ja käytäntöjä tiettyyn yhteistoimintaan. Spontaanit valtakeskittymät voivat vaikuttaa valtavaan määrään ihmisiä, esimerkkinä voin käyttää vaikka Wikipediaa (helposti nähtävissä) tai ristimajoitusyhteisöä. Jos koordinoinnin tarve on pysyvä, alkuperäinen yhteisö yleensä vakiinnuttaa asemansa ja valta alkaa periytyä eteenpäin.
Joskus tämä uusi, muodostettu valta haastaa vanhan vallan. Tällainen vastakkainasettelu syntyy vain silloin, kun kaksi ehtoa täyttyy: ensinnäkin ryhmien vallan täytyy olla päällekkäistä, eli ne ohjaavat jossain mielessä päällekkäisiä asioita, ja toisekseen ryhmien täytyy tuntea tiettyä ulossulkevaa ryhmähenkeä, joka saa toisen ryhmän päätökset näyttäytymään vieraina ja jopa sen jäsenet uhkaavina. Jos jälkemmäinen ehto ei täyty, voivat ihmiset aivan hyvin toimia molemmissa valtakeskittymissä, kuten esimerkiksi kansalaisjärjestöissä ja puoluepolitiikassa. Tämä on esimerkki siitä, kuinka yksilö ei välttämättä määrity sen perusteella, mihin yhteisöihin kuuluu.
Vallan muodostaminen saattaa tuntua oudolta prosessilta, mutta yleensä siinä on kyse vain siitä, että tarpeeksi monta ihmistä kokee tarpeen yhteistoimintaan yhtaikaa. Esimerkiksi koulun perustaminen, lastenhoitokäytäntöjen muuttaminen tai vastikkeeton vaihdantatalous vaatii lähinnä sopimista, miten asiassa edetään. Tällaisessa koordinoinnissa on paljon työtä...