Leiri on hyvä opetusmuoto. Sillä voi tuoda ihmiset uuteen maailmaan, uuteen sosiaaliseen normistoon, jossa kaikki on yhtäkkiä uutta ja ihmeellistä. Olen itse vetänyt muiden kanssa 5 (vai 6?) protuleiriä. Protuleirillä opetettava sosiaalisuuden piiri ja muoto on arvokas (joskin varsin vaihteleva), mutta ei millään muotoa ainoa opettamisen arvoinen. Ollessani viime keväänä HC:n (http://www.hospitalityclub.org/) Suomen-tapaamisessa koin aika rentouttavana sen, että kulttuurillinen ja ajattelullinen monimuotoisuus ja vapaamielisyys oli läsnä, mutta tietynlainen kunnianhimo ja pingottaminen puuttui.
Myös ihan uusia sisältöjä, joita on hyvä opettaa, on vaikka kuinka paljon. Jos leirien on tarkoitus olla sekä hauskoja että kasvattavia, ne helposti painottuvat ihmisten tunteellisen ja esteettisen puolen kehittämiseen. Kuitenkin älyllisyydellä on samanlaiset mahdollisuudet yhdistää ihmisiä, tuottaa iloa, ja antaa yleispäteviä eväitä elämään.
Tätä miettiessäni päädyin ajatukseen eräänlaisesta yleisestä nörttäysleiristä. Leirille kehotettaisiin tulemaan, jos on kaveripiirinsä friikki tai jos viettää hemmetisti aikaa tietokoneella; opetussisältö olisi sitä, että osallistujat esittelisivät ja selittäisivät toisilleen omien erikoistumisalojensa sisältöjä. Koska nörttäys on ikäriippumatonta, aito mutualismi on mahdollista tavoittaa opetuksessa. Ruokailut yms. järjestettäisiin pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan yhteistyössä. Siivous ja leiripaikan maksu hoidettaisiin kollektiivisesti.
Koska on vaikea järjestää puitteita, joissa on sekä miellyttävä luonto (+ saunat yms. hömpät) että riittävästi tietokoneita n. 20 ihmisen leirille, pitäisi luottaa varmaan enimmäkseen paikalletulijoiden omaan aktiivisuuteen härpättimien järjestämisessä. Puutteellinen laitekanta saattaisi jopa tukea yhteisöllistä oppimista.
Muita sisältöjä, joita voitaisiin käsitellä samalla leirillä, olisivat esimerkiksi erilaiset pelit ja peliteoria, media-analyysi, poliittiset kannat, sosiaaliset tilanteet ja elämäntavat ja -arvot.