http://tunnustusten.luola.net/
Täällä ihmiset tunnustavat anonyymisti tekojaan (ja jotkut mielipiteitään, vaikka se on kyllä tunnustuksena aika, miten sen sanoisi, ulkokohtaista). Tekstit ovat keskimäärin hämmästyttävän hienoja. Meininki ei näytä lipsuneen mässäilyksi sen pahemmin häpeällä kuin kovistelullakaan. Pikemminkin sanoma on: tyhmää, noloa, tai samantekevää, mutta elämä jatkuu.
Itse asiassa tunnustusten luola on loistava vastapaino adressit.com:lle (http://www.adressit.com/): adressit.com:ssa näkyy, miten kylmiä, piittaamattomia ja vaarallisia ihmiset ovat levittäessään jotain aatetta; tunnustusten luolassa näkyy, miten ihmeellisiä, pehmeitä, vakavia ja selkeitä ihmiset ovat omissa yksityisasioissaan. Satasen tekstaripalsta on jotain tältä väliltä :)
(Tosin, luolassa on yksi minun näkökulmastani jotakuinkin turha tunnustustyyppi: tunnustukset siitä, mikä kaikki ärsyttää. Nämä kuulostavat jotakuinkin samalta marmatukselta, kuin mitä ihmiset harrastavat normaaleissa kahvipöytäkeskustelussa: pikkusieluiselta, tyhjänpäiväiseltä ja usein jopa merkitykseltään epäselvältä. Tällöin luolaa käytetään jonkinlaisena mielipidepalstana.)
Mutta itse asiassa tunnustusten luolassa tosissaan rankat tunnustukset loistavat poissaolollaan. En tiedä, johtuuko tämä siitä, ettei tunnustajia löydy, mutta veikkaisin syyksi pikemminkin ylläpitoa. Ehkä he noudattavat kristillistä mallia heikkoudessa, mutta islamilaista mallia pahuudessa...
Olen huomannut, että monet eivät suhtaudu luolaan samaan tapaan kuin minä: minulle luola on maailmanlaajuisen, kaiken täyttävän optimismin aihe. Se on todistus siitä, että ihmiset eivät ole niin turhia ja typeriä kuin miltä he yrittävät näyttää. Se on todiste siitä, että elämä voittaa: yhteisö tappaa, mutta mikään ei pysty nujertamaan ihmisten kaipuuta vapauteen.
Moni, jonka kanssa olen puhunut luolasta, suhtautuu siihen pessimistisesti. Ilmeisesti he kokevat tunnustukset heikkouden ja pahuuden osoituksina? Mutta ei niissä ole mitään pahaa.