(toiminnot)

hwechtla-tl: Mustasukkaisuudesta ja uskollisuudesta

Kierre.png

Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset


Olette saattaneet huomata, että tämä on yksi mieliaiheitani. Oikeastaan se ei ole minulle ollenkaan mieluinen, sillä en tiedä, mitä sanoisin siitä. Kasvoin ajattelemaan, että uskollisuus on turha, ihmisten muodostama sääntö, ja että mustasukkainen ihminen ei luota toiseen tarpeeksi (vääryyden konstruointi). Olen periaatteessa edelleen tätä mieltä, mutta en käytännössä: ihmiset ovat liian heikkoja ja tyhmiä, että heihin voisi luottaa niin paljon. (Voit katsoa erikseen mustasukkaisuuden aiheellisuudesta.)

Siksi ajattelin heittäytyä kirjoittamaan aiheesta jälleen kerran. Tällä kertaa yritän olla olematta hirveän periaatteellinen, ja kertoa vain, mitä olen omasta, väistämättä jollain tavoin värittyneestä näkökulmastani havainnut.

Ensinnä ja lähes itsestäänselvästi: se kuinka vaikeaa on luovuttaa toinen kolmannen syliin, riippuu siitä, kuinka paljon on tottunut saamaan toiselta läheisyyttä. Mitä kylmemmät ovat välit toiseen, sitä helpompaa toisesta on luopua. Välejä ei voi lämmittää olemalla luopumatta toisesta, mutta luopumista voi helpottaa kylmettämällä välejä.

Toiseksi: sellaiset jakamiskokeilut, joissa ei itse menetä mitään, aiheuttavat mustasukkaisuutta vain, jos on epävarma omasta riittävyydestään tai itsetunto on muuten huono. Esimerkkejä tällaisesta jakamisesta ovat yhteiset rakastajat, ryhmäseksi yhdessä ja tasapuolinen parinvaihto (jossa siis kaikki osapuolet haluavat kokeilla ristiinnaimista).

Kolmanneksi: jos suhde hajoaa pettämisen seurauksena, se johtuu yleensä petetyn reaktioista. Jos kyseessä oli vain kokeilu, jolla pettäjä ilmaisi pahaa oloaan, liian lepsu suhtautuminen aiheuttaa tunteen, ettei tätä pahaa oloa oteta (vieläkään) vakavasti. Jos taas pettäjä on ehtinyt kehittää vahvoja tunteita kolmatta osapuolta kohtaan, mustasukkaisuus ja nihkeys vain korostavat sitä, ettei vanha suhde ole kiva. Ja mitä tarkoittaa "kehittää tunteita"? Se tarkoittaa, että odottaa, että uudesta suhteesta voisi tulla jotain. Aina, kun herää toivo siitä, mitä uudelta ihmiseltä voisi saada, ollaan muodostamassa pysyvämpää uutta suhdetta.

Neljänneksi: ei ole oikeastaan mitään tapaa järjestellä useampia (yksityisiä) rakastajia siten, ettei koskaan joudu asettamaan niitä järjestykseen ja ainakin jotenkin loukkaamaan niiden tunteita. Sekään ei auta aina, että selkeä järjestys on olemassa: jos ensisijainen haluaa yhtäkkiä kaiken ajan toissijaiselta (hätä, masennus, tms), joutuu tekemään valintoja.

Viidenneksi: monien yhtäaikaisten kumppaneiden ongelmat on helppo nähdä, koska ne aiheutuvat yleensä siitä, mitä joku tekee. Kiinteän, suljetun parisuhteen ongelmat taas ovat vaikeita nähdä, koska ne aiheutuvat yleensä siitä, mitä joku ei tee. Tyypillisiä kiinteän parisuhteen ongelmia ovat omista tunteista valehtelu, itselle tärkeiden asioiden unohtuminen, hidas itsetunnon murentuminen, se, ettei tutustu riittävästi uusiin ihmisiin, ja ylipäänsä elämänkokemuksen köyhtyminen.

Kuudenneksi: lapset lisäävät paljon ihmisten turvallisuudenkaipuuta ja tarvetta kiinteään yhdessäoloon. On kuitenkin olemassa järjestelyitä, joissa ihmisten tarpeet tyydyttyvät, vaikka lapsia olisikin kuvioissa: lähinnä sellaiset, joissa lapsella on monta sitoutunutta vanhempaa, joista kenelläkään jaettua huomiota saavalla ei ole kovin vahvoja odotuksia.

Seitsemänneksi: ihmiset ovat käsittämättömän hyviä valehtelemaan itselleen siitä, mitä ovat tekemässä hankkiessaan sivusuhdetta. Monet puolustelevat uutta suhdetta sillä, että ovat vanhaan yhtä sitoutuneita kuin aikaisemminkin. Tosiasiassa tunteet ovat muuttuneet, mutta uusi suhde on niin houkutteleva, ettei tee mieli tehdä valintaa sen välillä, panostaako uuteen vai vanhaan. Rakastajaa on mahdollista pitää rakastumatta, mutta useimmille se ei vain luonnistu.

Kahdeksanneksi: suhteen vaihtaminen on hyvä tapa ratkaista yksittäisen parisuhteen ongelmia, mutta sillä ei pysty korjaamaan sitä, millaisia ongelmia on omassa tavassa seurustella. Koska näitä kahta on melkein mahdotonta erottaa, on vaikea sanoa, milloin suhteen vaihtaminen on "tervettä". Se on melkein aina, pienellä varauksella: ehkä oletkin juoksemassa karkuun omia ongelmiasi ja suhteet pitäisi nimenomaan lopettaa, jotta ehtisit miettiä.

Yhdeksänneksi: tunteet eivät säily. Koska suhteesta tulee tärkeä sen ihastumisvaiheessa, melkein kaikki valehtelevat itselleen, että alkuperäisistä tunteista on jäljellä enemmän kuin on. Jos haluaa pitää tunteet vahvoina, helpoin tapa on ihastua aina vain uusiin ihmisiin eikä yrittää rasittaa uusia suhteita tasapainoilemalla vanhojen kanssa. Sitten pitää vain löytää ihmisiä, joihin ihastua. Mutta, aina kun on tarpeeksi ahdistunut vanhassa suhteessaan, ihastumisen todennäköisyys kasvaa. Sen jälkeen uuden suhteen syntyminen on kiinni vain konkreettisista tekijöistä (tilaisuuksista tutustua uusiin ihmisiin, periaatteista).

Muita vaikutelmia suhteilusta on omalla sivullaan.


kategoria: sosiaalisuus


kommentoi (viimeksi muutettu 14.02.2012 16:32)