Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
On olemassa ilmiöluokka, jota kohtaan tunnen allergiaa ja jota voin kutsua vaikka menestys-, into- tai suorituskoulutukseksi (käytän tässä jutussa nimeä MIS-koulutus). En tiedä, voiko sille antaa hyvää määritelmää, mutta siinä yhdistyy yleensä useampia seuraavista piirteistä:
MIS-koulutusta järjestävät yritykset ja sitä yleensä ostavat toiset yritykset. Koska MIS-koulutus on kallista eikä sen hyöty ole itsestäänselvää, koulutuksen myyminen on olennainen osa MIS-koulutusyritysten työstä.
MIS-koulutus on minusta ainakin kahdella tapaa ongelmallista. Ensinnäkin se on itsevalikoivaa: firma ostaa sitä todennäköisemmin MIS-koulutusta, mitä paremmin kouluttaja (ja hänen koulutuksensa) vastaa firman ideaalia tehokkaasta, hyvästä työntekijästä (vähän samanlainen itsevalikointi kuin NLP-koulutuksen kanssa). Niinpä firma ei välttämättä opi MIS-koulutuksesta mitään uutta, vaan se toimii vain vallankäytön välineenä, tapana heijastaa johdon toiveita työntekijöiden ominaisuuksista. Toisekseen se toimii yleensä nostamalla ihmisten ihanneminää, antamalla näille vaikeammin tavoitettavan ideaalin. Jos ihmisen itsekäsitys ei seuraa perässä, on ero itsekäsityksen ja ihanneminän välillä kasvanut, mikä minun mielestäni lähinnä heikentää ihmisiä.
En väitä, etteikö ihmistä yleisluontoisesti parantamaan pyrkivä koulutus voisi saada hyviä asioita aikaan. MIS-koulutuksen järjestämisen puitteet vain ovat sellaiset, että se hylkii hyvää vaikutusta. Tämä näkyy myös koulutusfirmojen yrityskulttuurista.
Aikuiskasvatuspraktikumin ryhmätyö, jonka teimme menestyskoulutuksesta.
Miksi yritykset koulututtavat henkilöstöään menestystä lupaavilla konsulteilla?
Etsimme koulutusfirmojen sivuilta mainosta ja muita selityksiä, jotka tarjoavat jonkinlaista näkemystä siihen, mitä koulutusfirmat ovat lupaavinaan, ts. millä yrityksiä houkutellaan ostamaan koulutusta.
Varoitus: alla oleva teksti on enimmäkseen aika epämääräistä, koska ryhmätyön palauttamisella oli kiire.
Suomalaiset yritykset antavat ja järjestävät koulutusta henkilöstölleen selvästi eurooppalaista keskitasoa enemmän. Tilastokeskus keräsi vuonna 2000 vuoden 1999 yrityskoulutuksien tiedot. Kolme neljäsosaa suomalaisyrityksistä järjesti koulutusta ja suurista (yli 250 työntekijän) yrityksistä kaikki. Työntekijöistä puolet, noin 507 000 palkansaajaa sai yrityskoulutusta tutkimusvuonna. (http://www.stat.fi/tk/he/yrhenkkoul_1999_sivu5.html)
Koulutuksen kustannukset olivat 760 euroa palkansaajaa kohden. Tilastokeskuksen käyttämässä sisällöllisessä luokituksessa puolet kaikesta yrityskoulutuksesta liittyi tietotekniikkaan, työelämän henkilökohtaisiin taitoihin sekä tuotantoon ja tekniikkaan (ml. (uusi lyhenne, tarkoittaa mainittu linkki :))).
Oma aiheemme on yrityskoulutus, joka ei suoranaisesti kohenna työntekijöiden ammatillisia työtaitoja. Työnimenä käytämme termiä "menestyskoulutus".
Käymme läpi 22:n yrityskoulutusta tarjoavan koulutus- ja konsulttiyrityksen tarjontaa ja kysymme: mitä yrityskouluttaja myy silloin kun se ei myy selvästi henkilöstön työtaitoja parantavaa koulutusta? Mitä sellaisia tarpeita yrityksillä tai niiden henkilöstöllä on - tai ajatellaan olevan - jota voitaisiin tyydyttää koulutuksella, joka ei suoranaisesti paranna työtaidollisia valmiuksia? Jatkokysymyksiä luonnollisesti olisivat, ovatko nuo tarpeet todellisia ja onnistuuko tarjottu koulutus tavoitteessaan. Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttäisi kuitenkin sellaisia metodisia valmiuksia ja luottamuksellisien tietojen saamista, mihin ei tässä yhteydessä ole edellytyksiä.
Kävimme tilastollisin menetelmin läpi yrityskouluttajien www-sivujen niitä osia, joissa he mainostavat tuotteitaan. Ajatuksena on, että se, mikä vaikutelma koulutuksesta pyritään antamaan, heijastuu kielenkäytössä (www-sivuissahan ensisijainen vaikutelman muodostaja on niillä oleva teksti) ja eritoten sanavalinnoissa.
Kouluttajat jaettiin kolmeen ryhmään teemoittelemalla. Ryhmän 1 kouluttajat keskittyvät ihmisiin ja heidän ominaisuuksiinsa, mutta jonkin verran myös yhteisöllisyyteen. Ryhmän 2 kouluttajat paneutuvat enemmän viestintään ja kommunikaatioon. Ryhmän 3 kouluttajat tarjoavat selkeämmän päämäärän, henkilöstön sitouttamisen yritykseen.
Aineisto ei jakaudu tasaisesti ryhmien välillä. Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi sanojen määrät kussakin ryhmässä:
Ryhmä N 1 2890 2 1711 3 5570
Yleisimmät sanat, kun kaikkien ryhmien aineisto yhdistetään, ovat (jos jätetään pois merkityksettömät perussanat, kuten "ja", "olla", "se" jne.):
freq. sana freq. sana
108 yritys 31 tehdä
71 kehittäminen 31 koulutus
62 toiminta 31 hyvä
45 henkilöstö 30 tavoite
44 toimia 30 käytäntö
43 organisaatio 29 työyhteisö
41 oma 29 aika
39 miten 28 valmennus
37 voida 28 asiakas
37 arvo 27 ajatus
36 toteuttaa 26 yksilö
36 mikä 26 kanssa
36 johtaminen 24 uusi
35 työ 24 kehittää
35 saada 24 ihminen
35 palvelu 24 henkilökohtainen
32 hyvinvointi 23 tunne
31 tulos 23 kurssi
Ensinnäkin huomiota kiinnittää se, että sanat ovat tyypillistä mainoskieltä: kielteiset sanat puuttuvat, adjektiivit ovat vähissä. Ne harvat adjektiivit, jotka ovat päässeet listalle, korostavat individualismia ja kehitystä (oma, hyvä, uusi, henkilökohtainen).
Toinen esille nouseva yksityiskohta on se, että kieli on selvästi suunnattu johtajille (eli niille, jotka koulutuspäätökset tekevät) eikä muille työntekijöille (eli niille, joille koulutus on varsinaisesti tarkoitettu). Johtajiin liittyvät termit ovat omakohtaisia ja huomattavan yleisiä siihen verrattuna, millaisen osuuden johtajat koostavat henkilöstöstä (yritys, kehittäminen, organisaatio, johtaminen, tulos, asiakas, kehittää). Muita työntekijöitä kuvaavat termit ovat usein ulkopuolisia ("henkilöstö" melkein 2 kertaa yleisempi sana kuin "yksilö" tai "ihminen") ja muutenkin vähissä (hyvinvointi, työyhteisö).
Työelämän katsotaan usein edustavan "kovia arvoja" verrattuna yksityiselämään, jossa "pehmeät arvot" kuten rauha, tasapaino ja rakkaus ovat suuremmassa suosiossa. Koulutuksen katsotaan usein olevan työnantajien tunnustus pehmeille arvoille: kouluttamalla henkilöstöään yritykset pyrkivät lisäämään työntekijöidensä (2 esiintymää) hyvinvointia (32 esiint.) ja osoittamaan välittävänsä (1 esiint.) arvoista (37 esiint.). Kouluttajien kieltä tarkastelemalla tämän voi todeta pintavaikutelmaksi: sanat korostavat kilpailua ja suorittamista (toiminta, toimia, toteuttaa, tulos, tehdä), paremmaksi tulemista (kehittäminen, koulutus, tavoite, valmennus, kehittää) sekä individualismia, muiden rajaamista pois (oma, yksilö, henkilökohtainen). Toisaalta myös yhteisöllisyys on mukana (työyhteisö, kanssa). Yksi yrityskoulutuksen päämääristä lieneekin ohjata toisaalta ihmisten yksilöllisiä ambitioita, toisaalta yhteisöllistä sitoutumista yritystä hyödyttäviin kohteisiin.
Edelleen mielenkiintoinen piirre on termistön painottuminen keinoihin. "Miten" on yleisempi kuin "mikä"-sanan eri muodot yhteensä; sanastossa on myös muutamia muita keino-orientoituneita sanoja (voida, saada). Sivustojen kieli liikkuu melko abstraktilla tasolla: niillä puhutaan erilaisista yritysten hyvinä pitämistä asioista ja luvataan koulutusten tarjoavan nimenomaan keinoja saavuttaa näitä päämääriä. Seurailemalla keino-orientoitunutta sanastoa sivuilta löytyy asioita, joita ainakin kouluttajat arvelevat asiakkaittensa pitävän tavoiteltavina: visioiden (7) ja strategian (13) toteuttaminen (36), tulevaisuuden (10) luominen (11), tehokas (15) työ (35), yhteisten (12) tavoitteiden (30) toteuttaminen, ja niin edelleen.
Jos siirrytään tarkastelemaan kielenkäyttöä ryhmissä, havaitaan huomattavia eroja eri ryhmien välillä. Tässä ovat yleisimmät sanat ryhmittäin (kieliopilliset perussanat on jälleen poistettu):
Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3
freq. sana freq. sana freq. sana
33 arvo 19 valmennus 81 yritys
30 hyvinvointi 15 viestintä 57 kehittäminen
25 ajatus 15 koulutus 49 toiminta
23 tunne 9 saada 41 henkilöstö
21 yritys 9 oma 34 organisaatio
21 yksilö 9 hinta 31 palvelu
16 yhteisö 8 vakuuttaa 31 miten
15 kurssi 8 neuvottelu 30 toteuttaa
14 uusi 8 esiintyminen 26 tulos
14 työyhteisö 7 työ 26 tehdä
On helppoa huomata, että yllä mainitut juonteet liittyvät selvästi erilaisiin koulutustyyppeihin: ryhmässä 1 käytetään ihmisläheistä käsitteistöä, joka on myös lähimpänä "pehmeitä arvoja"; ryhmässä 2 puhutaan kommunikaatiosta ulkopuolisesta, tulosorientoituneesta näkökulmasta; ja ryhmässä 3 käytetään perinteistä yritysjohdon kieltä.
Yhteistä eri ryhmille on loppujen lopuksi vain mainoskielisyys, työelämästä puhuminen ja suorituskeskeisyys. 50 yleisimmän sanan joukkoon jokaisessa ryhmässä kuuluvat yritys, toimia, oma, työ ja saada. Jos tarkastellaan 100:a yleisintä sanaa, mukaan tulevat voida, hyvä, tavoite, aika ja henkilökohtainen.
Negatiivisten ilmausten puuttuminen yhdistettynä markkinoivaan, päämäärää korostavaan, ilmaisuun rakentaa yksilössä mielikuvaa itsen kaikkivoipaisuudesta ja omien mahdollisuuksien kasvattamisesta. Myydään mielikuvaa täydellisyydestä, johon jokainen yksilö pystyy käyttäessään omaa kapasiteettiaan tehokkaasti. Freudin ajatuksia mukaillen yksilö saadaan hetkellisesti kokemaan itsensä ihanneminänsä kaltaiseksi.
Työssään väsynyt ihminen tarttuu sanoihin kuin viimeisiin oljenkorsiin, niistä tulee mantroja, joilla yksilö psyykkaa itsensä yhä maanisempaan työhön sitoutumiseen. Mielenkiintoista on myös se, että koulutusten lupaukset jätetään yksilön omalle vastuulle: kun annat ajatuksille aikaa kehittyä, ja päätät sitoutua muutokseen, onnistut. Tosiasiassahan vastuu jakaantuu yhteiskunnan, yrityksen ja yksilön kesken.
Paitsi, että kieli muistuttaa markkinoinnin sanastoa on siinä myös ripaus urheilulle tyypillistä psyykkausta. Kehitystyön yhteydessä puhutaankin valmennuksesta kouluttautumisen sijaan. Yksilölle annetaan eväitä suurta koitosta varten. Sarasvuotyypillisesti voitaisiin puhua myös yrityksen maitohapoille joutumisesta.
Työhyvinvointiin satsattujen varojen on todettu tuottavan itsensä nelinkertaisena takaisin (Karolinska Institutet 1997). Yhdysvaltojen puolelta kantautuneet luvut ovat vielä palkitsevampia. Tämä houkutellut lisäämään erilaisten koulutusten ja konsultaatioiden käyttöä. Aina ei kuitenkaan muisteta, että näiden tutkimusten, joista luvut työhyvinvointiin satsaamisen kannattavuudesta ovat peräisin, kohteena on yleisesti ollut ergonomia ja työaika yhdistettynä motivaatioon, ei yksistään yksilön egoa röyhistyttävien mantrakoulutusten vaikutus.
Yksilötasolla henkinen hyvinvointi ilmenee haluna tehdä työtä, työn sujumisena ja hallintana. "Hyvin järjestetty ja mitoitettu työ on mielekästä, sopivan haastavaa ja se antaa oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia." (Työturvallisuuskeskus)
Työn kuormittavuutta voidaan arvioida työntekijän kuormittuneisuuden perusteella. Kuormittuminen voi näkyä: elimistön toiminnoissa tapahtuvina muutoksina, työsuorituksina, virhereaktioina, tapaturmina sekä erilaisina tuntemuksina. Psyykkinen kuormittuvuus näkyy mm. yksilön väsymisenä, hallinnan tunteen katoamisena ja ajankäytön ongelmina.
Ryhmä 1
Ryhmä 2
Ryhmä 3
KAT?4/ERIKOINEN * http://www.saunalahti.fi/andante/
Pikalinkit: