Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Varoitus: tämä ei ole kovin feministinen sivu. Jos haluat nähdä feministisen artikkelin, lue sukupuolipahan alku ja juuri. Sanon tämän lähinnä siksi, että jotkut ihmiset suuttuvat, jos lukevat tekstiä, jonka arvelevat olevan kannallaan, ja joka osoittautuukin joksikin muuksi. Tämän sivun tarkoitus ei ole pettää -- eikä tämä teoria ole kovin hiottukaan.
Kun katselee tyypillisiä miesten töitä ja tyypillisiä naisten töitä, ei voi välttää tunnetta, että miehet tekevät kovin vähän hyödyllistä työtä. Kaksi sellaista tyypillisesti miehistä hommaa, jotka tunnustan hyödyllisiksi, ovat jonkin raskaan/epämiellyttävän asian hoitaminen kummempia kyselemättä, ja rehellinen leikkimielisyys, kun naiset ovat olevinaan niin kovin aikuisia.
Hyödytöntä (tai vähähyötyistä, tai haitallista) työtä ovat ainakin seuraavat tyypilliset miesten työt: johtaminen, mainossuunnittelu, ohjelmointi, tuotekehitys, vartiointi, apulaispäällikkyys (ts. kyttääminen), politiikka, suuri osa tavarakuljetuksista, konsultointi, ja projektinveto.
Koska nämä työtehtävät on todella vaikea tehdä niin, että niistä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa (hyvä johtaja on alaistensa palvelija), niiden sisältö on kehitettävä jostain muusta kuin varsinaisesta saavutetusta hyödystä (kenelle?) ja niitä tekevien miesten itsetunto on perustettava johonkin muuhun kuin alaisten, asiakkaiden ja kuluttajien kiitollisuuteen.
Siksi näitä ammatteja ympäröi jonkinlainen mystinen hohto, ja siksi niistä maksetaan hyviä palkkoja. Siksi niistä annetaan erikseen tunnustusta, sillä on vaikea uskoa tekevänsä hyvää työtä, ellei edes joku siitä kiitä. Miehet ovat hyviä antamaan toisilleen tunnustusta ja tukea -- ns. hyvä veli -kerhot ovat vain sen yksi esiintymismuoto. Väitän jopa, että ensisijainen syy, miksi miehillä on kivempaa omassa kuplassaan kuin naisilla omassaan, on se, että miehet tekevät enemmän yhteistyötä ja riitelevät vähemmän. (Huh!?)
Tavallaan miehet on siivottu omiin johtokuntiinsa, jossa he voivat keskenään keskustella suurista periaatteistaan, jolloin naiset pääsevät rauhassa tekemään kaikki oikeat työt. Mutta, tämä tarkoittaa käytännössä, että naiset joutuvat tekemään melkein kaikki työt. Ja vaikka firmalle on todennäköisesti vähemmän haittaa yhden johtajan kuin yhden siivoojan vaihtamisesta, huonoja johtajia kestetään niska limassa, kun taas siivoojille tehdään selväksi, että he ovat korvattavissa sormia napsauttamalla. Ja asetelma jatkuu.
Asiaan ei tuo ratkaisua sekään, että naiset yrittäisivät lakata kiinnittämästä huomiota miehiin. Ensinnäkin miesten kyky olla välinpitämättömiä tuntuu olevan suurempi kuin naisten, ja toisekseen, miehet saavat aikaan vaikka mitä pahaa, jos heitä ei ole kukaan panemassa aisoihin. En oikein tiedä, ovatko nykyaikaiset uranaisetkaan mikään korjaus. Tavallaanhan heidän "saavutuksensa" sosiaalisen portaikon kipuamisessa vain alleviivaavat niitä arvoasetelmia, joissa perinteiset miesten ammatit saavat liian paljon arvostusta.
Tosiasiassa naisten tällä hetkellä miehille tarjoama elämä ei ole keskimäärin kovin kaksista. Mielestäni miesten eristäytyminen television ääreen, autonhuoltoon ja työkaluvajaan on merkki tästä. Miehet tarvitsisivat enemmän hyödyllistä tekemistä ja vähemmän tunnustusta. Hyödyllistä tekemistä olisi mielestäni ainakin keskustelu, tieteenteko (laajassa mielessä), fyysiset työt, lastenhoito (mutta ei naisten säännöillä, herrajumala!), rakentaminen ja käsityö, ohjelmointi omiin tarpeisiin (ohjelmointi on perustaito), opettaminen ja paikallistason urheilu (maailmancupin saa työntää perseeseen), sekä yksinkertaiset, toisteiset ja (usein) välttämättömät työt, kuten vaikkapa postitus.
Eritoten mielestäni naisten pitäisi useimmissa paikoissa päättää, mitä varsinaisesti tehdään. Yhteiskunnan johtaminen sopii mielestäni naisille. Mutta vastineeksi miehet saisivat vapautensa ajatella ja puhua vapaasti, tehdä omia puuhiaan ja pitää omat piirinsä. Ja takeet, ettei kukaan tule syyllistämään hommansa kunnolla hoitavaa miestä.
kategoria: elämäntavat kategoria: sosiaalisuus
Mahnaz: Miesten kupla vs. naisten kupla -asetteluun on pakko lisätä, että ehkä tuo hyödyllisyysaspekti joiltakin osin tasapainottuukin työn ulkopuolella?
atehwa: Tällä sivulla tarkoitetaan työllä useimmissa kohdissa kaikkea työtä, ei vain palkkatyötä. Yksi tämän sivun kuvaaman ilmiön ilmenemismuoto on se, että naiset tekevät enemmän "epämuodollista" työtä ja miehet enemmän "virallista" työtä.
kivi: Olen ihan pihalla - mutta en käytä rumia sanoja! Olin saanut nimettömän vihjeen, että joku ajattelee samalla tavalla kuin minä tms. ja linkin tähän sivuun.
Mikä tässä on samanlaista? En minä olen kovin kiinnostunut kirjoittamaan sukupuolien välisistä eroista tai että miehet ovat johtajia ja naiset alaisia. Ehkä samanlaista on vaikeaselkoisuus. Onko se sukupuolisidonnainen seikka? :-)
atehwa: En tunnusta antavani kenellekään nimettömiä vinkkejä omista sivuistani enkä osaa päätellä sukupuoltasi, joten sukupuolisidonnaisuudestakaan on paha sanoa mitään. Enkä tiedä, kuka olet, joten en osaa sanoa ajatustemme samankaltaisuudestakaan. Minun ajatuksistani saa tietää aika paljon katselemalla tätä wikiä, esimerkiksi jaottelu aiheittain.
hissu: Mistä luulisit sen johtuvan, että naisten kuplassa on keskimäärin vähemmän sopuisaa kuin miesten? Väitän nimittäin huomanneeni saman ilmiön, mutten ole varma, mistä se johtuu.
Myöskin, mitä on mielestäsi lastenhoito naisten säännöillä? Ja miksi olet sitä mieltä, että miesten säännöt ovat parempia? En halua olla sinulle vihainen tuosta letkautuksesta ennen kuin olet saanut mahdollisuuden kertoa, mitä sillä tarkoitit ;)
Puhut naisen miehelle tarjoamasta elämästä ja toteat, ettei se ole kovin kaksista. Sen jälkeen toteat, että miehen tulisi tehdä hyödyllisiä asioita. Kun nämä lukee peräkkäin, siitä tulee sellainen olo, että tekstissä jotenkin yritetään sanoa, että nainen olisi vastuussa siitä, että miehellä olisi tarpeeksi virikkeitä, että naisen pitäisi koko ajan keksiä mielenkiintoisia asioita ja aktiviteetteja jotta olisi kelvollinen parisuhteen osapuoli. En usko, että tarkoitit tätä, ainakaan kuten sen ymmärsin, mutta jäin ihmettelemään sitä, mikä on kirvoittanut kommentin siitä, että naiset "ajavat" miehensä pakoon. Voi olla, että tässä puhuu vain huono itsetuntoni ja joku sukupuolisidonnainen geneerinen syyllisyys, mutta mulle jäi vähän sellainen maku tuosta kappaleesta, että syytät naisia jostain, mitä et edes ihan tarkkaan määrittele. Mitähän lienet tarkoittanut sillä?
atehwa: eiköhän tästä vääntöä saada :) 1. kohdasta en osaa sanoa kuin, että se saattaa olla sukua naisten sosiaalisuudelle ja miesten sosiaalisuuden välttelylle.
Keskimäärin, sen mukaan mitä olen nähnyt, minun mielestäni naisten tapa hoitaa lapsia ylikorostaa turvallisuutta, tekee säännöistä itsetarkoituksellisia, on sulkeutunut vaihtoehtoisia toimintatapoja kohtaan ja kohtelee lapsia alentuvasti. Tästä voi päätellä, että mielestäni miehet useammin jättävät turvallisuuden huomiotta, yrittävät perustella säännöt huolellisemmin, ovat avoimempia toiminta-ajatuksille ja kohtelevat lapsia enemmän vertaisina. Miesten lastenhoidon selvästi huonoja puolia ovat epävarmuus ja mahdollinen perusturvallisuuden puute: kaikki miehet eivät osaa huolehtia edes siitä, että lapset saavat tarpeeksi ruokaa, lämpöä ja syliä (vanhemmuuden vaatimuksista). Enkä nyt ihan tarkoittanut, että miesten lastenhoito on parempaa (vaikka saattaisin sitäkin mieltä olla), vaan että jos miehet hoitavat lapsia niin naisten ei yleensä pidä tulla valvomaan sitä, miten sen pitää tapahtua.
Kolmanteen kohtaan haluaisin vähän muuttaa näkökulmaa ja puhua mieluummin siitä, mitä yksinäiset miehet tekevät. Heitä on kovin monenlaisia, mutta he tapaavat kavereita, korjaavat koneita, kulkevat luonnossa, rakentavat taloja ja kuluttavat ylipäänsä aikaansa erikoistumisalueisiinsa. Tuskin kenellekään miehelle tarvitsee siis naisen keksiä tekemistä -- riittää, ettei estä miestä tekemästä, mitä hän haluaisi. Se voi olla vaikeaa. Ehkä jotkut naiset ovat valmiit muuttamaan hevonkuuseen lapioimaan lunta miehen perässä, miehen, joka ehkä haluaa olla puolet ajasta itsekseen. Ehkä jotkut naiset sietävät asua miehen taloudessa siivoamatta ja järjestelemättä sitä. Ja jotkut naiset ovat valmiita pitämään epämääräisiä, "statuksettomia" suhteita yllä. Yleensä se kuitenkin käy toisin päin: miehet alkavat elää naisten tavalla pariutuessaan.
Minulla on muuten yhdestä sun toisesta syystä käsitys, ettet ole kovin tyypillinen nainen, Hissu :) Siskoni lordetäti on samaa maata. Ja minunkaltaisillani miehillä on hankalaa, koska jotkut niistä asioista, joihin erikoistun, astuvat naisten varpaille :( Tämä koko keskustelu perustuu "tyypillisen" miehen ja naisen käsitteille, joiden varsinaisesta sisällöstä tietysti voi olla monta mieltä. Miesten ja naisten ero.
Elakim: Sivuhuomautus: minä en ole ainakaan koskaan tavannut "tyypillistä" naista. Ei sen puoleen, enpä ole tavannut "tyypillistä" miestäkään. Jotenkin tuntuu, että tämä keskustelu koskee jotakin sellaista mielikuvitusolentoa, jota ei voi todellisuudessa tavata sen enempää kuin sitä espoolaista insinööri-sairaanhoitajapariskuntaakan, jolla on koira, rivitalonpätkä ja kaksi ja puoli lasta...
atehwa: Eihän ihmiset jakaudu tyypillisiin ja epätyypillisiin, vaan ovat enemmän ja vähemmän tyypillisiä. Kyllä minä olen tavannut varsin tyypillisiä miehiä ja naisia, vaikka se riippuukin siitä, mikä minusta on miesten ja naisten "tyyppi".
Elakim: Kas kun on aika helppoa konstruoida haluamansalainen "tyypillinen nainen" ja "tyypillinen mies" - otetaan kasa stereotypioita ja omia havaintoja, painotetaan sopivasti siten, että otetaan huomioon omia argumentteja tukevat stereotypiat ja havainnot (jos sattuu olemaan ennakkoasenne, käy helposti niin, että tähän ennakkoasenteeseen sopivat havainnot ovat ainoat, joita varsinaisesti tekee - myönnän, joskus niistä kovasti poikkeavatkin jäävät mieleen, mutta silloin lähinnä juuri "poikkeuksina sääntöön"), ja kas kummaa, voidaankin sanoa aika pitkälti, mitä halutaan, "tyypillisistä naisista" ja "tyypillisistä miehistä". Näihin "tyyppeihin" sitten todelliset ihmiset osuvat enemmän tai vähemmän, siitä olen toki samaa mieltä.
atehwa: Jep, ja minun kantani on se, ettei tässä ole oikeastaan ongelmaa. Minusta sosiaalisen ja biologisen sukupuolen erottelu on hyvästä, ja on ilmeistä, että tyypillinen mies ja nainen ovat sosiaalisia määritelmiä. Silloin yksittäiseen ihmisen kuulumisesta miesten tai naisten ryhmään ei ole hyvä tehdä päätelmiä pinnallisin perustein, ihan kuin ihmisen väkivaltaisuutta ei ole hyvä arvioida sen perusteella, onko tällä lävistyksiä.
Elakim: Niin, ja sitten tullaan taas siihen, että näiden käsitteiden sisällöstä voidaan olla kovinkin erimielisiä. Ja toisaalta ne ovat kuitenkin toisinaan ihan käyttökelpoisia työkaluja... Kommunikaatio epäonnistuu aina, paitsi vahingossa, kuten Osmo A. Wiiolla oli tapana sanoa.
hissu: Aa, tarkoitit siis kanaemotyyppistä lastenkasvatusta, joka ulottuu myös aviomieheen. Luulisin, että joillakin naisilla kehittyy tarve saada luottaa oman tietämyksensä paremmuuteen, sillä jatkuvan epävarmuuden sietäminen ahdistaa. Kenties myös myytti siitä, että hyvä nainen on luonnostaan hyvä äiti, luo paineita hallita vanhemmuus täydellisesti ja ehkä jopa luo joillekin naisille illuusion siitä, että nainen luonnostaan on parempi vanhempi kuin mies. Mene ja tiedä.
Eikö ole aika yleinen ilmiö, että kukaan ei halua jonkun koko ajan kertovan, miten mikäkin tehtäisiin paremmin? Mielestäni siinä ei ole ensisijaisesti kyse vanhemmuudesta, vaan ihmisten välisestä kunnioituksesta sekä luottamuksesta toisen kykyihin.
Olen kanssasi vähän eri mieltä siitä, että parisuhteessa sopeudutaan naisen maailmaan. Moni tuntemani nainen (mukaanlukien minä) on parisuhteen myötä mukauttanut paljonkin tapojaan (=siivoan useammin kuin yksin asuessa), tuttavapiiriään (=tuplaantui, jee), suhtautumistaan (=annan kokoomusnuorille anteeksi heidän olemassaolonsa), musiikkimakuaan etc sen mukaan, mitä miehen intressit ovat. Ja samoissa parisuhteissa toinenkin osapuoli on muuttanut elämäänsä parisuhteen seurauksena. Uskon, että se on ilmiö, joka tapahtuu lähes väistämättä. Se, kumpi osapuoli reagoi vahvemmin mukauttamalla itseään ja tapojaan, vaihtelee.
Kokemasi ja näkemäsi mukaan mies sopeuttaa itseään enemmän, minun kokemani ja näkemäni mukaan nainen. Sattumaa? Vai onko meillä nyt varaa kollektiiviseen, itsetyytyväiseen hymistelyyn siitä, miten ihania ja joustavia yksilöitä olemme? Mielestäni on myös mahdollista, että tässä on kyse samasta sokeudesta kuin silloin, kun molemmilla on mielikuva siitä, että se toinen ei ikinä tiskaa.
Kunnon vääntöä ei saada, koska aina löytyy niin positiivista kuin negatiivista niin miehistä kuin naisistakin. Koska jokaisessa tapauksessa myös persoona vaikuttaa, mitään suuria totuuksia ei voida paatoksella julistaa ilman jonkinasteista kohtuuttomuutta. Olen jopa silloin tällöin kokenut itseni jengipetturiksi, koska usein olen kokenut helpommaksi argumentoida naisia vastaan kuin naisten puolesta.
atehwa: Kuvaamani kaltaisesta kasvatuksesta on lievempiäkin muotoja kuin äärimmäinen kanaemomainen hössötys. Eikä "tyypillinen nainen" suhtaudu mielestäni samalla tavalla mieheen ja lapsiin: Mies on ikään kuin resurssi, jolla on hyvät puolensa ja jolle pitää asettaa rajansa. Lapset taas ovat asia, jota vain pitää sietää... ja jotka ovat "ihania" tilaisuuden salliessa.
Lastenkasvatustapojen erossa on kysymys, paitsi keskinäisestä kunnioituksesta (tietenkin), myös vallasta. Olen nähnyt tilanteita, joissa naiset -- etenkin laumana -- enemmän tai vähemmän häikäilemättömästi yrittävät estää miehiä hoitamasta lapsia niin kuin miehet hoitavat. Sama kahtiajaottelu on tietysti monilla muillakin akseleilla, kuten silloin, kun uskovaiset puolustavat uskonnollista kasvatusta tai vapaa-ajattelijat "uskonnotonta". Miehillä ja naisilla asetelma on vain lähtökohtaisesti kovin epätasa-arvoinen eikä useimmille naisille pälkähdä päähän, että heidän pitäisi jotenkin perustella, miksi heillä ylipäänsä olisi jotain asiantuntemusta siitä, miten lapsia on syytä kasvattaa (lasten kasvattamisesta).
Joustamisessa ei ole kyse vain muutoksen määrästä, vaan siitä, kuinka paljosta joutuu luopumaan, erityisesti sellaisesta, mistä ei olisi halunnut. Esimerkeistäsi useammin siivoaminen kuulostaa sellaiselta, että siinä on oikeasti joutunut taivuttamaan omaa tahtoaan; tuttavapiirin ja kuunnellun musiikin monipuolistuminen ei varsinaisesti kuulosta siltä, että joutuisi luopumaan pitämistään asioista... vai ottaako uusi musiikki pannuun, tai etkö pääse enää tapaamaan vanhoja tuttujasi vaikka haluaisit, tai...?
Tyhmä mies vain: Voi vittu että tuollaisia miesvihaajia saa liikkua vapaana. Hoitoon vaan, perkele. Tai linnaan loppuiäksi.
atehwa: Koskeeko sama miesvihaajien vihaajia?
Ei tosissaan, itse asiassa en oikein tajua kommenttiasi, koska en osaa arvata, mitä kommentteja täällä pidät miesvihana, enkä ymmärrä, mitä apua "hoidosta" tai "linnasta" olisi. Jos sinä saisit päättää vapaasti, ketkä saavat elää vapaana, uskotko, että pystyisit tekemään maailmasta paremman paikan?