Nyt on pitkästä aikaa [the daily Java WTF]:n aika! (...)
Oon viime aikoina kokeillut cheerleadingia. Siinä on ihan uskomattoman paljon opittavaa. Ei ainoastaan lajissa itsessään, vaan myös sosiaalisissa piireissä ja dynamiikassa. Mulle tää haaste ei siis tavallaan oo niinkään se, että osaanko tehdä juttuja siellä, vaan että mitä hittoa mä siellä teen ja miten pystyn olemaan olematta vaivaannuttava ihmisille ja myös, että haluaako kukaan jutella mun kanssa. (...)
Joskus aikoinaan ajattelin, että pettymysten välttäminen johtuu aina omista eduista tai lähtökohdista. Mutta oon tajunnut, että koska pettymykset ja pahat mielet kohdistuu ympäristöönkin, pettymyksiä voi välttää myös suojatakseen ympäristöään itseltään. (...)
Eräänä päivänä hiuskoristeeni pääsivät pursuamaan yli maljastaan. Niitä oli kertynyt sinne lisää ja lisää, ja loppujen lopuksi ne eivät enää jaksaneet pysyä kasassa, vaan alkoivat tursuta. Yritin keksiä niille mahdollisimman paljon käyttöä. Yksi meni kynänpidikkeeksi, neljä piti verhoja kasassa, kaksi lahjoitin tyttöystävälle pidettäväksi nilkoissa (koska tykkään paljon nilkkarenkaista), ja yhden piilotin kattolamppuun tuottaakseni sillä mystisen raidan varjostimen muuten tasaisen kirkkaaseen pintaan. (...)
Jatkotarina! Yksi sana kerrallaan, kaksi kertojaa. (...)
Oon varmaan aiemminkin selittänyt tästä, mutta mulla on hassu epäyhteensopivuus maailman / ihmisten kanssa. (...)
Mä oon nyt selittänyt tän tutuille ties kuinka monta kertaa, mut selitetään nyt tännekin :) Kun tein kevätpäiväntasausta varten biisin (katso [nettipäiväkirja 22.03.2026]), olin alun perin tekemässä tribuuttia täällä Viikissä poukkoilevalle purolle, jota me kutsutaan nimellä Loriloripuro. Mut vaikka biisistä tuli ihan hyvä, se epäonnistui massiivisesti olemaan se biisi joka sen piti olla -- niin paljon, että mun piti vaihtaa sen nimi ja aihe ja tiedostonimi ja mainospuheet :D (...)
Tänään on liikaa kaikkea. Oon oikeastaan yllättynyt, että mistään pyörästä ei ollut kumi puhki (niillä on taipumusta mennä puhki kun on muutenkin kiire). Mut nukuin vähän liian vähän ja työt etenee hitaammin kuin toivoisin ja turnaus pitäis järjestää ja plöh ja pläh. (...)
Kaikki on aina huonosti! // Nenän voi hahmottaa kuonosti. // Sadekin maaperän vuonosti. // Pintansa jaloille suo nosti. (...)
Tässä on esimerkkejä tekemisistä joista on ollut mulle iloa. Pitäis kaivaa esiin joku niistä aiemmista aktiviteettilistoista joita täällä nettipäiväkirjassa on niin vois katsoa onko unohtanut jotain tärkeää tai miten ylipäänsä on muuttunut. (...)
Yksi asia, mikä mua pelottaa siinä, että koko ajan luodaan kriisejä ja ihmisiä kurjistetaan ja niiden elinoloja tehdään vaikeammiksi, on se, että ihmisille jää vähemmän voimavaroja parantaa elämäänsä ja puuttua ympärillä olevaan epäoikeudenmukaisuuteen. [Onnellisuus] on (ehkä?) mekanismi, joka ohjaa ihmisiä ohjaamaan voimavarojaan ulkopuolelle, kun elämässä on asiat hyvin. Kun ihmiset ovat onnettomia ja ahdistuneita, heidän luonnollinen reaktionsa on käpertyä itseensä ja suojautua. Ja kun kyse on epäoikeudenmukaisuudesta, usein suojautuminen suojaa loppujen lopuksi vähemmän kuin avoin konfrontaatio, jolla olisi edes ollut edes periaatteessa mahdollista saada aikaan muutosta. (...)
Pihalla oli jotain outoa. Parkkipaikan kulmalle oli kerääntynyt lukuisia autoja, joiden ihmiset kulkivat ulos ja sisään autojen välillä ja hälisivät. Sininen glitter-siili makoili auringossa ja ihmetteli ihmisten touhuja. Läheisen jäätelökojun myyjä hieroi käsiään tyytyväisenä, kun asiakkaita riitti. (...)
Kuuntelin aamiaiseksi Prodigyn biisiä ''Break and Enter'' (lapsuuteni tärkeä biisi!) ja mietin -- sointukaavojen lisäksi -- sitä, miten sen tyylinen systeeminvastainen uho tuntui silloin jotenkin paremmalta ajatukselta kuin nykyään. (...)
[[ReverseLinks merkintä: 2026]] (...)
Olipa kerran seinä kahden maailman välissä. (...)
Eilen ja tänään oli kivaa sukeltaa sumuun! Pyöräteillä näki huonoimmillaan ehkä 50m eteensä. (...)
Lapsilta tulee hauskoja kommentteja aina joskus. Toiseksi nuorin kyseli ohjelmoinnista. (...)