Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tämä on taas yksi itse keksimäni termi. Etiikka tarkoittaa oppia siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta toiminnallinen etiikka tarkoittaa, mitä käytännössä ihmiset sallivat tai estävät toistensa tehdä -- ja mitä he uskaltavat tehdä. Se, että ihmiset käytännössä noudattavat jonkinlaista toiminnallista etiikkaa ja siten rajoittavat toistensa käytöstä (ja omaansa ennakoivasti), asettaa rajat arvorelativismille, koska ihmiset joutuvat joka tapauksessa vastaamaan toisilleen tekemisistään, olivat mitä mieltä arvoista tahansa. Eettinen keskustelu onkin tavallaan toiminnallisen etiikan työkalu: keskustelemalla oikean ja väärän periaatteista ihmiset pyrkivät saavuttamaan riittävän joukkovoiman näiden periaatteiden pitämiseksi yllä. Muilta osin vallitsee tietty mielipiteiden merkityksettömyys.
Ei ole välttämättä mahdollista perustella tiettyä toiminnallista etiikkaa eli tiettyjä periaatteita, joita noudattaa toisten kohtelussa. On tietysti mahdollista tutkia, millaisia seurauksia erilaisilla suhtautumistavoilla toisten ihmisten tekemisiin on. Hirveästi yleistäen voi esimerkiksi todeta, että jos ihmisten fyysisestä koskemattomuudesta ei piitata, pelko ja riitely alkavat kuluttaa ihmisten voimavaroja. Toinen yleistävä esimerkki voisi olla, että jos yhteisön jäsenet tekevät yhteisöön liittymisen vaikeaksi (esim. vastatulijoiden dissauksella, tiedon pimittämisellä tai vittumaisilla initiaatioriiteillä), saadaan aikaan yhteisöjä, joiden jäsenet ovat ylpeitä yhteisöön kuulumisestaan ja rasittuneita yhteisöön kuulumisen vaatimuksista.
Toiminnallinen etiikka on siinä mielessä hirveän tärkeää, että ihmisten on pakko olla sen kanssa tekemisissä, piittasivat siitä tai eivät. Esimerkiksi ihmiset, jotka asuvat samalla alueella pommeja räjäyttelevien ihmisten kanssa, eivät käytännössä voi olla piittaamatta siitä, että näiden pomminräjäyttelijöiden moraaliperiaatteet ohjaavat heidät räjäyttämään pommeja. Myös, jos lähentelee kauniita ihmisiä kömpelösti tai raiskaa lapsen, ympäristö saattaa rankaista riippumatta siitä, onko omasta mielestä teko väärin vai ei.
Tilanne ei kuitenkaan ole niin ehdoton, että ihmiset vain olisivat sen armoilla, miten muut sattuvat heitä haluamaan rankaista. Myös aiheettomat rangaistukset saavat muilta ihmisiltä rangaistuksensa. Enimmäkseen ihmiset eivät myöskään jaksa piitata asioista, jotka eivät loukkaa heitä, joten enimmäkseen voi luottaa siihen, että omat teot ovat vain oma asia; ainoat tilanteet, joissa joku loukkaantuu yksittäisen ihmisen vapaista valinnoista, ovat jotenkin pakkomielteiset tilanteet kuten velvollisuudet kiinteässä parisuhteessa. Toiminnallinen moraali on paljolti moraalisen keskustelun armoilla sen suhteen, mistä ihmiset "kehtaavat" tehdä moraalisen säännön. Kun ihmisiä vaikkapa arveluttaa kostaa jotain loukkaavaa tekoa, he yleensä hakevat ympäristöltä tukea kostolleen; jos he eivät tällaista tukea saa, he yleensä nielevät kiukkunsa ja jättävät teon kostamatta.
Siksi on hyvin tärkeää tiedostaa sellaiset yleiset moraaliset periaatteet, jotka ohjaavat ihmisten toiminnallista etiikkaa. Nämä yleiset moraaliset periaatteet ovat nähtävissä esimerkiksi niissä hokemissa, joilla vanhemmat ohjastavat lapsiaan: "pata kattilaa soimaa" tarkoittaa "älä yritä rankaista toista sellaisesta, mitä itse teet". "Se on tyhmä, joka aloittaa" tarkoittaa "älä tee sellaista, mistä voit arvata saavasi koston". "Reilu tasajako" tarkoittaa yleensä "anna itsellesi sen verran kuin annat muille". Ihmiset ovat myös yleisesti ottaen sitä mieltä, että omien tekojen seuraukset pitää itse kärsiä (yleisen haitan pitää aiheuttaa vastaava henkilökohtainen haitta), toiselle tehty loukkaus pitää selittää, toisten ulkonäkö on heidän oma asiansa ja niin edelleen.
On helppoa huomata, että meidän moraaliperiaatteemme korostavat sitä, että ihmisten ei pidä puuttua toistensa toimintaa enempää kuin on pakko. Tätä voi pitää jopa länsimaisen, liberalistisen (vapaus) yhteiskunnan peruskivenä. Kaikkialla ei ole näin, ja länsimaissakin vapausperiaatetta on kaikkialla vaanimassa odotukset siitä, miten ollaan "kunnon ihmisiä". Usein joutuu tilanteisiin, joissa ihmisten toiminnallinen etiikka (esim. leikkaako vanhempi teinin hiukset väkipakolla) riippuu siitä, tuntevatko he toiminnan oikeutetuksi; liberalistiset periaatteet (kuten toisten mielipiteiden kunnioitus) vetävät yhteen suuntaan ja konformismi (kuten kunnon ihmisten joukkoon kuuluminen) vetää toiseen.
Mutta tällainen dynamiikka eettisen keskustelun ja eettisen toiminnan välillä vallitsee vain siellä, missä on riittävä vapaus puhua. Yllättävän usein ollaan tilanteessa, jossa toiminnallinen etiikka estää ihmisiä puhumasta. Meidän yhteiskunnassamme tämä ilmenee esimerkiksi tilanteena, jossa tarpeeksi eri mielipidettä edustava ihminen huudetaan kumoon ja siten häntä estetään puolustamasta kantaansa ja yrittämästä vakuuttaa kuulijoita; rajoitukset voivat muualla (ja joskus täälläkin) olla paljon rajumpia, kuten tiettyjä asioita sanovien vainoamista, vangitsemista ja vaientamista.
Minun arvostamiani asioita ei voi mielestäni saada aikaan ilman oikeutta eettiseen keskusteluun. Jokainen on siis velvollinen tarvittaessa perustelemaan toimintansa. Joskus toiminta ei voi odottaa perustelua, jolloin siitä kannetaan vastuu jälkikäteen (ja raskaammin). On tärkeää, että ihmiset sisäistävät nämä yleiset periaatteet vahvasti, koska toiminnallinen etiikka muuttuu vaaralliseksi, kun ihmiset alkavat rajoittaa toistensa vapautta tuntematta velvollisuutta perustella näitä rajoituksia. Jos toiminnallinen etiikka pääsee luiskahtamaan sellaiseksi, että se estää moraaliperiaatteiden kyseenalaistamisen, sitä alkaa olla hyvin vaikeaa korjata. Syntyy muna ja kana -ongelma: etiikan kehittämiseksi pitäisi olla keskustelun turvaavat periaatteet, mutta näiden periaatteiden saamiseksi tarvitaan eettistä keskustelua.
Koska ilmaisunvapauden rajoittamisesta seuraa näin vakavia asioita, sensuuri on hirveän vaarallista, vaikka se kohdistuisi kuinkakin epäilyttäviin ajatuksiin. Sensuuri merkitsee, että jokin ihmisjoukko katsoo oikeudekseen valita, mistä muut puhuvat. Se, että sensuuri kohdistuu vain harvoihin aiheisiin, tekee ongelman pahemmaksi, sillä ihminen, joka hyväksyy muiden vaientamisen, on vaarallisempi kuin ihminen, joka alistuu omaan vaientamiseensa.
Vihapuhe ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen ovat kuitenkin kiellettävissä, koska ne molemmat rajoittavat salakavalalla tavalla uhriensa itseilmaisuvapautta ja oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen - eli sitä kautta myös vapautta vaikuttaa muihin ihmisiin. On houkuttavaa pestä kätensä näistä rajoituksista sanomalla, että puheessa ei ole mitään vikaa, vaan ongelma on ihmisissä, jotka vihapuhetta noudattavat; mutta jotta tällaiseen voitaisiin luottaa, pitää kaikille olla kristallinkirkasta, ettei kanssaihmisiin puututa...
Loppujen lopuksi tietynlaisen toiminnallisen etiikan "oikeutus" on lähinnä sen pärjääminen luonnonvalinnassa. Jos tietynlainen toimintatapa lisää yhteisön elinvoimaa, toimintatapa tulee säilymään. Suuri yksilövapaus näyttää olevan tällä tavoin kuolematon arvo, se pitää kannattajansa vahvoina ja yhteistyökykyisinä. Miksi pitää olla vahvoja yhteenliittymiä.
kategoria: filosofia kategoria: sosiaalisuus