Sosiaalinen sukupuoli on enimmäkseen kulttuurillinen tekijä, jonka suhteen on helpompi liikkua. Biologisen ja sosiaalisen sukupuolen erottelusta on parhaimmillaan se seuraus, että sosiaalista sukupuolta ei enää mielletä biologiseen sidotuksi, jolloin ihmisillä on suurempi vapaus valita käytöstapojaan.
Joka tapauksessa olen huomannut, että mitä "erilaisempia" ihmiset ovat, sitä vähemmän he ovat mitään tiettyä sukupuolta (sosiaalisesti). Tavallaan sosiaaliset sukupuolet vaikuttavat olevan osa sitä, minkä ihmiset omaksuvat kulttuurista, jos eivät itse keksi omaa käytöstään.
miesten ja naisten ero -sivulta:
Elakim: Voisinpa mennä niin pitkälle, että hylkäisin koko erottelun tarpeettomana, sillä lienee täysin sosiaalisesti määräytynyttä, mitä fyysisiäkin ominaisuuksia pidetään "miehen" ominaisuuksina ja mitä "naisen"... sitten voitaisiin puhua sukupuolesta vain sukupuolena ja olla iloisia siitä, ettei suomen kielessä ole mitään pakkoa tehdä eroa ja aiheuttaa hirmuisia sekaannuksia siitä, että sattuisi olemaan eri sanat 'sex' ja 'gender'...
atehwa: En ymmärrä kumpaakaan pointtiasi kunnolla. Ensinnäkään en ymmärrä, miksi täysin sosiaalisesti määräytynyt erottelu on tarpeeton; toisekseen en tajua, miten yhden sanan käyttö yhdelle asialle aiheuttaa vähemmän sekaannuksia kuin kahden sanan käyttö kahdelle asialle (jotka kaksi kattavat suunnilleen sen yhden asian yhdessä).
Elakim: Puhuin käsitteiden 'sosiaalinen' ja 'fyysinen' sukupuoli erottelun tarpeettomuudesta, en käsitteiden 'mies' ja 'nainen' erottelun tarpeettomuudesta. En siis ole sanonut mitään täysin sosiaalisesti määräytynyttä erottelua tarpeettomaksi; olen vain sanonut tarpeettomaksi erottelua 'sosiaalisesti' ja 'ei-sosiaalisesti' määräytyneen sukupuolen välillä. (Paitsi jos haluaa olla sitä mieltä, että tämäkin erottelu on sosiaalisesti määräytynyt; perusteluni näkemykselleni erottelun tarpeettomuudesta ei kuitenkaan ollut se, että erottelu olisi määräytynyt sosiaalisesti.) Nähdäkseni ei nimittäin ole ollenkaan selvää, että mitään 'ei-sosiaalisesti' määräytynyttä sukupuolta on olemassakaan.
atehwa: Ah, kiitos että selvensit tuota! (Olen törmännyt aiemminkin kyseiseen kantaan enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä.) Mikä se syy sitten on, miksi et pidä kyseistä käsitejakoa hyödyllisenä?
Minä olen kokenut kyseisen erottelun (siis sex-gender-erottelun) hyödylliseksi ja voin yrittää puolustaa sitä. Jaottelu ei nähdäkseni käy niinkään "sosiaalisen" ja "ei-sosiaalisen" välillä, vaan täysin sosiaalisesti määräytyneen ja enintään osittain sosiaalisesti määräytyneen välillä.
Mikä on tämä enintään osittain sosiaalisesti määräytynyt sukupuoli? Anton määritteli sen muistaakseni kykyinä: kykynä kantaa lapsi, ja kykynä hedelmöittää sellainen. "Nainen" pystyy kantamaan muttei hedelmöittämään, "mies" hedelmöittämään muttei kantamaan. Niille, jotka pystyvät molempiin tai ei kumpaankaan, ei useimmissa kielissä ole sanoja, ja kategorisoiva yhteiskunta tietysti haluaa luokittaa heidät väkipakolla jommankumman nimityksen alle. Oman hauskuutensa asiaan tuo se, että niin kauan kuin ei lapsia hanki, kyky on tietenkin enimmäkseen oletuksen varassa.
Toki ne sanat, joita näille valitaan, ovat täysin sosiaalisesti määräytyneitä, mutta tällöin syy ei ole kuvatun todellisuuden ja kielen suhteessa vaan kielen itsensä luonteessa: yhtä lailla voisi sanoa, että "vihreä" ja "punainen" tai "kivi" ja "puu" ovat täysin sosiaalisesti määräytyneitä... niinhän ne ovatkin, siis itse sanat, samoin kuin se alue todellisuudesta, mikä sattuu ryhmittymään yhden sanan alle; mutta jokainen sana on sellainen.
Edelleen pitäisi selittää, millä tavoin maailma on riippumaton kielellisestä determinaatiosta eli millä tavoin SW-hypoteesin heikko muoto ("kieli vaikuttaa maailman hahmottamiseen") pitää paikkansa samalla, kun SW-hypoteesin vahva muoto ("kieli määrää maailman hahmottamisen") ei pidä paikkaansa: sanojen vaikutus kokemusmaailmaan.