PUA on lyhenne sanoista "pick up artist", ja sillä viitataan henkilöihin (miehiin), jotka ovat, väittävät olevansa tai yrittävät olla taitavia hankkimaan sellaista (seksi)seuraa kuin mieli tekee. PUA-diskurssissa tosin usein PUAn itsensä mielihalut ovat aika taka-alalla: pikemminkin PUA-iskemisessä pyritään saamaan aikaiseksi jotain sellaista, mistä muut (miehet) sanoisivat "vau". Kyse ei siis ole välttämättä seksin maksimoinnista tai seksin laadun maksimoinnista, vaan tietynlaisen sosiaalisen statuksen tavoittelusta, kuvasta, että saa kyllä, mitä haluaa, jos vain yrittää.
Olen itse ollut pitkään kiinnostunut samassa mielessä kuin PUA-pyrkyrit siitä, mitä pitää tehdä, jotta menestyisi iskemispelissä eli saisi halutessaan läheisyyttä ja seksiä ihmisiltä, joilta sitä katsoo haluavansa. Motivaatiokin on ollut aika samanlainen, jonkinlainen pyrkimys rakentaa itsekunnioitusta sen varaan, että on puoleensavetävä tai arvostettu. Mutta netin ihmeellinen maailma on tuonut kaikenlaisten PUA-yrittäjien ja PUA-"asiantuntijoiden" aivoituksia jokaisen näkyviin blogeissa, artikkeleissa ja muussa; ja olen havainnut, että monen PUAn ajatukset ärsyttävät minua.
Ensimmäinen harmin aihe on metodinen. Jos oikeasti haluaa saada selvää iskemispelistä, pitää olla paljon uteliaisuutta ja valmiutta kyseenalaistaa erilaisia teorioita. Monella PUAlla ei ole häivähdystäkään tästä - pikemminkin päin vastoin, he ovat kuin uskovaisia: heillä on tietty teoria, tai useampi, maailman toiminnasta (esim. "naiset haluavat seksiä ärsyttäviltä miehiltä"), joka on heille niin tärkeä, että he etsivät sille vain vahvistavaa todistusaineistoa eivätkä koskaan kumoavaa. Todennäköisesti syy tähän toimintatapaan on se, että PUA-harrastuksen motiivi on yleensä itsetunnon parantaminen, ja niinpä maailman toiminnan "ymmärtäminen" on jo puolet saavutusta, jonka satunnainen onnistuminen teorian soveltamisessa täydentää PUAn päässä.
Tämä metodinen itsepetos ärsyttää minua ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin, se yksinkertaisesti tuottaa huonoa tietoa. Se tuottaa konemaisesti käyttäytyviä ihmisiä, jotka epätoivoisesti toivovat, että teoria pitäisi paikkaansa, eivätkä pahimmillaan uskalla myöntää, ettei teoria välttämättä edes paranna mahdollisuuksia saada lempeä. Toiseksi, minua iskemispelissä ja sosiaalisuudessa ylipäänsä kiinnostaa ennen kaikkea ihmisten monimuotoisuus: minusta on kaunista, että keskustelun aloittaminen kommentilla "mennääx panee" aiheuttaa miljoona torjuntaa mutta silti tuottaa joskus myönteisen vastauksen. Melkein jokaiselle tyylille on hyväksyjänsä, eikä niin paskaa iskutyyliä olekaan, ettei se joskus tuottaisi tulosta. Ja on kivaa ajatella, mitä toinen osapuoli yrittää iskemistilanteessa saada aikaan; iskemistilanteen vetäminen jotenkin yksisuuntaisesti siten, että yrittää projisoida toisen päälle ainoastaan "kohteen" roolin, vie puolet koko hauskuudesta pois.
Pahimmillaan, itse asiassa, PUAlle ei riitä edes se, että teoria toimii jotenkin tilastollisesti tai edes tietyssä kontekstissa tilastollisesti (kuten yökerhossa), vaan PUA haluaisi, että iskemistekniikat olisivat sellaisia, joilla naisia pystyisi "ohjelmoimaan" eli hallitsemaan tahtonsa mukaan. En ihan oikeasti ymmärrä, mitä houkutusta tässä on, muuta kuin haaste. Jos oikeasti osaat ohjelmoida toisia ihmisiä, niin miten ihmeessä niistä on sen enempää iloa kuin pullataikinasta, jonka olet "ohjelmoinut" sellaiseksi, että se suostuu ottamaan kyrpäsi vastaan? Ja jos haluat ohjelmoida ihmisiä, niin mikä niiden toiminnassa oli niin väärää aiemmin?
Toinen harmin syy on se, että moni PUA pyrkii kehittämään "iskemistekniikoita", kun tosiasiassa kyseessä on luonteen kehittäminen. Kuulen typeriä, yliyksinkertaistettuja PUA-sääntöjä puolustettavan sillä, että ne antavat edes jotain konkreettisia neuvoja. Mutta tosiasiassa se, mikä vetoaa naisiin, on terve itsetunto, vahva tahto ja hyvä elämä. Miksi niitä pitäisi feikata? Miksi pitäisi olla jokin "tekniikka", jolla kommunikoidaan, että on hyvä pano, jos kerran on hyvä pano? Kuulen selittelyitä, miten ihmiset X, Y ja Z eivät tarvitse iskemistekniikoita, koska ovat "niin hyviä tyyppejä" tai "niin hyvän näköisiä" tai "niin itsevarmoja". Mutta jokainen löytää kumppanin omilla vahvuuksillaan; ja jos luulet, että sinulta puuttuvat niin täydellisesti vahvuudet, että sinun pitää iskeä jotenkin kusettamalla, olet todennäköisesti erehtynyt rankasti.
Jos naisia haluaa, niin minullakin on konkreettisia neuvoja, ja ne toimivat varmasti paremmin kuin yksikään "iskemistekniikka", koska ne kehittävät oikeasti luonnettasi:
Mutta, jos hyväksyy sen, että sosiaaliset teoriat ovat epävarmoja eivätkä ihmiset ole ohjelmoitavissa, iskemispeli on itse asiassa ihana leikki: asetelma, jossa voi tehdä mitä vain, voi tapahtua mitä vain, ja jossa ihan oikeasti on havaittavissa mielenkiintoisia säännönmukaisuuksia, joita ja joiden rajoja voi sitten tutkia. Ja mikä mahtavinta: ei tarvitse edes olla hyvä ihminen saadakseen lempeä, koska kaikki muutkin ovat paskoja, heikkoja ja pelokkaita (pelko).
kategoria: sosiaalisuus kategoria: elämäntavat