Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tähän kategoriaan kuuluvat ne sivut, jotka muuten kuuluisivat sosiaalisuuden tai elämäntapojen alaan (kategoria: sosiaalisuus, kategoria: elämäntavat), mutta ovat sidotut tiettyyn aikaan tai paikkaan, tai käsittelevät kulttuuria omana ilmiönään, ei ihmisten välisenä kanssakäymisenä.
(nettipäiväkirja 21.10.2024) Tämä on (lokalisoitu) käännös armenialaisen Duetro kids -yhtyeen kappaleesta ''Yerevan'' (https://www.youtube.com/watch?v=h5MuOf6wZ00). (...)
(nettipäiväkirja 26.08.2024) Ollaan mietitty kavereiden kanssa viime aikoina, että pitäisi perustaa [seurakunta]. (...)
!!! Miksi äänestysjärjestelmät ovat tärkeitä? (...)
(nettipäiväkirja 05.02.2018) Työkaveri kyseli jonkinlaista tietoa koodereiden ''käytössäännöistä'', koska oli kiinnostunut devi- (tai hakkeri-)kulttuurin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Tämä lista on minusta niin mielenkiintoinen, että ajattelin jakaa sen täälläkin. Olisin vielä halunnut löytää joitain organisoitumis- ja jakamisperiaatteita, mutta hyviä nämäkin. (...)
Luin tässä ''Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt'' -kirjaa ohimennen. Tajusin, että tämä on toisaalta hirveän tärkeää luettavaa lapsille, että vanhempani ovat opettaneet minulle tästä ison määrän joskus 80-luvulla, mutta toisaalta tämä on hirveän masentavaa, ja aiheuttaa sellaisen maailmanangstin, joka ei ole oikeastaan ihan perusteltu: maailmassa on niin paljon kaikkea, hyvää ja pahaa, ettei oikeasti ole mahdollista muodostaa "kokonaismielipidettä" kaikesta. Kun lukee pelkkiä ongelmia, tulee tietenkin olo, että kaikki on huonosti. (...)
(nettipäiväkirja 24.06.2012) [Toiminnallinen etiikka]-sivulla sivusin aihetta, milloin asiat tulevat kollektiivisesti tuomituiksi: mitä tarvitaan, jotta ihmisiä oikeasti kiinnostaisi, ja mitä, jotta joku jaksaa tehdä asialle jotain. Tajusin, että hyvin samanlaiset säännöt pätevät siihen, milloin asiat tulevat kollektiivisesti nauretuiksi. Siinä, missä yleisesti tuomitut asiat ovat ''väärin'' ja ihmisiä estää ''omatunto'' tekemästä niitä, yleisesti nauretut asiat ovat ''noloja'' ja niitä tekemästä estää ''häpeä'' (niin ettei voi tehdä mitään [erikoista]). (...)
Löysin vihdoin viimein sen biisin, jonka nimeä olen etsinyt vaikka kuinka pitkään. Biisejähän on siis aika vaikea etsiä sävelmien perusteella, vaikka tässä(kin) varmaan moderni tekoäly osaisi kyllä auttaa... ja vaikka osaisin kirjoittaa tämän sävelmän nuoteiksi, se ei silti auttaisi paljonkaan löytämään kyseisen biisin nimeä. (...)
LOL, olen ollut "early adopter" monadien suhteen :) Ei olisi kyllä joskus 2002 tullut mieleenkään nähdä asia niin, mutta nythän listakeräelmät, geneerinen map() ynnä muu monaditauhka on tulossa yleiseen tietoisuuteen pikku hiljaa. (...)
(nettipäiväkirja 09.02.2016) Olen nähnyt viime aikoina useiden koodereiden kirjoittavan, että heidän mielestään hyvä koodi on eleganttia ja että he haluavat kirjoittaa eleganttia koodia. Olen jotenkin onnellinen, että tämä näkökulma on pinnalla, mutta täytyy silti sanoa, että ''elegantti'' on aika huonosti määritelty sana eikä oikeastaan ohjaa koodin kirjoittamista yhtään mihinkään. Elegantti tarkoittaa "näppärää, tyylikästä, hienoa". Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa epäeleganttia koodia? Lähinnä sanan arvo on siinä, että se korostaa, että koodin ei pidä olla ''vain'' toimivaa vaan myös kaunista. Mutta eikö kauneus ole katsojan silmässä? (...)
Törmäsin, taas, lapsiin jotka eivät kysyttäessä (että keiden kukitus on menossa) vain yksinkertaisesti vastanneet mitään. Ja Metro-lehdessä oli aamulla juttu siitä, että lapset eivät saa liikuntaa, kun aikuisilla ei ole aikaa eivätkä lapset enää mellasta omin päin ulkona. Molempiin näihin minun mielestäni on syynä liika [turvallisuusvouhotus], mutta lisäksi molemmissa on myös tietty kasaantuva luonteensa. Väitän, että tässä ollaan itse asiassa turvallisuuden nimissä [tuhoamassa vuorovaikutteisuuden kulttuuria]. On vaikea kuvitella suurempaa menetystä, ja missään nimessä se ei ole niiden vähentyneiden tapaturmien, kuolemantapausten ynnä muun arvoista. Ja onko tämä yleinen varovaisuus, eli [pelko], edes vähentänyt lasten erilaisten riskien toteutumista? (...)
(nettipäiväkirja 09.11.2015) Kävelin läpi asematunnelista ja huomasin, että Jehovan todistajat jakelevat siellä esimerkiksi käytännön ohjeita nuorille. Yhteensä osat 1 ja 2 opuksesta ''Nuoret kysyvät -- käytännöllisiä vastauksia'' kattavat 600 sivua erilaisia vinkkejä siitä, miten pärjää elämässä. Vinkit ovat joskus kyseenalaisia: niissä esimerkiksi neuvotaan, miten pärjää paremmin vanhempien kanssa, mutta sivuutetaan se tosiasia, että vanhemmat eivät aina ole fiksuja ja kokeneita vaan saattavat hyvinkin laatia rajoituksia pikkumaisuuttaan tai siksi, etteivät jaksa miettiä. (...)
Eräs ystäväni samasti porvarillisuuden ja elitismin. Itse pidän näitä hyvin erillisinä asioina. (...)
(Lukijan on hyvä ymmärtää, että "anarkistihippi" ja "kansallismielinen" ovat molemmat kieli poskessa annettuja nimityksiä, jotka kuvaavat epämääräistä ihmisryhmää stereotypian kautta eivätkä vastaa mitään todellista [yhteisö]ä.) (...)
(Anteeksi muuten tämä epämääräinen terminologia. En oikein keksinyt, millä nimellä pitäisi kutsua niitä ihmisiä, jotka haluavat lisätä Suomeen suuntautuvan muuttoliikkeen määrää ja niitä, jotka haluavat vähentää sitä. Esimerkiksi "monikulttuurihaihattelija" ja "uusnatsi" ovat liian arvolatautuneita ja kapeita.) (...)
Itäkeskuksen puhoksen toisessa kerroksessa (ja vähän ensimmäisessäkin) on hämmentävä keskittymä liikkeitä, jotka ovat jokseenkin toisesta maailmasta kuin lähistön muut kaupat. Helpointa on huomata niiden liikkeiden suuri määrä, joista saa halal-lihaa, mutta samassa sikermässä on myös suitsukkeentuoksuisia vaate- ja rihkamaliikkeitä, matkatoimisto "Finn hajj & umra", kuulema "Suomesta Mekkaan ja takaisin", pari kahvilaa ja niin edelleen. (...)
Kirjoitin loppuun [Ja joo] -tarinan (tosin siihen voisi tehdä vielä neljännen osan, kulttuuriantropologien osan) ja myös uuden tarinan: [Prinssi ja jellona]. (...)
Kun olin koulussa, minulle sanottiin, että typeriin systeemeihin tottuminen tekee hyvää, sitä tarvitsee työelämässä. Mutta missään työpaikassani ei ole ollut niin paljoa typeryyttä ja muodollisuuksia kuin koulussa. Koulun rituaalisuus on itsearvoista. (...)
Miksi muuten leikkipuistoissa ei näy koskaan 20-30-vuotiaita? Näillä ihmisillä ei luulisi olevan vielä niin kiire, etteivät ehtisi keinuun tai pyörähtämään karusellissa. Minun on vaikea uskoa, että bailaus ja kahvilla käynti ovat niin hauskoja, että vetävät vertoja porukalla keinumiselle, pallon pelaamiselle, vauhtien antamiselle karusellissa ja hiekkalinnojen tekemiselle. (...)
(nettipäiväkirja 13.05.2013) Olen miettinyt, mikä oikeastaan amerikkalaisessa kulttuurissa mättää. Miksi amerikkalainen politiikka, leffat ja elämänohjeet ovat usein niin hillittömän ärsyttäviä? Yksi mahdollisuus on se, että erilaisuus vain ärsyttää tässäkin. Mutta olen huomannut ainakin yhden asian, jossa ärsyttävät amerikkalaiset ovat johdonmukaisesti väärässä. (...)
(nettipäiväkirja 25.06.2013) Hassua. Etsiessäni mielenkiintoisia artikkeleita tuntemieni pelien strategiasta törmäsin melko hyvään kirjoitukseen siitä, miten ylipäänsä opitaan hyvin: http://www.boardgamestrategies.com/blog/how-to-win-strategy-game/ (...)
Olen viime aikoina lukenut myös Cervantesin kirjaa ''Opettavaisia kertomuksia''. Cervanteshan tunnetaan lähinnä ''Don Quijotesta'', jota muuten inhosin pienenä yli kaiken, mutta opettavaiset kertomukset ovat paljon mielenkiintoisempia, sillä ne ovat lyhyempiä ja kertovat hyvin vaihtelevista aiheista. Sitä paitsi Don Quijote tekee pilaa ritariromaaneista, mutta koska en ole lukenut renessanssin ritariromaaneja, vitsin kärki menee sivu. (...)
(nettipäiväkirja 28.09.2013) Minua mietityttää usein, miksi markkinoilla olevat yritykset vaivautuvat toimimaan senkään verran moraalisesti kuin vaivautuvat. Ohjaako markkinamekanismi niitä todella siihen? Luulen, että kyse on pikemminkin eräänlaisesta uskosta: erilaisilla yrittäjillä on erilaisia käsityksiä siitä, miten vedetään menestyvää yritystä, ja monet näistä käsityksistä sisältävät sekä altruistisia arvoja että hyödyntavoittelun pitkänäköisyyttä, joka olisi puhtaasti pääomistussijoitusten arvon maksimoimiseksi tarpeetonta. Toisin sanoen: yrittämiseen liittyy usein arvoja, uskoa ja ylpeyttä, joka ohjaa toimimaan moraalisemmin kuin mihin ympäristö muuten ohjaa. (...)
(nettipäiväkirja 06.03.2014) Sain juuri tietää jotain hassua, jos nyt ei ehkä kovin yllättävää. Biologit (esim. Bruce Bagemihl), jotka tutkivat eläinten homoseksuaalista käytöstä, saavat työhönsä ylimääräistä haastetta siitä, että suurin osa eläinpopulaatioita tarkkailevista biologeista ei julkaise koskaan tuloksissaan homoseksuaalisesti käyttäytyviä yksilöitä ja pareja, vaan katsoo ne satunnaisiksi anomalioiksi. (...)
(nettipäiväkirja 21.03.2013) Luin vanhasta Ylioppilaslehdestä jutun älylääkkeistä, älyllistä suorituskykyä lisäävistä lääkkeistä. Lääkkeet nopeuttavat käyttäjänsä järjenjuoksua, parantavat keskittymistä ja vahventavat muistia; lisäksi jotkin tekevät käyttäjistään sanavalmiimpia. Muistin, että lukion psykologiankirjassakin oli mainittu näistä aineista: kirjassa oli kertomus taiteilijasta, joka piti sekavaa ja uneliasta puhetapaansa itselleen ominaisena, kunnes lääkitettynä alkoi puhua kirkkaasti ja selkeästi. Lääkityksen lopetettuaan hän ei enää pitänyt vanhasta puhetavastaan; hän olisi mieluummin halunnut olla se toinen ihminen, joksi lääkitys hänet teki. (...)
Yhdellä "kauhealla" (oikeasti ihan kivalla) 90-luvun Dance-kokoelmalla on merkillinen biisi: ''Dominique'', esittäjänä Soeur plus. Oletin, että tämä olisi esim. sveitsiläinen perinnelaulu, koska Dance-versiossa on taustalla jodlausta, mutta ilmeisesti biisin alkuperä on vielä hassumpi. Kyseessä on kuuluisa ranskalainen "laulava nunna" 60-luvulta, sisar Hymy (S½ur Sourire), jonka chanson ''Dominique'' on innoittanut muitakin. (...)
Olen sekä ihmisiltä kuullut että netistä lukenut kaikenlaisia ohjeita siitä, miten jätetään (eli ilmoitetaan parisuhteen päättymisestä) "oikein". Syystä tai toisesta löytämäni ohjeet ovat mielestäni ärsyttäviä, keskenään ristiriitaisia ja muutenkin turhia. Oman kokemukseni pohjalta ''oikeaoppisen'' jättämisen todelliset säännöt ovat nämä: (...)
Minulla on kirja nimeltä ''Nuoret kysyvät sukupuolielämästä''. Se on julkaistu mielenkiintoisessa vaiheessa, 1989, jolloin 70-luvun ehdoton asiallisuus ja tiukka (muka)tieteellisyys olivat jo ilman muuta väistyneet, mutta poststrukturalistinen epämääräisyys ja 2000-luvulle tyypillinen sukupuoliroolien ottaminen välttämättömyyksinä eivät nekään olleet vielä voimakkaita trendejä. (...)
Ihmisen arvostuksilla on vankka perusta. Joillekin arvostelmilleen ei mahda mitään. Esimerkiksi kipu on perustavanlaatuinen huono olo: sen ''huonous'' ei johdu jostain sen piirteestä, vaan siitä, että kipu vain on, no, ikävää. Kun joku aiheuttaa sinulle kipua, hän tekee huonosti; jos joku aiheuttaa kipua monille, hän on huono ihminen. ''Paha'' ja ''ilkeä'' toimivat sanoina samaan tapaan, ne vain sisältävät erilaisia reunaehtoja kohteen ja lähteen suhteesta tulokseen / tekoon / tekijään. Joka tapauksessa tekojen tuomitseminen rakentuu olotilojen tuomitsemisen varaan ja yksilöiden tuomitseminen tekojen tuomitsemisen varaan. Tätä hierarkiaa voi itse asiassa jatkaakin: usein ideologioita tuomitaan sen mukaan, millaiset yksilöt niitä tunnustavat. ([Ajatuksiaan on helpompi vaihtaa kuin ajatustensa nimeä.]) (...)
Tyyli on ihmisten sisällä jylläävä luonnonvoima. En tiedä, onko siinä jotain yleisinhimillistä vai onko se vain modernin länsimaisen ihmisen pakkomielle. Luulisin, että jokaisessa kulttuurissa on tyylinsä, mutta tyyli on vain sillä tavoin hienovarainen asia, ettei tarvitse mennä kovin toisenlaiseen kultturiin ollakseen tajuamatta sen tyylistä mitään. (...)
Yritän tässä listata tämän nettipäiväkirjan sisältöä aihepiireittäin. (...)
Tiedättekö, mistä tulee todella skitsofreeninen olo? Siitä, kun lukee ensin Taloussanomia ja sen jälkeen esimerkiksi Kirkko ja Kaupunki -lehteä. Keskustelu maailmassa on jakautunut raa'asti yksinkertaistaen kahtia: toisaalla puhutaan kehityksestä, jälkeen jäämisestä, tuottavuudesta, erityisosaamisesta ja niin edelleen, toisaalla hyvästä elämästä, arvoista, rauhallisuudesta, onnesta ja sellaisesta. Haluaisin kutsua näitä kahta keskustelusuuntausta tehokkuus- ja onnellisuusdiskurssiksi. Niiden ulkopuolelle jää kohtalaisen paljon, muunmuassa Voima-lehdessä ja iltapäivälehdissä käyty "onnettomuusdiskurssi", jossa kiinnitetään huomiota lähinnä kaikkeen, mikä on huonosti tavalla tai toisella. Joka tapauksessa... (...)
Ehkä minun pitäisi aloittaa lopusta: mikä on sukupuolipahan loppu, mikä on se varsinainen "paha", mitä sukupuolissa on? Sukupuolet aiheuttavat joskus tilanteita tai pysyviä asetelmia, jossa ihmisten [vapaus] kärsii. Tätä tapahtuu kahdessa muodossa. Ensinnäkin ihminen voi sukupuolensa tai sukupuolikäsityksensä takia asettaa itselleen sellaisia rajoitteita, jotka rasittavat häntä, kuten kiellon itkeä, haista hielle tai näyttää vartaloaan. Toisekseen ihmiseen voi kohdistua ulkopuolisia rajoitteita hänen sukupuolensa perusteella, esimerkiksi odotuksia kiltteydestä tai siitä, minkä mittainen tukka saa olla. Vapauden rajoittuminen puolestaan saa ihmiset onnettomiksi tavoilla, joita he eivät aina itse huomaa. Osa [rooli]en tuomista rajoituksista on ihmisten avoimesti vihaamia, osa näkyy esimerkiksi siinä, että ihmiset kostavat [nonkonformisti]lle, joka ei asetu samaan muottiin kuin he. (...)
Olen viime aikoina parikin kertaa joutunut selittämään, mitä nämä sanat mielestäni tarkoittavat. ''Geek'', jolle en tiedä sopivaa suomennostakaan, on useimmille tuntematon sana. Nörtti ja geek ovat kuitenkin eri asioita, vaikka osuvat usein samaan ihmiseen. Lisäksi on "tietokonefriikki", joka tarkoittaa ihmistä, joka pitää tietokoneista tai niiden käytöstä. Sekä nörtti että geek voi olla, vaikkei olisi tietokonefriikki. (...)
Tähän kategoriaan kuuluvat ne sivut, jotka muuten kuuluisivat sosiaalisuuden tai elämäntapojen alaan ([kategoria: sosiaalisuus], [kategoria: elämäntavat]), mutta ovat sidotut tiettyyn aikaan tai paikkaan, tai käsittelevät kulttuuria omana ilmiönään, ei ihmisten välisenä kanssakäymisenä. (...)
Selitä tässä, mitä NLP tarkoittaa. (...)
Olen tavannut monia kokoomuspuolueen kannattajia, mutta täytyy myöntää, että tämän puolueen "oma väki" on jäänyt minulle etäisemmäksi kuin monien muiden. Aika paljon ymmärrystä saa silti kehitellyksi jo minulle tarjolla olleista lähteistä: satunnaisista kontakteista, Maija Dahlgrenin erinomaisista kolumneista, keskustelupalstoilta, ja kaveriltani, joka oli jonkin aikaa kokoomusnuorten poliitikkopreppausryhmässä. (...)
Minä kasvoin maailmassa, jossa nuorisokulttuurit seurasivat toisiaan, ja opimme pitämään itsestäänselvyytenä, että jokainen sukupolvi pyrki irtautumaan edellisen sukupolven arvoista ja tavoista. Rokkisukupolvi sanoutui irti vanhempiensa sovinnaisista tavoista, 70-luvun tiedostava sukupolvi 60-luvun naivista ihanteellisuudesta, 80-luvun sukupolvi edeltäjiensä naivista idealismista ja rakentavasta poliittisuudesta, 90-luvun sukupolvi edeltäjiensä kielteisyydestä ja protestoivuudesta, ja 2000-luvun sukupolvi (ehkä) 90-luvun yltiö[individualismi]sta. (...)
(Keskustelutavasta. Enemmän tiedän tietenkin eurooppalaisesta keskustelutavasta.) (...)
Suurin osa yleissivistyksestämme on pyyhkäisevää pikatietoa, joka kerää monia asioita yhteen muttei käsittele mitään kovin syvällisesti. Tällainen tieto auttaa suuresti eheän maailmankuvan muodostamisessa ja se antaa tarttumapintaa syvällisemmän tiedon omaksumiselle. Yleissivistys opitaan enimmäkseen oppikirjoista ja muista yleisesityksistä. (...)