Mustasukkaiseksi sanotaan ihmistä, joka ärtyy siitä, jos hänelle läheinen ihminen on jonkun muun seurassa, tai yrittää estää sellaista tapahtumasta. Mustasukkaisuus on siis omistushaluisuutta ja/tai jakamishaluttomuutta ihmisen suhteen. Uskollisuusvaatimus on perinteisin mustasukkaisuuden muoto, mutta nykyään sanaa käytetään kaikenlaisesta muustakin, esim. tunteesta, että oma ystävä viettää "liikaa" aikaa seurustelukumppaninsa kanssa.
Mustasukkaisuudella on varmasti pohjansa biologiassa, sillä se on ennen kaikkea tunne, ei kulttuuri-ilmiö. Tunne on käsittääkseni eräänlaista pelkoa. Niinpä mustasukkaisuus on epäluottamuksen ilmaus mustasukkaisuuden kohdetta kohtaan, koska se perustuu ensisijaisesti uhkakuville siitä pahasta, mitä kohde voisi mustasukkaiselle tehdä. Onko tässä epäluottamuksessa järkeä, käsitellään sivulla mustasukkaisuuden aiheellisuudesta.
Nykyään jaottelen mustasukkaisuuden tunteen kolmeen osaan:
Kulttuurin kannalta mustasukkaisuus on eräänlaista vääristynyttä kohteliaisuutta: mustasukkaisuudella ilmaistaan arvostusta toista ihmistä kohtaan haluamalla omistaa hänet. Mustasukkaisuus on tietysti halua rajoittaa toisen vapautta. Tätä halua voi perustella sillä, ettei toisen pitäisi tarvita sitä vapautta, joka häneltä halutaan ottaa pois: esimerkiksi vapautta puhua (tai harrastaa seksiä) muiden vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa kuin sen, joka on hänestä mustasukkainen. Kohtuullisena pidetyn mustasukkaisuuden raja määräytyy siksi kulttuurillisesti sen mukaan, mikä on kohtuullisen vapauden raja.