Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(... ja ihailu)
Sanon tärkeimmän asian ensimmäiseksi: halveksuntaan on harvoin hyvä syy. Kun halveksuu / dissaa jotain, kannattaa miettiä motiivejaan. Usein ilmenee, ettei oikeastaan ole mitään syytä halveksia kyseistä asiaa. Todella monet halveksunnat ovat satunnaisia, opittuja asioita, peräisin tyylistä, eivät oikeista syistä, ja jatkavat eloaan, koska halveksunta on helppoa, puolustaminen vaikeaa.
Halveksunnasta sinänsä ei ole mitään erityistä haittaa. Se voi olla hauskaa ajankulua, ihan minkälaista tuulenpieksämistä vain, tai helppo tapa jutella ystävien kanssa. Välillistä haittaa on kuitenkin jos jonkinlaista. Ihmiset sitoutuvat halveksumiinsa, jolloin niistä tulee osa ihmisen vapaudenrajoituksista. Usein oma mielipide muuttuu, mutta sosiaalinen velvollisuus halveksia jotain pysyy, koska ajatuksiaan on helpompi vaihtaa kuin ajatustensa nimeä. Pahimmillaan syvästi sisäistetty halveksunta jotain toimintatapaa tai olemistapaa kohtaan estää jatkuvasti kokeilemasta mitään erikoista ja ihmisen oma tekemisenvapaus kärsii.
Halveksunnassa ongelma ei ole se puhe, jolla halveksuntaa ilmaistaan ja välitetään eteenpäin. Kieltämättä halveksunnan ongelmaa ei olisi ilman tällaista puhetta, mutta puhe sinänsä ei ole vaarallista. Se, mitä oikeasti pitää miettiä, on ihailun ja halveksunnan peruste. Katteeton halveksunta luo turhaa vihamielisyyttä ja rajoittaa ihmisiä; katteeton ihailu voimistaa ihanneminää, lisää tyytymättömyyttä itseen tai muihin ihmisiin ja aiheuttaa itsepetosta tai elitismiä. Molemmat ovat esteitä oppimiseen.
Aito hyväksyntä on eräänlaista mielenkiintoa. Maailmasta ei tarvitse olla kovin vahvasti mitään mieltä, kun sitä tutkii - voi olla kokenut tai kokematon, mutta silti aina viaton. Ei ole sen paremmin syytä ärtyä siitä, että toiset eivät tajua, kuin siitäkään, että toiset eivät siedä toisten tajuamattomuutta. Halu asettua toisen yläpuolelle on sekin aika vaaraton, jos muut eivät ota sitä vakavasti.
Osa halveksunnasta johtuu myötähäpeästä. Käsittääkseni myötähäpeä on sitä, että ihmiset projisoivat omaa tyytymättömyyttään itseensä, omaa häpeäänsä, muihin ihmisiin. Jos ei samastu toiseen, ei voi tuntea myötähäpeääkään. Herää kysymys: miksi kannattaisi samastua, jos ainoa seuraus siitä on, että tulee suvaitsemattomammaksi toisen suhteen? Eikö olisi helpompaa vain hyväksyä, ettei ymmärrä toista? Voi siis hyväksyä sen, millaisia ihmiset sattuvat olemaan.
Ehkä minun pointtini ovat, tiivistetysti, nämä: