Selitä tässä, mitä No Logo tarkoittaa.
Naomi Kleinin kirjoittama kirja, jota ehdittiin pitää jonkinlaisena uuden ajan aktivistien raamattunakin jossain vaiheessa. Minulle sen lukeminen tuntuu vähän siltä, kuin olisi tullut kotiin: tuttu aihe ja tuttu asenne, mutta Klein ja hänen tutkimusapulaisensa ovat jaksaneet kaivaa kaikki faktat esiin, varsinkin yrityspuolelta.
Lukiessani tätä nyt kohun alettua unohtua muistin, miten rakkaat aktivistiystäväni pitivät kirjaa "populistisena", "naivina" ja "kevyenä", mutta tunnustivat sen "hyödyllisyyden ihmisten liikkeelle saamisessa". En voi muuta kuin ajatella, että No Logosta tuli kuin tulikin brändi, jonka nämä kaupallisen maailman brändejä halveksivat mutta poliittisista brändeistä hyvinkin kiinnostuneet ihmiset hylkäsivät epätrendikkäänä. Olen yhä enemmän sitä mieltä, että ihmisten (mielekkään) ajankäytön vaikeudet johtuvat tyylistä eivätkä tyyliä hyödyntävistä brändeistä. Osasyyllinen on tietysti ihan tavallinen tyhmyys: todellinen, sokea usko siihen, että mainokset ovat jotain muutakin kuin sanahelinää ja myrkkyä, jolla yritetään haitata ihmisen ajattelua. Ihmiset altistaa mainoksille se, että heidän elämänsä on tyhjää ja tarvitsee sisältöä; No Logossa lainataan mainosmiestä, joka mielestäni osuvasti sanoo, että brändin tarkoitus on saada kahvikupillinen tuntumaan merkitykselliseltä.
Mutta No Logo ei ole lopulta vain brändi. Paitsi melko pienen kansanliikkeen logo, se on myös ihan tavallinen, sujuvasti kirjoitettu kuvaus yritysmaailman asennemuutoksesta ja kuluttajien suhtautumisesta siihen. En ole lukenut sitä loppuun asti: epäilen, että sen lopussa tulee vastaan jotain omituisia teorioita joukkoliikkeistä ja -voimasta; minun näkökulmastani suuryritysten vastustaminen etenee paremmin kolmella rintamalla, jotka ovat:
Lukiessani No Logon cool-kuvauksia minulle muuten tuli mieleen, että ehkä se muutos, jonka olen ollut aistivinani suomalaisissa nuorissa viime aikoina, on Coolin loppuminen. Sitä olen odottanut kyllä kuin kuuta nousevaa. Helvettiin Cool! Toivottavasti kyseessä on aito muutos eikä jokin epäcool on coolia -pintailmiö.
kategoria: politiikka kategoria: sosiaalisuus