Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minä en oikein osaa arvostaa sellaista romantiikkaa, joka perustuu kaiken järjestämiseen viimeisen päälle. En tajua, kuinka joku jaksaa vielä nauttia seurustelusta ja seksistä kaiken sen vaivan jälkeen, jota esim. kynttiläillallinen aiheuttaa. Ja joidenkuiden häät ovat jotenkin itsetarkoituksellisia: eivät niinkään kahden ihmisen rakkauden (tai yhteistoiminta-aikomusten) manifesti kuin loputtomien odotusten ja opittujen kliseiden toteutus.
En pidä iskemispelistäkään. Se on minusta liian vaivalloista. En halua sanoa naiselle, että hän on ihaninta, mitä maailmassa on, jos myöhemmin illalla saatan nukahtaa silkasta väsymyksestä iskemispelin jälkeen.
Minulle kunnollinen romantiikka on suoraa, mutkatonta ja vaivatonta. Romantiikkaa on siinä, että voi tutkia toisen varpaita rauhassa, jos huvittaa, ja siinä, ettei tarvitse pelätä huumoria seksin aikana. Kaikki mukava ja vaivaton yhdessäolo on romanttista, sillä se on todellista suhteen antamisen ja saamisen aikaa. Niin kauan, kuin romantiikka on jotain erityisen hienoa, johon pyritään, suurin osa taistelusta käydään oman pään sisällä.
Ajattelen että se on eräänlaista hienostuneisuutta, ei kynttiläillallinen merkityksessä lainkaan. Eihän se liity esineisiin alkuunkaan. Tai formaaleihin über järjestettyihin tiloihin. Siinä tavassa miten on, hetkessä. Äänensävyssä (ei sitä oikeastaan tarvitse erotella) tai siinä miten voi olla hiljaa omassa itsessään, mutta muiden seurassa. Nuotiolla, katon harjalla tai merellä.
Hih. Täällä on muutama mieltä kutkuttava aihe.
Kun katsoin ensimmäisen kerran Amélieta, kiinnitin huomiota lähinnä huumoriin ja elämänasenteeseen. Mutta toisella kerralla minuun iski ranskalainen romantiikkakäsitys kuin miljoona volttia. Aiemmin olin pitänyt jotenkin teennäisenä vannoa rakkautta tulenpalavasti rotkoon syöksyvässä autossa; Amélie selittää, mikä on dramaattisen romantiikan pointti: niin paljon saat kuin panostat.
kategoria: seksuaalisuus kategoria: sosiaalisuus
Tellu: Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja mielestäni näin ajattelevia on olemassa liian vähän. Suuri osa ihmisistä tuntuu liian helposti vain hyväksyvän sen käsitteen, jonka markkinatalouden vaikuttajat valmiina antavat (sisältäen kynttiläillalliset, lahjat ym.).