Kävin tällaisen keskustelun:
15:34 <@Traubert> atehwa: meinasin just tätä että epäkonformismi ja erikoisuus voivat aiheuttaa kitkaa kanssaihmisten kanssa 15:35 <@Traubert> atehwa: nyt on kieltämättä aika permissiivinen aikakausi, mutta lokaalisti, ja voi olla että sekin joskus vähenee 15:35 <@atehwa> hihi, mutta tietysti _mun_ yhteiskunnallinen agenda on siedättää ihmisiä mihin vaan millä ei oo oikeasti mitään väliä (kuten pippelinheiluttelulla) 15:36 <@Traubert> atehwa: vastustan tota yhteiskunnallista agendaa 15:36 <@atehwa> Traubert: ootpa pahis. Ja kuitenkin suvaitset mua. 15:36 <@SirKala> mikä tossa panun agendassa on vastustettavaa? 15:37 <@SirKala> tai siis hmm nimenomaan siinä tavoitteessa 15:37 <@SirKala> ei sinällään metodissa 15:37 <@Traubert> 1) on erittäin vaikea sanoa mistä on ja ei ole haittaa, pippelin heiluttelu on tästä hyvä esimerkki 2) rajat ja niiden kunnioittamisen synnyttämä järjestyksen ja yhteisöllisyyden tuntemus on tärkeää
Olen viimeisestä kommentista varsin eri mieltä. Tai hyvä on, joillekuille tuottaa vaikeuksia sanoa, mistä on ja mistä ei ole haittaa, ja kahdella ihmisellä voi olla asiasta eri mielipide -- mutta asiaa ei ainakaan paranna se, että yritetään vain ympäripyöreästi noudattaa sovinnaistapoja tai tarkemmin ottaen omaa käsitystä siitä, mikä on sovinnaista.
Nimenomaan se, että yrittää olla erottumatta joukosta, aiheuttaa sitä, etteivät ihmiset tiedä, mistä on oikeasti haittaa ja mistä ei. Se, että saataisiin asiaa paremmin tutkituksi, on jo sinänsä riittävä syy yrittää puskea rajoja ja viedä säännöt ja tavat niin minimiin kuin mahdollista. Mutta se ei ole ainoa syy.
Kun alkaa sallia itselleen erikoista toimintaa eikä enää välttele asioita vain siksi, että ne ovat erikoisia, saa oikeasti enemmän voimavaroja käyttöön. Erilaisia tyylistä ja yhteisömielipiteistä (yhteisömielipiteiden muodostus) aiheutuvia pelkoja on niin paljon, että ne oikeasti rajoittavat vakavasti ihmisen toimintaa ja niistä on syytä pyrkiä eroon.
Vielä yksi syy sääntöjen minimoimiseen on se, että mitä enemmän sääntöjä on, sitä huonommin niitä noudatetaan (siis säästä sääntöjä). Rajojen lisääminen ei suinkaan vahvista niitä, vaan tekee pikemminkin kaikesta moraalista sellaista "voi rikkoa, jos kukaan ei huomaa" -moraalia, jossa ihmiset eivät tajua, millä oikeasti on väliä ja millä ei. Tuloksena on lähinnä tekopyhyys, vääryyden konstruointi ja itsepetos. Mitä vähemmän rajoja on, sitä selkeämpiä ne ovat (matala moraali).
En siis halua, että ihmiset siedätetään odottamaan toisiltaan mitä vain. Haluan, että ihmisten toimia ohjaa vain se normituksen välttämätön minimi, joka on oikeasti tärkeä. Selkeitä sääntöjä tarvitaan, mutta jos joku tulee väittämään minulle, että pippelin heiluttelusta on todellista haittaa, pidän häntä kyllä tosi vinksahtaneena. Vapaa kasvatus pyrkii muun muassa siihen, etteivät ihmiset enää joutuisi kantamaan mukanaan tällaisia älyttömyyksiä.
Traubert, minulle on ok, että yrität markkinoida sovinnaisuutta ihmisille, mutta jos oikeasti joskus tulet ja yrität saada minua painostamalla tai pakkokeinoilla olemaan heiluttelematta pippeliä jossain tai vaikka laulamatta ratikassa, toivon että tajuat, että olet murtamassa länsimaisen liberalismin perustaa.
kategoria: elämäntavat kategoria: sosiaalisuus