Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Yhteisömielipide on käsitys, jonka jokin yhteisö jakaa - ei vain siinä mielessä, että jokaisella jäsenellä on sattumalta sama mielipide, vaan myös (tai pikemminkin) siten, että jokainen yhteisön jäsen tietää tai luulee, että muut yhteisön jäsenet ovat siinä käsityksessä.
(Itse asiassa jäsenten ei tarvitse edes luulla muiden yhteisön jäsenten edustavan käsitystä, vaan he voivat hyvinkin tietää, että nämä muutkin vain tietävät, että heidän "odotetaan" edustavan kysestä käsitystä. Loppujen lopuksi kenenkään yhteisössä ei periaatteessa tarvitse olla tiettyä mieltä, jotta tästä mielipiteestä tulisi yhteisömielipide. Mitä valistuneempia yhteisön jäsenet ovat, sen paremmin he tajuavat, etteivät yhteisömielipiteet ole välttämättä yhteisön jäsenten mielipiteitä, mutta silti yhteisömielipiteet jatkavat olemassaoloaan: ne ovat yhteisön "virallisia" mielipiteitä.)
Yhteisömielipiteet ovat yksi keskeinen asia, kulttuurillinen luomus, joka pitää yhteisöjä koossa. Ihmiset ovat yhteisöllisiä otuksia ja heillä on taipumus muodostaa yhteisömielipiteitä. On hieno juttu, että ihmisillä on luontainen halu ja motivaatio löytää konsensus erilaisista asioista: sehän ajaa keskustelemaan kaikenlaisesta. Harmillista kyllä, tämä vietti on niin voimakas, että se usein (oikeastaan yleensä) verottaa keskustelun laatua. Ihmisillä on kiire päästä konsensukseen, ja riitojen välttämiseksi ollaan valmiita tinkimään siitä, onko saavutettu lopputulos "oikea".
Niinpä ihmiset tekevät yhteisömielipiteitä muodostaessaan aina samoja virheitä, ja ne alkavat olla erittäin hermostuttavia, kun niitä on nähnyt tarpeeksi pitkään. Luettelen tässä muutamia.
Ensinnäkin, muodostaessaan yhteisömielipiteitä ihmiset yleensä yrittävät samalla rajata sitä joukkoa, jolla on sanottavaa siihen, miten asiat ovat. Tarjotaan ikään kuin vastavuoroista sopimusta: "mehän voisimme pitää arvossa toistemme mielipiteitä, ja jättää huomiotta noiden-ja-noiden mielipiteet". Mutta mielipiteen totuus ei riipu sanojasta, eikä ihminen saa korviaan ummistamalla muuta kuin mielenrauhaa vastineeksi siitä, että kaventaa näkökulmaansa ja riskeeraa olennaisten asioiden sivuuttamisen vahingossa.
Toiseksi, yhteisömielipiteeseen harvemmin vaikuttaa kuin muutama ihminen. Jos yksi ihminen sanoo yhtä, on vaikea sanoa enää toista, koska se rikkoo konsensusta. Ja vaikka niitä vielä löytyykin, jotka ovat valmiit huomaamaan olevansa eri mieltä yhden ihmisen kanssa, niin ne ovat jo harvassa, jotka huomaisivat olevansa eri mieltä monen ihmisen kanssa. Yhteisömielipide muodostuu erittäin nopeasti, ja ihmiset, tietämättömyydestään onnelliset, unohtavat yhtä nopeasti sen, mitä mieltä olivat asiasta, ennen kuin tutustuivat toisten mielipiteisiin.
Kolmanneksi, kun ihmiset kuulevat toisiltaan asioita, he ani harvoin vaivautuvat tarkistamaan tietoja tai kysymään lähteeltä, mistä tämä tietää asian. Ihmiset haukkuvat, juoru kulkee. Kuka piittaa pienestä oikeusmurhasta? Ystävien (siis muodostuvien ystävien) kanssa on mukavaa määrittää, millainen joku ulkopuolinen (muodostuva ulkopuolinen) on, ilman että tarvitsisi käydä asiasta hankalaa keskustelua ihmisen itsensä kanssa. Katso sovinnaisuuden ongelmista.
Neljänneksi, yksityisessäkin ajattelussaan ihmiset etsivät mielipiteilleen aina vahvistusta eivätkä yleensä kumoamista - yhteisöllisessä keskustelussa tämä voimistuu. Tavallaan tyypillinen ihminen toivoo aina, kun joku alkaa puhua, että tämä sanoisi jotain, mistä on itse samaa mieltä - sitten voi uskoa itseensä ja toiseen taas vähän enemmän. Kun ne ihmiset kohtaavat, jotka haluavat kiihkeästi kaikki todeksi samaa asiaa, ei siinä kauan soraääniä kuunnella.
Joukon ja asian välisen taistelun näkee siitäkin, että ajatuksiaan on helpompi vaihtaa kuin ajatustensa nimeä. Jos haluaa ymmärtää, miksi yhteisöllisyyden houkutus on niin kova, pitää pohtia ylipäänsä, miksi pitää olla vahvoja yhteenliittymiä. Eipä silti, onhan yhteisössäkin mahdollista ottaa korkeimmaksi arvoksi individualismi.