Selitä tässä, mitä "halveksunta on helppoa, puolustaminen vaikeaa." tarkoittaa.
Olen selittänyt jo: nonkonformisti, pahanilmanlintu, salakavalasta tyylistä, sekä lisäksi teini-ikäisenä kirjoittamassani tekstissä halu asettua toisen yläpuolelle.
Lisäksi halveksuja ei joudu koskaan asettumaan alttiiksi: hän ei puhu omista käsityksistään vaan kommentoi toisten. Tämä on yksi syy, miksi monet Sokrateen puheet tuntuvat minusta usein kiusanteolta.
terom: Mutta eikö Sokrateella ollut hyvä tarkoitus? Ehkäpä tarkoitus pyhittäisi keinot tässä tapauksessa. Mitä meillä sitten olisi ilman Sokratesta? No, joku toinen samanlainen tai sitten toisenlainen länsimaisen filosofian kehityskaari (joka saattaisi silti olla hyvinkin lähellä sitä mitä se on ollut). Sokrates kuitenkin puolusti jotain (ajattelua omilla aivoilla), vaikka halveksikin muita (jotka eivät sitä tehneet). Minusta tällainenkin voi joskus olla tarpeen.
atehwa: Kukapa tietää, millainen Sokrates oikeasti oli? Hyvästä tarkoituksesta en olisi niinkään varma, dialogien perusteella saa pikemminkin sellaisen kuvan, että Sokrateelle keskustelu oli tarkoitus itsessään.
Eihän vika tietenkään ole Sokrateen siinä mielessä, että jos aina vain löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita käymään keskustelua tällaisessa hengessä ("minä ehdotan, sinä etsit vikoja"), niin heidän oma ongelmansahan se on... mutta mihin sillä sitten pyritään, sellaiseenko kulttuuriin, jossa kukaan ei esitä mielipiteitään?
Sokrateen voi katsoa pyrkineen siihen, ettei mielipiteitä ilmaista heppoisin perustein. Toisaalta dialogien tulokset usein perustuvat Sokrateen puhujantaitoihin, vaikka Sokrates moneen otteeseen vastustaakin "tyhjää" retoriikkaa.
kategoria: filosofia kategoria: sosiaalisuus