Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minä en mitään niin maailmassa vihaa enkä mitään niin paljon yritä vastustaa kuin pelkoa. Pelko tappaa mielen, tekee ihmisestä tyhmän, ilkeänkin, ja toimintakyvyttömän hetkellä, kun tarvitsisi toimintakykyä eniten. Pelko, sekä voimakkaat mielipiteet asioista, joista ei ole kokemusta, ovat mielestäni kaksi yleisesti ja maailmanlaajuisesti pahinta vaikuttavaa kulttuuritekijää, jotka estävät ihmisiä olemasta onnellisia. Pelko on saanut aikaan sen, että turvallisuus ymmärretään väärin; sääntörakkaus saa alkunsa pelosta; ja pelkoa on myös suvaitsemattomuus, aito hyväksyntä edellyttää pelon puuttumista.
Pelko estää yhteisöjä muodostumasta, ja pelko on se syy, miksi yhteisöön pyrkivien on niin vaikeaa kestää toistuvaa arvostuksen puutetta. Pelko saa yhteisössä jotenkuten paikkansa lunastaneet "menestyjät" polkemaan joukosta putoajat pinnan alle räpiköidessään.
elakim: Pelko saattaa olla voimavara, tai selviämisen edellytys: pelko on signaali sitä, että jokin on vialla, jokin uhkaa: pakene, suojaudu, tee jotain. "Pahaa sutta ken pelkäisi" pätee siinä tapauksessa, että on todella siellä kivitalon sisällä suojassa. (Tai jos sutta ei olekaan, tai jos on luullut toista possua sudeksi.) (Suden pahuus on toisaalta asia, joka ei päde koskaan, ainakaan metsässä jolkottaviin susiin.) Pelätä voi, mutta pelko ei saa lamauttaa - välittömästä vaarasta on selvittävä. Tämän jälkeen, tai jos välitöntä vaaraa ei ole ollutkaan, pelko on voitava työntää taustalle tilanteen analysointia varten - onko (enää) mitään pelättävää?
Myönnän toki, että pelko saa aikaan tarpeettomia reaktioita ihmistenvälisessä kanssakäymisessä, yhteiskunnassa: kasvojen menetyksen pelko, väärässä olemisen pelko, hyväksytyksi tulemattomuuden pelko, vierauden pelko et cetera ad nauseam. Minusta pelko sinänsä ei kuitenkaan ole mitään vastustettavaa - tilanteissa, joissa jotain pelättävää todella on. Harkintaa, ihmiset, harkintaa.
atehwa: Pelkäävältä ihmiseltä ei valitettavasti voi odottaa harkintaa.
elakim: Väitän kyllä edelleen, että pelon voi työntää taustalle (mitä pidän eri asiana kuin pelosta vapautumista) ja että turhasta pelosta voi vapautua, kun voi harkita rauhassa. En väitä, että akuutisti pelkäävältä voisi odottaa harkintaa.
atehwa: Hm, joo, enpä oikein osaa nyt arvioida, mikä on pelon taustalle siirtämistä, mikä siitä vapautumista, mikä pel(v)otonta harkintaa ja mikä akuuttia pelkoa - joten papukaijamaisesti jatkan siitä, mihin olin jäänyt omassa ajattelussani:
Keksin nimittäin tässä päivänä muutamana, että pelko on kivun henkinen vastine. No, tämä ei tosiaan ole mikään nerokas keksintö, mutta sattumoisin minulla on teoria siitä, mikä on kivun tarkoitus, jonka sovellettavuutta pelkoon en ollut tullut aiemmin huomanneeksi.
Uskon, että kipu ja pelko ovat molemmat tarpeellisia oppimiseen, mutta tarpeettomia sitten, kun on oppinut (siis varomaan / ratkaisemaan asioita / ...), muuten kuin muistin virkistäjänä. Siispä muutan kantaani hiukan ja myönnän sellaisen pelon hyödyllisyyden, jonka kanssa ei joudu elämään (siis se on väliaikaista) ja jonka pystyy kohtaamaan.
elakim: Tämä on jokseenkin täsmälleen se, mitä yritin alkuperäisellä kommentillani sanoa. Jee.
atehwa: ... and mutual agreement reigns...
pelko on inhottavaa
elakim: katso myös http://www.hs.fi/juttusarja/silfverberg/artikkeli/Vaarallinen+kaupunki/1135250680797
kategoria: elämäntavat kategoria: sosiaalisuus