Selitä tässä, mitä sisällötön vaikuttaminen tarkoittaa.
70-luvun sinisilmäisen poliittisuuden jälkeen 80-luvulla nukuttiin pois politiikkakrapulaa ja tehtiin kaikesta söpöä tai sileää. Kapinakin muuttui tietynlaisista poliittisista agendoista yleiseksi vihamielisyydeksi poliittisuutta kohtaan. Jos ei voi väittää mitään tulematta leimatuksi jonkin ikuisuuden-ajan-eläneen aatesuunnan edustajaksi, on tietysti helpointa olla väittämättä mitään ja vastustaa kaikkea vain.
90-luvulla, minun "nuoruudessani", tämä vastustaminenkin oli jo käynyt vitsiksi ja korvaantunut kovalla pyrkimyksellä siihen, että elämänkamppailussa et ainakaan ole se pelle -- pärjäämisen eetokseen. Ei ole sattuma, että brändit tulivat niin suosituiksi: ne tarjosivat keinon tehdä valintoja olematta varsinaisesti mitään mieltä. Nuoret eivät ihastuneet brändeihin, koska olisivat luulleet, että niillä on oikeasti jokin sisältö; vaan nimenomaan, koska tiesivät, että ne ovat sisällöttömiä, neutraaleja. Ei tarvitse sitoutua mihinkään ideologiaan ostamalla sitä tai tätä tuotetta. Ei tarvitse väittää olevansa mitään erityistä: jokainen on itsensä vain, ja valinnat tehdään siksi, että sattuu huvittamaan, ei mistään erityisestä syystä.
Tällainen ilmapiiri poiki sitten tarpeen aktivoida nuoria. Mutta siinä, missä 70-luvulla puhuttiin konkreettisista parannuskohteista, kuten tasa-arvosta, kouludemokratiasta jne., nykyään puhutaan ympäripyöreästi nuorten vaikuttamismahdollisuuksista. Puhutaan vaikuttamisesta ilman sisältöä, ilman minkäänlaista mainintaa siitä, mihin vaikutetaan. Vaikuttamisesta vaikuttamisen perään... niin että joka paikka alkaa olla täynnä sitä vaikkua...
Olen nähnyt muutamankin kerran, kun tämä on mennyt lähes tai aivan älyttömyyksiin. Pahimmillaan teeskennellään, että yhtaikaa mikään ei ole vialla mutta asioihin pitäisi vaikuttaa, tai yritetään keksiä jokin mahdollisimman vaaraton korjauskohde ja sitten saada "nuoret vaikuttamaan" siihen. Joskus pannaan myös jotain rahaa porkkanaksi tyyliin "saatte käyttää nämä rahat, kunhan vaikutatte johonkin". Tässä sisällöttömän vaikuttamisen mainostamisessa on monta ongelmaa:
Tällä vaikuttamisen mainostamisella on käsittääkseni kaksi motiivia. Ensimmäinen on se, että nuoria tarvitaan pitämään yhteiskuntaa pystyssä, ja se on huono syy. Ei ihmisestä, jota ei tosiaan paskan vertaa kiinnosta katsoa omaa napaansa pidemmälle, tule hyvää vaikuttajaa sillä, että hän oppii valtuustokäytännöt ja ehkä enemmänkin poliittisesta pelistä. Toinen syy on se, että keski-ikäisiä oikeasti kiinnostaisi tietää, mitä nuoret haluavat, ja/tai he toivoisivat nuorten kapinoivan samalla tavalla, kuin mitä he itse kapinoivat nuorina. Tämä syy saattaa olla kunnollinen, sillä suurten ikäluokkien jälkeen syntyneet tulevat enemmistöpolitiikassa olemaan alakynnessä vielä pitkään.
Mutta kummankaan päämäärän saavuttamiseksi vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen ei ole suorin ja rehellisin keino. Rehellisintä on puhua siitä, mitä nuoret haluavat ja miksi. Tämä on jo monille aikuisille liian kova pala -- kun vaikuttaminen ei ole sisällötöntä, nuorten mielipiteet alkavat kummasti ärsyttää. Joitakuita ärsyttää myös mielipiteiden puute: nuorilla ei ilmeisesti ole lupaa olla tyytyväisiä.
Usein käy myös niin, että kun nuorilta kysytään, mitä muutoksia he haluavat, he sulkevat omatoimisesti pois monia ehdotuksia, joita he itsekin pitävät lapsellisina, vaikka oikeasti haluaisivatkin niitä. Luulen, että oikea lähtökohta olisi opettaa ihmiset (ei välttämättä vain nuoria) kuuntelemaan itseään: mitä he oikeasti haluavat, mikä vituttaa, mikä tekee heidät onnellisiksi, mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Senkin jälkeen, kun päämäärät on saatu selville, pitäisi ensin miettiä, miten ne parhaiten saavutetaan. Vasta sitten tiedetään, missä oikeasti vaikutusmahdollisuuksia pitää lisätä. Ja sitten onkin valta-asemissa olevilla edessään tiukka paikka: ollaanko valmiita alistamaan järjestyssäännöt, perustuslailliset oikeudet, toimihenkilöiden velvoitteet tai vaikkapa palkkausperusteet näiden uusien vaikuttajien arvioitaviksi...? Entäs kesätyö, mitenkäs siihen vaikutetaan?
kategoria: politiikka kategoria: sosiaalisuus