Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Koulussa vihasin joukkuepelejä. Nyt, kun oma tyttäreni "harrastaa" jalkapalloa, alan muistaa, miksi. Kyse ei ollutkaan vain siitä, että luokkamme oli täynnä urheiluhulluja idiootteja. Eikä vain siitä, että liikunnanopettajamme huusi ja vittuili (tai niin sen ainakin muistan). Kyse on siitä, että meidät aina lämättiin kentälle ja sitten piti "pelata".
Katson tyttösten juoksua. Pelaajat jakautuvat kahteen ryhmään: niihin, joilla on näkemys siitä, mihin pyritään, ja niihin, joilla ei ole. Suurin osa tytöistä juoksee pallon perässä, mutta tullessaan sitä tarpeeksi lähelle pysähtyy. Jos heidän olisi pitänyt ottaa pallo haltuunsa, heille huudetaan "palloon kiinni". He eivät ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Ainakaan vielä. Ja jos he joskus saavat pallon haltuunsa, he eivät tiedä, mitä sille sitten pitäisi tehdä.
On tietysti vaarallista kertoa, mitä pelissä pitäisi saada aikaan. Silloin joku saattaa tuntea itsensä riittämättömäksi, kun ei pysty siihen. Varmasti paljon parempi antaa lasten pelata vain? Ihan niin kuin he eivät aistisi tyytymättömyyttä, kun heistä ei ollut hyötyä. Ihan kuin he eivät olisi epämääräisen tietoisia, että heidän pitäisi tehdä jotain.
Olen nähnyt aikuisten luottavan lasten yhteisöllisyyteen. Kaikki toimii, kun kaikilla on kivaa yhdessä. Mutta ei kaikille tule kivaa yhdessä automaattisesti. Jokaisen toverillisen yhteisön muodostumisen hintana on muutama, jotka eivät integroidu ja tuntevat tulleensa torjutuiksi. Asiaa pystyisi tietysti auttamaan. Lapsille voisi sanoa, että me kaikki olemme täällä yrittämässä saada palloa vastustajien maaliin. Yrittäminen on se, mistä palkitaan. Yrittämisen keinoja muuten ovat nämä ja nämä.
Mutta jotkin joukkuepelit ovat pahempia kuin toiset. Oma kokemukseni niistä parista kerrasta, jolloin olen tosissani yrittänyt pelata jalkapalloa, on se, että olen yrittänyt jotenkin "väärällä tavalla". Olen toiminut epäurheilijamaisesti. Mutta minulla ei ole intuitiota siitä, mitä on urheilijamainen käytös. Ymmärrän tietysti, ettei vastapelaajaa saa esimerkiksi purra. Mutta on niin paljon tilanteita, joita en ymmärrä.
Tänä iltana ensimmäistä kertaa joku suostui selittämään minulle, että jalkapallossa (1) ei saa osua toiseen pelaajaan (???!!!) ja (2) kun pelaajat osuvat, raskauttavaa on tahallisuus. Mutta ei tämä riitä. Jos joku juoksee palloa kohti ja seison paikoillani estääkseni hänen juoksunsa, jostain syystä onkin hänen vikansa, jos törmäämme yhteen. Jos yritän ottaa toiselta pallon, mutta osunkin hänen jalkaansa, tekoni tuomittavuus riippuu siitä, kuinka realistista kyseisellä tavalla olisi ollut osua palloon. Mutta miten minulla voi olla käsitys siitä, kuinka todennäköisesti olisin ollut osumatta hänen jalkaansa, kun juuri ja juuri saan pelatuksi?
Tajusin, että oli paljolti kohteliaisuudesta kiinni, etten koskaan yrittänyt mitään. Sillä olemalla yrittämättä herätin vain tyytymättömyyttä, kun taas yrittämällä olisin herättänyt suuttumusta. Koska en osannut yrittää oikein. En osannut yrittää sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Olivatko nuo kaikki muut pienen ikänsä opetelleet, mikä on rehtiä käytöstä pelikentällä? Tuliko se heiltä jotenkin luonnostaan?
Äitini törmäsi joskus mieheen, joka valmensi lapsia harrastuksekseen. Niinpä he tulivat puhumaan jalkapallosta. Äitini sanoi, etten pitänyt jalkapallosta. Mies ei suostunut uskomaan sitä. Hänestä asiassa täytyi olla väärinkäsitys. Kaikki lapset pitävät jalkapallosta. Niin se vain on. Kun kuulin tästä, tunsin oloni tosi loukkaantuneeksi. Moniko niistä lapsista, jotka hänen mielestään pitivät jalkapallosta, halusivat olla joukkuetovereidensa kanssa mutteivät olleet varmoja, mitä heiltä odotettiin?
sapeli: Jos yhtään lohduttaa niin minäkään en koskaan ole pitänyt joukkueurheilusta. Tosin ongelmana ei ollut niinkään se, ettenkö olisi pystynyt siihen mitä minulta odotettiin (tosin en koskaan vaivautunut ottamaan selville mitä se mahtoi olla), vaan se että minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista motivaatiota voittoon tai kilpailemiseen; esim. jalkapallolla ei ollut minulle mitään tarjottavaa.
Plöö: Kun pelasin jalkapalloa kaikki pelkäsivät sitä kun pallo tuli päin naamaa.