Ihmiset ovat hyviä hahmottamaan suhteellista hyötyä. Se tarkoittaa, että jos ihmisillä on jokin vertailukohta, he pystyvät hyvin pohdiskelemaan, ovatko asiat tietyssä tilanteessa vertailukohtaa paremmin vai huonommin. Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia käyttää kontrafaktuaalisia vertailukohtia, siis vertailukohtia, joita ei ole oikeasti olemassa vaan jotka pitää kuvitella. Siksi esim. yhteiskunnan oloja tutkittaessa usein vertaillaan muihin maihin, vaikka ihmisten pitäisi muutenkin ymmärtää, että ilmainen koulutus on kiva juttu.
Pelit osoittavat tätä erityisen hyvin. Ihmisille on vaikeaa selittää ei-nollasummaisia pelejä. Pitää erikseen sanoa, ettei pelissä pyritä saamaan enemmän pisteitä kuin toinen, vaan mahdollisimman paljon pisteitä. Joskus tämäkään ei riitä. Kun ihmiset pelaavat esim. iteroitua vangin dilemmaa, heille on oikeasti vaikea ymmärtää, että tulos "mulle 7 pistettä ja sulle 6" on huonompi kuin "mulle 8 pistettä ja sulle 10". Erityisen vaikeaa tämä on asymmetrisissa peleissä, kuten sellaisessa, jossa vastustajan on paljon helpompi saada pisteitä kuin itsen.
Veikkaan, että osittain ihmisten halu vertailla koko ajan menestystään muihin johtuu itse asiassa tietynlaisesta sosiaalisen koheesion etsinnästä, ihmisten laumaeläinluonteesta. Ihmiset saattavat haluta hieman paremmat oltavat kuin muilla, muttei edes kovin paljon parempia - tämä näyttäytyy esim. siinä, että monet lakkaavat ponnistelemasta ylöspäin, kun ovat oman yhteisönsä tai lähipiirinsä parhaissa asemissa. Halu näyttää toisille, naapurikateus ja reilun tasajaon periaate kielivät kaikki pyrkimyksestä muodostaa suunnilleen vertaisten yhteisö. Koska ihmiset pyrkivät menestyksessä jonkin verran keskitason yläpuolelle, yhteisöllä on sitten taipumusta siirtyä paremmin ja paremmin menestyväksi.
Utiliteetti- eli hyötyperiaate tarkoittaa, että tilanteessa kuin tilanteessa pitäisi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Egoistinen utiliteetti on omaan parhaaseen pyrkimistä, kun taas utilitarismi on kaikkien parhaaseen pyrkimistä. Ihmisten on helpompi pyrkiä utiliteettiin (egoistiseen tai yleiseen) silloin, kun he saavat rauhassa miettiä asiaa, ja kun heillä on sellainen olo, että menee "ihan kohtalaisen hyvin" (tietenkin verrattuna lähipiiriin). Jos ihmisiä pyydetään tekemään nopeita moraalivalintoja tai jos heillä on kaltoinkohdeltu tai heikko olo, heillä on suurempi taipumus valita sellaisia yksinkertaisia nyrkkisääntöjä kuin "älä aloita riitaa", "kosta" tai "mulle kans".
Hauskaa kyllä, elämän pienet kilpailuasetelmat (eristetyt "pelit") alkavat muuttua kauasnäköisemmäksi hyödyntavoitteluksi, jos pieniä pelejä yhdistellään siten, että niissä saavutettuja voittoja (tai jopa voittoelementtejä, kuten "pisteitä") lasketaan yhteen yhdistetyiksi pistemääriksi. Tällöin pelissä ei enää ole tärkeintä voittaa muut, vaan menestyä hyvin voitosta riippumatta. Mikä tässä on rakentavaa, on se, että muiden häirintä ei ole enää niin houkuttelevaa.