Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Olen viime aikoina miettinyt ihmisten vastuuta siitä, kun leikitään leikkejä, joissa keskeinen elementti on osapuolten välinen vallankäyttö, alistaminen, epätasa-arvo tai pakottaminen. Esimerkiksi heteronormatiivisessa flirtissä on usein läsnä tämä piirre: mies käyttäytyy hallitsevasti ja nainen sopeutuu siihen, molemmat omista syistään, jotka voivat olla hyviä tai huonoja. Muita (harvinaisempia) esimerkkejä ovat vankilaleikit, alistamista sisältävät seksileikit, hierarkkisten ihmisryhmien nokkimisjärjestyksen muodostamiseen liittyvät rituaalit (ihmisen laumakäyttäytymisen kolme perustyyppiä), ja vaikkapa sellaiset perinnerituaalit kuin miesten haku.
Vastuukysymys syntyy siinä, kun käy niin, että jompikumpi osapuoli (tai jopa molemmat) kokevat roolinsa tilanteessa/leikissä olleen vähemmän kuin vapaaehtoinen: kenen olisi pitänyt kantaa vastuu siitä, ettei henkilökohtaista määräämisoikeutta rikota? Tätä ongelmaa ei ole läheskään aina. Selkein syy, miksi vastuuongelmaa ei synny, on se, jos leikin säännöt on sovittu etukäteen konsensuaalisesti tai ihmiset ovat ymmärtäneet, mihin ovat ryhtymässä. Tällöin ei-vapaaehtoisuus leikin aikana on hyväksytty vapaaehtoisesti leikin ulkopuolella, ja on hyvin harvinaista, että ihmiset tekisivät itselleen epämieluisia alistamissopimuksia vapaaehtoisesti.
Toinen ongelmaton tilanne on se, jossa kumpikaan ei koe missään vaiheessa mitään pahaa tapahtuneen. Silloin ei ole oikeastaan väliä, jos vaikka jompikumpi tai molemmat eivät koe valinneensa vapaasti leikin sääntöjä tai tapahtumia, koska molemmat ovat lopputulokseen joka tapauksessa tyytyväisiä. Tämä on hyvin yleistä! On yleistä, että ihmiset esimerkiksi kiusoittelevat toisiaan, huutavat (puoliystävällisesti) toisiaan hiljaisiksi tai puskevat toisiaan vaikkapa mukaan pitämään hauskaa tai tanssimaan vastustelusta huolimatta. Ei ole ollenkaan harvinaista, että tilanteen "uhri" on tyytyväinen lopputulokseen syystä tai toisesta.
Mutta juuri tämä yleisyys on pahentaa vastuuongelmaa silloin, kun jotain epämieluisaa, ei-vapaaehtoista tapahtuu. Kenen on silloin vastuu? Periaatteessa tietenkin pakottajan, joka ei osannut tai halunnut ottaa huomioon alistettunsa mielipiteitä. Toisaalta tietenkin vastuu jakautuu jonkin verran sen mukaan, miten vaikea pakottajan olisi ollut tietää, että on tekemässä jotain, mitä toinen ei halua. Tämä jälkemmäinen kriteeri venytetään joskus absurdeihin mittasuhteisiin, jossa esimerkiksi "seksikäs pukeutuminen" on muka kannanotto siihen, että haluaa tulla kohdelluksi alistavasti. Mutta vastuun jakautuminen on oikeasti vaikea kysymys. Kuinka moni uskaltaa sanoa, ettei halunnut tällaista vaan tuollaista kohtelua? Olisiko pitänyt uskaltaa? Eikö toisen osapuolen hallitsevuus ole samalla syy, miksi ei uskaltaisi sanoa vastaan, jos mitään edeltävää sopimusta pelin säännöistä ei ole?
Erityisen ikävä tilanne on sellainen, jossa alistaminen on jatkunut pitkään (esimerkiksi parisuhteen sisällä) ja vaikuttanut konsensuaaliselta parisuhteen aikana, mutta julistettu olevan hyväksikäyttöä myöhemmin. Mikä määrä kommunikaatiota vapauttaa dominoijaa vastuusta, mikä määrä alistettua? Minun on vaikea niellä kantaa, jossa kategorisesti vaaditaan dominoivempaa osapuolta varmistelemaan kysymyksin, mikä kaikki on ok. Se on epäkätevää, ja lisäksi jopa alistetussa asemassa olevan ihmisen vastaukset eivät välttämättä vapauta kysyjää vastuusta.
Mutta yksi periaate on selvä: jos joku on selvästi kieltänyt tekemästä itselleen jotain, niin on täysin tekijän vastuulla jos niin siitä huolimatta tekee. Jos siis haluaa leikkiä sopimuksetonta vastusteluleikkiä hallitsevana osapuolena, niin on hyvä oikeasti ymmärtää, että ottaa vastuulleen (määräämättömäksi ajaksi eteenpäin) sen, että alistuva osapuoli voi uudelleenmääritellä leikin hyväksikäytöksi, vapaudenriistoksi, raiskaukseksi jne., riippuen leikin tarkemmasta sisällöstä.
Harmaalle alueelle jää kuitenkin kaikki se toiminta, jossa ei ole sen selkeämpiä merkkejä sääntöjen hyväksymisestä kuin hylkäämisestäkään. En usko, että se tulee koskaan häviämään: suurimmalle osalle ihmisistä tyypillinen reaktio aloitteeseen "saanko läpsiä sinua perseelle" ei ole "ooh, vastuullinen leikkikumppani" vaan "WTF, menen hengaamaan noiden normaalien ihmisten kanssa". Siis normaalien siinä mielessä, että ne eivät kysy.