(nettipäiväkirja 08.07.2012) Tänään poikani riitelivät siitä, kumpi saa keinua keinussa pidempään. Eilen molemmat olivat tyytyväisiä ja vaihtoivat vuoroa rauhallisesti, mutta tänään molemmat olivat sitä mieltä, että toinen oli saanut jo paljon enemmän, eivätkä suostuneet näkemään etua siinä, että toisen keinumisoikeuksiin suhtautuisi hövelisti. Ja, kuten usein ihmisten välillä käy, jos toinen on sovinnollinen, ottaa toinen hyväksikäyttäjän roolin: jos yksi yrittää toimia reilusti toiveenaan vastavuoroisuus, toinen käyttää hyväkseen joustovaran ja jättää toisen nuolemaan näppejään, ihan niin kuin vangin dilemmassa.
Mietin pojille erilaisia vuorottelusääntöjä, mutta loppujen lopuksi annoin sellaiset säännöt, että vuoroa pitää vaihtaa heti, kun toinen sitä haluaa. Tämä muutos - se, etteivät pojat pilanneet toistensa leikkiä riitelemällä säännöistä vaan suoraan estämällä toista leikkimästä - teki vastavuoroisuudesta niin suoraviivaista, että pojat osasivat kohdella toisiaan hyvin. Mutta vain siihen asti, kunnes toisen mielestä oli parempi leikki käyttää hyväkseen näitä sääntöjä toisen kiusaamiseen. Eli, homma toimi hyvin niin kauan, kuin molemmat pyrkivät keinumaan: silloin he osasivat antaa toisilleen vastavuoroisesti aikaa. Homma hajosi käsiin, kun toinen pyrki hyödyntämään valtaansa. Miksi, miksi ihmisiä niin tyydyttää se, että jollakulla on asiat huonommin kuin heillä itsellään?
Tosiasiassa vaikuttaa siltä, että halu riidellä on seurausta vaihtoehdottomuuden tunteesta. Poikani tuskin olisivat jaksaneet jäädä vääntämään yhdestä keinusta, jos olisivat nähneet, mitä kaikkea muuta voisivat olla tekemässä. Valinnanvara, kyky tenukiin, on taas monipuolisen motivaation ja mielikuvituksen tuotetta. Paras tapa ehkäistä riitoja on muistaa, että on aina mahdollista tehdä jotain parempaa kuin riidellä jaetusta resurssista.
Minä mietin omaa suhtautumistani härnäämiseen ja hyväksikäyttöön, ja totesin, etten oikeastaan ole pitkään aikaan tehnyt niille muuta kuin kostanut (jos se on helppoa ja perusteltua) ja lakannut olemasta tekemisissä härnääjän kanssa. Riittävällä valinnanvaralla toteutuu ajanmittaan yleinen yhteisöjen laki.