Yhteisöjen laki kuuluu näin:
Ajan mittaan jokainen päätyy viettämään aikansa sellaisten kanssa, jotka kohtelevat häntä niin kuin hän kohtelee muita.
Lain toteutuminen johtuu siitä, että jos kaksi ihmistä kohtelee toisiaan eri standardien mukaan, niin lähes poikkeuksetta jompikumpi tuntee, ettei hän saa vastinetta ystävyydelleen. Enemmän joustavat ja vähemmän vaativat ihmiset päätyvät luopumaan niistä tuttavuuksista, jotka tuntuvat heistä liian vaativilta.
Loppujen lopuksi vaativien ihmisten kanssa tekemisiin joutuminen on ainoa "rangaistus", jonka vaativa ihminen saa vaativuudestaan. Ei se ole aina edes rangaistus: itse asiassa ylettömän varovaisten ja "toisia huomioon ottavien" ihmisten odotukset pysyviltä tuttaviltaan ovat joskus niin vaativia, että "vaativa" ihminen on mieluusti ihan suosiolla tekemisissä sellaisten kanssa, joiden varpaille astumista ei tarvitse varoa.
Vielä vähän tasapuolisemmin ilmaistuna: kun ei tunne saavansa tarpeeksi joltakulta, jolta toivoo vastavuoroisuutta, yksien ihmisten totunnainen ratkaisutapa on vaatia enemmän ja toisten ratkaisutapa on olla vähemmän tekemisissä. Enemmän vaatimaan tottuneita ahdistaa se, että toiset ovat hylkäämässä heidät niin helposti, ja yhteistä aikaa vähentämään tottuneita ahdistaa se, että toisten kanssa pitäisi vääntää siitä, ovatko näiden vaatimukset oikeutettuja.
Mutta siis: jos kaverisi tuntuvat ärsyttäviltä, kannattaa etsiä uudet (se on vielä helpompaa, jos ei yritä pitää vanhoja). Jos sinusta tuntuu, että kaikki tuttavasi ovat sinua vaikeampia, olet todennäköisesti väärässä.