Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Mieti kahvinkeitintä. Se on laite: siinä on sisällä jotain, mikä saa sen keittämään kahvia, ja sitä operoidaan jollain tavalla, eli siinä on jokin tapa, jolla sitä käytetään (saadaan se tekemään, mitä halutaan). Tämä kahvinkeittimen tarjoama käyttötapa on sen käyttöliittymä. Esimerkiksi vesisäiliö, sen kansi, vastuksen virtakytkin, suodatinpussin suppilo ja sen avausmekanismi ovat kaikki osa kahvinkeittimen käyttöliittymää.
Käyttöliittymäsuunnittelu on sitä, kun yritetään suunnitella laitteiden (ja ohjelmien) käyttöliittymiä. Käyttöliittymäsuunnittelu on vaikeaa ja myy huonohkosti, joten se jää usein vähälle huomiolle. Seurauksena on lukuisia virheitä, tuhlattua aikaa ja turhautumista. Ja vaikka talomme ovat täynnä käyttöliittymiltään kammottavia videonauhureita, kelloradioita, tietokoneita ja puhelimia, asiat ovat meillä selvästi paremmin kuin useissa muissa paikoissa: ovemme ovat selkeitä ja niistä käy yleensä hyvin ilmi, mitä niille pitää tehdä; hanamme helppo- ja nopeakäyttöisiä; klemmarit ja kynät yksiselitteisiä; valokatkaisijat lähes aina samoin päin; ovet aukeavat aina ulospäin; ja niin edelleen.
Käyttöliittymät ovat tärkeitä, mutta on helpompaa osoittaa virheitä käyttöliittymissä kuin tehdä ne oikein. Joskus, kun ihmiset tajuavat käyttöliittymien tärkeyden, he tulevat fanaattisiksi käyttöliittymäevankelistoiksi. He tarjoavat tiettyjä ratkaisuja kaikkiin tilanteisiin, ja yliyleistävät psykologisia ja sosiaalisia teorioita tarjotakseen helppoja ratkaisuja käyttöliittymiin. Todellisuus on karumpi: kokeile ja mieti, mieti ja kokeile.
(Erityisen hankala ongelma on ohjelmoinnin käyttöliittymä: katso graafiset ohjelmointiympäristöt).
Ongelma käyttöliittymien kanssa on niiden suunnittelun prosessissa. Usein käyttöliittymä, kun tehdään jotain softaan perustuvaa tuotetta, yritetään liittää lopuksi koko jutun päälle sen sijaan, että koko tuote olisi suunniteltu toisinpäin: käyttäjien tarpeista lähtien. Toki monesti käyttöliittymien suunnittelu epäonnistuu softattomien fyysisten esineidenkin kanssa, mutta mistäpä uudehkosta laitteesta et löytäisi softaa tänä päivänä. (Syy softan käyttöön joka paikassa on sen kustannustehokkuus, olkoon se sitten kustannustehokasta oikeasti tai ei.)
Käyttöliittymiä voidaan jossain määrin tehdä sellaisiksi, että ihmiset ymmärtävät jonkin asian tarkoituksen käyttöliittymässä; psykologiset ja fysiogiset seikat sanelevat monta juttua siitä, miten käyttöliittymää tulisi toteuttaa, esimerkiksi miten vaikkapa värit kannattaa valita. Se, missä mennäänkin sitten metsään on siinä, että mietitään käyttöliittymää eikä sitä miten ihminen käyttäytyy kyseessä olevan laitteen tai ohjelmiston kanssa. Kyseessä on vuorovaikutus, joka täytyy miettiä ihmisen lähtökohdista käsin.
Yritän yleistää tuota. Käyttöliittymäsuunnittelun yleisimmät virheet, yleisin ensimmäisenä:
Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka psykologia (ja sosiologia, jne) antaakin osviittaa siitä, millainen käyttöliittymä on hyvä, ihmiset ovat niin huonoja soveltamaan näitä sääntöjä, että kokeileminen ja miettiminen ovat ainoita luotettavia tapoja edetä.
MC Touhuponi: Hyvästä käyttöliittymäsuunnittelusta toimii esimerkkinä Big Jelly Dildo -merkkinen hieromalaiten, jonka portaaton rullakytkin on kuin luotu tämän laitteen käyttöön. Kytkin sijaitsee sopivasti laitteen pohjassa, josta tätä laitetta muutenkin ohjataan. Suosittelen tutustumaan mekanismiin ja sen käytettävyyteen.
atehwa: Minulla ei ole nyt kyseistä laitetta kokeiltavana, mutta käyttöliittymä on sikäli ymmärrettävä, että kun laite on käyttäjänsä sisässä, sitä olisi vaikea hallinnoida muualta kuin pohjasta (ainoa ulkopuolelle jäävä osa).