Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Ns. henkilökohtaisiin valintoihin liittyvää kamaa. ("Ei, en halua että valitsette näin siksi, että noudatatte tahtoani, vaan siksi, että tahdotte itse...")
Vaikka [sääntörakkaus], moraalin korvaaminen säännöillä, saa minulta helposti tuomion siellä, missä sitä esiintyy, en pohjimmiltani usko, että säännöt ja moraali ovat eri asioita. (Itse asiassa moraali on kokonaisuus, jonka muodostavat sääntöjä muistuttavat osat, joille en tunne nimeä. Ehkä niitä pitäisi kutsua moraaliohjeiksi.) Pohjimmiltaan moraali on tietoa siitä, miten tulee toimia, siis eräänlaisia sääntöjä. Mutta tavallisella säännöllä ja kunnollisella moraaliohjeella on aste-ero. (...)
Jotenkin ärsyttää, miten romantiikka nappaa aina takaisin otteeseensa. (...)
Minä olen idealisti, eikä sitä ole tarpeen puolustella. Sinäkin olet idealisti, jokainen on idealisti jossain määrin. Ainoa täydellisen epäidealistinen olento on sellainen, jolla ei ole mitään käsitystä siitä, miten asiat voisivat olla (muuten kuin ne sattuvat olemaan). Mutta joidenkin ideat vain ovat suurempia (= kauempana vallitsevasta asiaintilasta) kuin toisten, ja jotkut pitävät ideoistaan suurempaa ääntä kuin toiset. Minun ideani ovat jotkin suuria, ja minä pidän ideoistani kovaa ääntä. (...)
Tämä sivu käsittelee sitä, millaista on olla "erikoinen" ja miten ihmiset suhtautuvat siihen. Minun on paljon vaikeampi puhua tästä kuin useimmista muista asioista, koska aihe on tulisten mielipiteitten ja sosiaalisten odotusten kyllästämä ja koskee minua suoraan. Eli siis, miten voisi kirjoittaa omasta erikoisuudestaan ilman, että vaikuttaa omahyväiseltä kusipäältä? Tai olematta sellainen? ([Yli-ihminen]?) (...)
Huomaa! Tässä tekstissä puhutaan peniksistä ja niihin liittyvistä asioista, joten jos et halua lukea sellaista tekstiä, lopeta lukeminen tähän. Tekstiä ei ole missään nimessä tarkoitettu eroottiseksi, mutta voi sen sellaiseksikin tulkita. (...)
Monet ajattelevat, että ohjelmointi on jotain ihmeellistä ja kummallista, jota tekevät vain friikit. Tietokoneet ovat täynnä aputyökaluja, jotka sallivat tehdä asiaa ''x'' -- "eikä tarvitse edes osata ohjelmoida!" Todellisuudessa ohjelmointi ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Se on hyvin monipuolista, mutta se on monipuolista samalla tavalla kuin legoista rakentaminen: ei sen takia, että palikat olisivat monimutkaisia, vaan sen takia, että itse päätät, mitä rakennat. Ja ohjelmoimalla pystyy rakentamaan melkein mitä vain. (...)
(Minä olen [kaunis ihminen]...) (...)
Asioita ei voi lykätä. On ilmiselvää, että tismalleen samanlaista tapahtumakulkua tai kokemusta ei voi lähteä liikkeelle kahteen eri aikaan: monet asiathan ovat muuttuneet sillä välin. Mutta itse asiassa on vaikeaa tehdä edes likimäärin samaa asiaa nyt tai myöhemmin. Vain verrattain ulkoinen, pinnallinen kuvaus tekemisestä voidaan sovittaa useampaan tapahtumaan: esimerkiksi "matka Afrikkaan" tai "kahvituokio oman mökin kuistilla". Mutta kun mennään kokemukselliselle tasolle, eivät aiemmat ja myöhemmät ulkoisesti samanlaiset tapahtumat vastaa toisiaan enää ollenkaan, varsinkaan jos välissä on vähän pidempi aika (muutamia vuosia esimerkiksi). (...)
Kaikki muuttuu paremmaksi -tarinat ovat tietynlaisia kasvutarinoita. Ne ovat saaneet alkunsa [seksuaalivähemmistö]issä (http://www.itgetsbetter.org/) ja ovat alun perin reaktio siihen, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on huomattavasti kohonnut itsemurhariski teini-iässä. Mutta minä uskon, että tarinat pureutuvat muutenkin tärkeään ilmiöön meidän yhteiskuntajärjestyksessämme: siihen, että ihmiset ylipäänsä ovat tosi heikoilla teini-iän aikoihin. (...)
Se kuuluu näin: (...)
Jos lähdetään siitä, että [vapaus] katsotaan jotenkuten määritellyksi tai ainakin intuitiivisesti ymmärrettäväksi ja että vapaus on hyvästä, on jäljellä kuitenkin paljon ajatustyötä siinä, [miten vapaus saavutetaan]. Kaikessa siinä, missä on tottunut vapauteen ja vapaaseen mieleen, on helppoa huomata uudet tai toisilla olevat rajoitukset, mutta miten huomata ne vapaudenrajoitukset, joiden kanssa on tottunut elämään? (...)
(nettipäiväkirja 02.07.2012) Yksi elämänarvoni on usein jäänyt mainitsematta, kun olen puhunut perustavanlaatuisemmista asioista, sellaisista kuin [oikeudenmukaisuus], [yleinen elämänohje] ja [mihin oikein pyrin]. En tiedä, miksi tätä arvoa pitäisi kutsua, mutta olkoon vaikkapa [hurjuus]: halu ja taito elää palaen, vahvasti, kokeilla asioita, himoita, olla haluttu, tosissaan yrittää eikä vain teeskennellä yrittävänsä, altistua, ottaa riski epäonnistumisesta ja ottaa vastaan onni ja kipu, [rakkaus], huuma ja pettymys. Hurjuudeksi kutsun kaikkea sitä, kun on oikeasti mukana ja tuntee voimakkaita tunteita, iloitsee ja suree, raivoaa ja pysähtyy miettimään; sitä, kun on oikeasti oma itsensä ja omassa elämässään läsnä. (...)
Tässä on kokoelma asioita, jotka ''kaikkein todennäköisimmin'' vaikuttavat elämänlaatuusi. En tarkoita, etteikö muitakin ohjeita ja ongelmia voisi olla; mutta ennen, kuin alat korjata mitään muuta, korjaa nämä. Saatat huomata, että muutkin ongelmat korjaantuvat, kun näistä huolehditaan. Joka tapauksessa muiden ongelmien ratkaiseminen helpottuu. (...)
Kommuuni = valtiota pienempi yhteishallinnollinen tai yhteistyöhön pyrkivä yksikkö, nykyään varsinkin asumusyhteisö. (...)
Olen ollut jo pitkään tyytymätön siihen, miten ihmisten [turvallisuus]käsitykset ovat kehittymässä epäterveeseen suuntaan. Mietin kuitenkin, että ehkä ihmiset tarvitsisivat ohjeistusta sen suhteen, miten vaarallisiin asioihin sitten pitäisi suhtautua, ja sitä varten ajattelin ottaa käyttöön (taas!) yhden uuden termin, joka on ''turvallinen kokeilu''. Turvallinen kokeilu tarkoittaa sitä, että lapset ja aikuiset selvittävät, mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu, mutta mukana on riittävästi erilaisia turvaverkkoja, ettei riskeistä ja vaaroista voi aiheutua merkittävää, pysyvämpää haittaa. (...)
Oma [stressinhallintakeino]ni on yleensä ollut se, että teen asioita, joita oikeasti haluan tehdä, vaikka olisi kuinka kiire. (Teen toki siinä sivussa myös niitä kiireellisiä asioita.) Olen niin hyvä sulkemaan tietoisuudestani tekemättömiä asioita pois, että joskus unohdan ne oikeasti. (...)
Tällä sivulla yritän perustella, että on olemassa asioita, joista on ''oikeasti'' haittaa (verrattuna asioihin, joista on haittaa vain jonkun tottumusten vuoksi), ja selittää, mitä nämä asiat ovat. (...)
Kävin tällaisen keskustelun: (...)
Tarkoittaa asioita, joita ei välttämättä tehdä lapsia varten eikä heidän kanssaan yhteistyössä, vaan omin päin mutta lasten häiriintymättä ja toiminnan häiriintymättä lapsista. Jos lapset sitten tarvitsevat huomiota, heidät on helppo ottaa näihin hommiin mukaan. (...)
[anon-3]: Kauneus on eräs päämäärä. (...)
Minä join alkoholia viime kerran joskus vuonna 1998. (Sitä paitsi olen ollut vain kerran elämässäni kunnolla kännissä.) Minulle lopettaminen ei ollut mikään juttu - on paljon muuta tekemistä, ja nykyään esimerkiksi [lapsista] on paljon sisältöä. Alkoholi ei välttämättä ole paha, mutta sen tarvitsemattomuus on yleensä merkki siitä, että elämässä asiat ovat hyvin. Täydellinen juomattomuus tuntuu olevan yksi sellainen asia, joka, [jos se on vaikeaa, se ei ole oikein.] Ei kukaan ole [yli-ihminen] vain siksi, että käyttää tai on käyttämättä alkoholia. (...)
Sanojen tarkemmista määrittelyistä kertovat [sitoutuminen], [uskollisuus ja pettäminen]. Katso myös [polyamoria] sekä huomiot [mustasukkaisuudesta ja uskollisuudesta]. (...)
PUA on lyhenne sanoista "pick up artist", ja sillä viitataan henkilöihin (miehiin), jotka ovat, väittävät olevansa tai yrittävät olla taitavia hankkimaan sellaista (seksi)seuraa kuin mieli tekee. PUA-diskurssissa tosin usein PUAn itsensä mielihalut ovat aika taka-alalla: pikemminkin PUA-iskemisessä pyritään saamaan aikaiseksi jotain sellaista, mistä muut (miehet) sanoisivat "vau". Kyse ei siis ole välttämättä seksin maksimoinnista tai seksin laadun maksimoinnista, vaan tietynlaisen sosiaalisen statuksen tavoittelusta, kuvasta, että saa kyllä, mitä haluaa, jos vain yrittää. (...)
(Tämä sivu on kirjoitettu samaan tyyliin kuin kirjoitin 18-vuotiaana. Jos 16--20-vuotias minä kiinnostaa, kannattaa katsoa [vanhat www-sivuni].) (...)
Tällä sivulla kuvataan eräänlainen talousteoria. On kuitenkin aika huonosti määriteltyä, mitä on "talous", ja niinpä erilaiset talousteorioiksi kutsutut asiat kertovat aika eri asioita ja suhtautuvat niihin eri tavoin: jotkin selittäen, jotkin yrittäen osoittaa lainalaisuuksia, jotkin määrittäen eri tekojen moraalista arvoa ja jotkin antaen käytännön ohjeita / vihjeitä siihen, mitä pitää tehdä, jos haluaa saada jotain tiettyä aikaan. Tämä teoria on talouden olemassaolon syitä selittävä teoria, joka lähtee (todistamattomista) ihmisen psykologiaan liittyvistä väitteistä, ja siinä mielessä [itävaltalainen taloustiede] on lähtökohdiltaan lähellä tätä teoriaa. (...)
Jotain söpöä mutta pohjattoman surullista on siinä, kun ihmiset etsivät itselleen toteuttamiskelpoiset unelmat. Enkä puhu nyt vain niistä unelmista, joita ihmiset uskaltavat sanoa ääneen, enkä niistä unelmista, joita ihmiset sanovat, vaikkeivät niitä oikeasti toivo tai vain luulevat toivovansa; vaan puhun ''kaikista'' unelmista, kaikista pienistä toivoista, kaikesta, mitä ihmiset salaakin haluavat, vaikkeivät uskalla myöntää tai eivät ole sitä tajunneet. Unelmat kattavat koko kirjon siitä, että saisi hyvältä tuntuvan kosketuksen, siihen, että ei tarvitsisi huolehtia siitä, millä keinoilla hyvän makuinen suklaa on tuotettu - tai välittää [lasten oikeutuksesta]. (...)
Yritän tässä listata tämän nettipäiväkirjan sisältöä aihepiireittäin. (...)
Varoitus: tämä sivu on vähän epätoivoinen yritys selittää lyhyesti todella pitkä aihe. Monet asiat tällä sivulla ovat yksinkertaistettuja ja joskus hätäisesti selitettyjä. Sivu on olemassa, jotta toisella tavalla ajattelevat ihmiset pystyisivät ymmärtämään, mistä tämä ajattelutapa kumpuaa. (...)
Kuulostaako tekosyvälliseltä? [Maailmankatsomukseni] mukaan ihminen tulee tietoiseksi itsestään vain tarkkailemalla ympäristöään. Etenkin toiset ihmiset ovat tärkeitä: heissä ihminen näkee itsensä ulkopuolelta, vailla kaiken tekemisen aktuaalisuuden harsoa. Pikku hiljaa tajutessaan maailman historiallisuuden ihmiset oppivat suhtautumaan myös itseensä historiallisina ja ymmärtämään tekojaan jälkikäteen, kun aktuaalisuuden harso on hälvennyt. (...)
Minun elämäni on hyvin erilaista sen mukaan, kumpaan näistä kiinnitän huomiota. Kun saaminen on huomion keskipisteessä, korostuvat mahdollisuudet, kaikki se, mitä maailmalla voisi olla annettavaa. Kun menettäminen on huomion keskipisteessä, korostuu se, mitä jo on olemassa, ja mistä ei halua luopua. Näillä on varmaan yhteyttä elämänvaiheeseen ja semmoiseen (katso vaikkapa [merkityksetön tarina 2] ja [motivaation viisi väriä]), mutta ne vaihtelevat muutenkin. (...)
En käytä hajusteita enkä antiperspirantteja, ja peseydyn kerran parissa-kolmessa päivässä (joskus voi mennä viisi-kuusikin päivää). Vietän aika liikkuvaista elämää eli pyöräilen, juoksen ja kannan lapsia, ja vaikken olekaan kova hikoilemaan, hikeä toki päivän aikana tyypillisesti kertyy. Yleensä siis haisen hielle. (...)
Yleisesti ottaen melkein kaikki yhteiskunnalliset muodot ovat saaneet alkunsa jostain tarpeesta. Ydinperhe sai nähdäkseni alkunsa siitä, kun uudenlainen talous eli työn perässä muuttaminen repi rikki linjasuvut. Ydinperhe on ratkaisu siihen, miten lapsista saadaan huolehdituksi yhteiskunnassa, jossa kenestäkään ihmisestä ei voi olla varma, että hän on auttamassa tulevaisuudessa. Yhteiskunnassamme valtio ottaa sellaisia (aiemmin suvuille / kylille kuuluneita) vastuita ihmisten pärjäämisestä, että ydinperhe tulee mahdolliseksi. (...)
Olen törmännyt elämäni aikana useisiin ihmisiin, jotka haluavat kyseenalaistaa "tavanomaisen" parisuhdemallin, ja vielä useampiin, jotka käytännössä eivät sitä elämässään noudata. Ja mikä on "tavanomainen" parisuhdemalli? Ihmisten käsitykset vaihtelevat niin paljon siitä, mitä parisuhteeseen kuuluu ja mikä siinä on toivottavaa tai vastustettavaa, ettei ole selvää, mikä sitten on tavanomaista. (...)
Tämä vastakkainasettelu ilmenee monella tasolla: biologisena strategiana, tunteina, tietoisena pyrkimyksenä ja poliittisena agendana. Vaikka en olekaan ihan varma, ovatko nämä kaikki yhteydessä toisiinsa tai yhteismitallisia keskenään, yritän kuitenkin kuvailla käsitteiden sisällön kaikilla tasoilla. [Uskollisuus]-sivulla puhutaan tunnetason vapauden- ja vakaudenkaipuisista. (...)
Kerronpa, mikä minua viime vuosien tehokkuusajattelussa risoo: se ei ole tehokkuusajattelua ollenkaan. Vähän samaan tapaan kuin YT-neuvottelut (YT=yhteistoiminta, viittaa yhteistoimintalakiin) ovat tulleet yksinkertaisesti tarkoittamaan irtisanomisia, "tehokkuus" on tullut tarkoittamaan merkityksettömien työsuoritusten puristamista työntekijöistä ja hyväntahtoisuuden halveksuntaa. (...)
Kertomatta jättämisestä on kyse, kun ei sano jollekulle jotain, mitä tämä haluaisi tietää. Koska on vaikea tietää, mitä kaikkea joku haluaa tietää, niin voi vahingossa jättää kertomatta olennaisia asioita. Joskus aikoinani laajensin tätä ajatusta niin, että ajattelin olevan kokonaan ihmisten vastuulla osata kysyä sellaista, mitä he haluavat tietää. (...)
Tällä sivulla tarkoitan itsetietoisuudella eräänlaista mielentilaa tai mielentilan piirrettä: kaikkia niitä ajattelumuotoja, joissa huomaa olevansa tilanteen osana ja käyttäytyvänsä tietyllä tavalla. Itsetietoisuus on siis itsensä havainnointia, tarkkailemista ja huomioon ottamista toiminnassaan. (...)
Tämähän on taas yksi muotidiagnoosi. Minusta siinä ei kuitenkaan ole mitään vikaa; itse asiassa luulen, että erilaisten ongelmien [medikalisaatio]lla on hyvät puolensa. (...)
Itsetuntemus on minulle korkea arvo. En osaa ihan täsmälleen selittää, mistä se johtuu. Oletan, että olen yksinkertaisesti kasvanut ympäristössä, jossa oma persoona ei ole ollut siinä mielessä yksityisomaisuutta, etteivät muut saa koskea siihen. Olen tottunut siihen, että jos kehun tai väheksyn itseäni liikaa, minua korjataan. Minut on opetettu epäilemään käsityksiäni. Minua on korjattu myös, jos olen ulkoistanut syitä: olen kasvanut tietoiseksi ihmisen pyrkimyksestä jättää itsensä selvittelyiden ulkopuolelle. Minua on opetettu etsimään [palaute]tta omalla tavallani. (...)
Minä en mitään niin maailmassa vihaa enkä mitään niin paljon yritä vastustaa kuin pelkoa. Pelko tappaa mielen, tekee ihmisestä tyhmän, ilkeänkin, ja toimintakyvyttömän hetkellä, kun tarvitsisi toimintakykyä eniten. Pelko, sekä [voimakkaat mielipiteet] asioista, joista ei ole kokemusta, ovat mielestäni kaksi yleisesti ja maailmanlaajuisesti pahinta vaikuttavaa kulttuuritekijää, jotka estävät ihmisiä olemasta onnellisia. Pelko on saanut aikaan sen, että [turvallisuus] ymmärretään väärin; [sääntörakkaus] saa alkunsa pelosta; ja pelkoa on myös suvaitsemattomuus, [aito hyväksyntä] edellyttää pelon puuttumista. (...)
Varoitus: tämä ei ole kovin feministinen sivu. Jos haluat nähdä feministisen artikkelin, lue [sukupuolipahan alku ja juuri]. Sanon tämän lähinnä siksi, että jotkut ihmiset suuttuvat, jos lukevat tekstiä, jonka arvelevat olevan kannallaan, ja joka osoittautuukin joksikin muuksi. Tämän sivun tarkoitus ei ole pettää -- eikä tämä teoria ole kovin hiottukaan. (...)
Kun yrittäminen on liian raskasta, älä yritä. (...)
Ihmiset saavat ilonsa muista [ihmisistä], mutta yhteiselämä on hankalaakin. Toisten ihmisten ottaminen huomioon ja halujen sovittaminen yhteen vaatii työtä. Tämä työ on siedettävää, kun sitä pystyy tekemään silloin ja siinä määrin, kuin haluaa; raskaaksi se tulee, jos suhde on epätasainen, jos toinen on toisen armoilla eikä pääse rauhaan velvollisuuksistaan toista kohtaan. (...)
Ns. henkilökohtaisiin valintoihin liittyvää kamaa. ("Ei, en halua että valitsette näin siksi, että noudatatte tahtoani, vaan siksi, että tahdotte itse...") (...)
Tähän kategoriaan kuuluvat ne sivut, jotka muuten kuuluisivat sosiaalisuuden tai elämäntapojen alaan ([kategoria: sosiaalisuus], [kategoria: elämäntavat]), mutta ovat sidotut tiettyyn aikaan tai paikkaan, tai käsittelevät kulttuuria omana ilmiönään, ei ihmisten välisenä kanssakäymisenä. (...)
Koska olen puhunut viime aikoina aika paljon vapaudesta ja koska [vapaus] edellyttää riippumattomuutta, olen päätynyt ajattelemaan sitä, miten maailmasta oikeastaan irrottaudutaan ja miksi. Kyseessä ovat erityisesti suhteisiin liittyvät asiat: mitä on toisen ihmisen omistaminen ja omistamattomuus, mikä on odotus ja mikä toive. (...)
On outoa tulla vanhaksi. En ole kokenut sitä vielä kovin paljon. Koen vanhuutta kahdella tavalla: menetyksenä ja ylivertaisuutena. Menetykset ovat ilmeisempiä, kuten se, että ruumistaan ei voi pakottaa millaisiin tahansa liikkeisiin venyttelemättä ensin (koska paikat revähtävät), tai mieltään ei pysty pakottamaan keskittymään täysillä johonkin vähäpätöiseen asiaan. (...)
Ongelmia on monenlaisia, pyöreitä ja littuskaisia. (...)
Niin kuin ihminen muuttuu hyödylliseksi ja onnelliseksi vasta [yhteisö]ssä, jossa hän saa hyväksyntää ja kunnioitusta, samaan tapaan hän osaa tosissaan käyttää ja nauttia vain siitä, minkä hän on itse tehnyt. Siksi nuorisojengit ovat todellisempia vaikuttamiselimiä kuin nuorisovaltuustot ([peritty ja muodostettu valta]); siksi tietokoneita ei tosissaan osaa käyttää ellei osaa vähän ohjelmoida; ja siksi ihmisten on perustettava omia yrityksiään suurten yritysten palveluiden käyttämisen sijaan. (...)
Aika on ainoa resurssi, jota ihmisellä on rajallisesti. Kiire on sitä, kun [aika]a on liian vähän. Vihaan ja inhoan kiirettä, mutta kuitenkin hommaudun kiireisiin tilanteisiin. Miksi? (...)
En usko, että ihminen on muuttunut kovin olennaisesti sen jälkeen, kun hän alkoi käyttää kieltä viestintään. Tai ehkä viime muutos on vielä varhaisempi, ja kielen kehittyminen on vain sen sivutuotosta. Mielestäni ihmisestä tuli ihminen silloin, kun hän alkoi tehdä turhia asioita ja eritoten ''tuottaa'' kaikenlaista huvin vuoksi. Eläinkin tosin tuottaa esim. kakkakasoja, joskus huvinkin vuoksi, eikä se ole lähtökohtaisesti sen halveksittavampi tuotos kuin esimerkiksi Egyptin pyramidit -- mutta en tiedä yhdestäkään eläimestä (muusta kuin ihminen), joka huvikseen järjestelee kakkaansa hienoiksi kuvioiksi. (...)
... eivät ole sama asia. (...)
Selitä tässä, mitä työntekotemperamentti tarkoittaa. (...)
Seksi on tärkeä asia. (näin on.) (...)
Hmf. [Estetiikka]a. Otsikon väitteelle lähtökohta on se, että hyvä maku perustuu huonon maun olemassa olemiseen, ja huono maku taas siihen, että on rumuutta (huono maku = taipumus valita rumaa). Mutta jotta voisi tuntea hyvän maun, on tunnettava huono maku, ja jotta voisi tuntea huonon maun, on tunnettava rumuus. (...)
Muutamat aiemmin aika tiukasti kurissa pidetyt terveysongelmat ovat pahentuneet suunnilleen 15 vuoden ajan. Itse tiedän tällaisia ainakin kolme: täit, rotat ja klamydia. Niille on yhteistä se, että useimmille ne ovat äklöjä, niiden mielletään olevan merkkejä epäsäntillisestä elämästä ja niiden tehokkaaseen torjuntaan tarvitaan kaikkien panosta. (...)
Luonnon ja ihmisen, alkukantaisen ja kehittyneen tai järjestymättömän ja järjestyneen ero muodostaa yhden sellaisen mytologisen perusjaottelun, joka esiintyy meidän kulttuurissamme kauttaaltaan ja ilmeisesti kaikissa kulttuureissa jossain muodossa. Luonto on ihmiselle ulkopuolinen, koska ihmisen on aina pitänyt tehdä työtä pärjätäkseen ympäristölleen ja ympäristössään. Jotkut liittävät samaan kahtiajakoon vielä naisen ja miehen, alhaalla ja ylhäällä olemisen ja niin edelleen, mutta nämä ajatukset eivät ole niin laajalle levinneitä. Sama kahtiajaottelu näkyy myös ihmisissä itsessään: ihmisillä on [järki ja tunteet], ruumis ja tietoisuus, ja tämä dikotomia näyttelee suurta roolia esimerkiksi länsimaisessa moraaliajattelussa. (Itse käytän jaottelua hyväksi ainakin [mihin oikein pyrin]-sivulla ja [maailmankatsomukseni]-sivulla.) (...)
Rationalismi, järkeen tukeutuminen, on yksi länsimaisen yhteiskunnan kantavista voimista. Rationalismia myös arvostetaan paljon, mutta toisaalta järjen ihannointi synnyttää vastaliikkeitä, yliälyllisyyden vastustamista. Järjen vastapainoksi asetetaan joskus tunteet, joskus intuitio, joskus ruumis. Oman [maailmankatsomukseni] ja [luonto]käsitykseni pohjalta minäkin hahmotan, että ihmisessä on ainakin kaksi selvästi erottuvaa osaa, joita voisi kutsua nimillä tietoisuus ja luonto. Järki on ehkä tietoisuudesta vain osa. (...)
Pitäisi olla erikseen sivu [lasten oikeutuksesta], [lasten merkityksestä], [lasten kasvattamisesta] ja lasten hankkimisesta. Tämä on edellisistä viimeinen. (...)
Tutkiessani [anarkismi]n periaatteita tajusin, että olen aina inhonnut sopimuksia ja että monet asiat, kuten käsitykseni [sopimus- ja sosiokasvatuksen eroista] sekä nuiva suhtautumiseni [uskollisuus]sopimuksiin ovat vain tämän ilmentymiä. (...)
Tyyliä eivät ole ainoastaan selkeästi näkyvät asiat. Myös esimerkiksi piittaamattomuus on eräänlaista tyyliä. Meidän yhteiskunnassamme on kovassa huudossa vastustaa alttiiksi laittautumista, on kova kynnys paljastaa ''kannattavansa'' (tai jopa pitävänsä ''tärkeänä'') jotain sen sijaan, että kertoisi, mitä kaikkea vastustaa tai halveksii. Se on tietysti suojautumista, mutta minkäs teet, jos hinta yrittämisessä epäonnistumisesta on niin suuri häpeä... kannattaakos siinä mitään yrittääkään? [Halveksunta on helppoa, puolustaminen vaikeaa.] (...)
Esimerkiksi hien logiikasta. (...)
Monet ihmiset eivät tiedä, mihin he pyrkivät. Eivät, mihin pyrkivät joka hetki erikseen; eivätkä, mihin pyrkivät ylipäänsä. (...)
Nykyään monet työnantajat ovat katsoneet asiakseen ja oikeudekseen kohdella työntekijöitä niin kusipäisesti kuin pystyvät. Niinpä työntekijän ainoaksi vaihtoehdoksi jää tehdä selväksi itselleen, mihin kaikkeen hän suostuu. Saman voi tehdä selväksi myös työnantajalleen, jos työsuhde antaa mahdollisuuden rehellisyyteen. (...)
Se, mikä oli teininä hienoa, oli se, että ihmiset olivat epävarmoja, mutta enimmäkseen aika rehellisesti sitä. Ymmärrän, ettei sitä loputtomasti jaksa olla niin aito ja niin rehellisesti yrittää olla jonkin arvoinen toisten silmissä, mutta inhoan tapaa, jolla ikäisistäni suuri osa on melkein pysyvästi sulkeutuneita. Me olemme tavallamme vahvempia, mutta oppimista riittäisi loputtomasti. Liian moni on yksinkertaisesti päättänyt, ettei tarvitse enää muuttua. (Tämä ei ole välttämättä mikään tietoinen päätös: useimmiten jossain vaiheessa vain lakkaa tuntumasta siltä, että tarvitsisi enää osoittaa mitään.) (...)
Jos kyse on saavutuksista (eikä selviytymisestä), on vaarallista yrittää jotain oikein kovasti. Oikeastaan yrittäminen itse ei ole vaarallista, vaan se, että näkee kovasti ''vaivaa'' ja ''saavuttaa'' sillä jotain. Vaarallisuus on siinä, että vaikeasti saavutettu on helposti menetetty ja voi oikeasti käydä niin, että koko elämästä tulee vaikeaa pitäessä yllä saavutuksiaan. Tähän saattaa vielä liittyä [pelko] menetyksestä. (...)
Olenkohan kirjoittanut tästä jo? (...)
Tanssi on jotain samaan tapaan tärkeää ja primääristä (ei ehkä primitiivistä?) kuin [tulitarina]t ja [mytologia]. Tanssi tulee maan juurista ja elämän liekistä, ja se on nähdäkseni ensimmäinen "hyödytön" asia, jota lapsi oppii tekemään. Tanssi on mielenhallintakeino, viestintätapa ja nautintamuoto. Se on yhteiskunnassamme ajettu ahtaalle (samoin kuin laulaminen) ja tanssiminen muutaman tarkasti rajatun tilanteen ulkopuolella on "biopoliittista vapautta" (arvoisten aktivistituttavieni sanoin). (...)
Koko avioliiton ajan tein aika paljon kompromisseja -- sopimuksia, joissa luopuu jostain itselleen arvokkaasta saavuttaakseen jotain toista itselleen arvokasta. [Uskollisuus]lupaus on hyvä esimerkki tällaisesta. Minä olen aika sopeutuvainen ihminen, pystyn helposti asennoitumaan moniin erilaisiin ratkaisumalleihin. Siksi monet kompromissit eivät koskeneet sitä, tehdäänkö jotain ja missä määrin vaan yleensä kokonaisia tapoja järjestellä elämä. (...)
(Katso myös [seksi].) (...)
Optimisti ja pessimisti taistelivat. Kumpi voitti? (...)
Usein ihmisiä moititaan matalasta moraalista, kun he itse asiassa vain ovat nonkonformistisia, siis yhteisöön / sääntöihin / tapoihin sopimattomia. (Vastasuuntailmiökin on; [nonkonformisti].) En yritäkään määritellä, mitä matalan moraalin oikeasti tulisi tarkoittaa. Ainakaan se ei ole tiukkaa periaatteista pitämistä, koska ihmisen tulee olla valmis vaihtamaan periaatteitaan. Toisaalta rehellisyys itselleen ja moraali ovat ainakin hyvin lähellä toisiaan. (...)
Ensinnä: en ole mikään malliesimerkki median ulkopuolelle jäävästä. Luen ilmaisjakelulehtiä jos sattuu olemaan sopiva väli, otan netistä selvää yhdestä sun toisesta asiasta ja niin edelleen. Mutta en tilaa yhtäkään päivälehteä, en yleensä ehdi lukemaan mitään uutisia, minulla ei ole [televisio]ta enkä ole säännöllisesti kiinnostunut edes sellaisista (periaatteessa mielenkiintoisista) lehdistä kuin Vihreä lanka, Voima ja Taloussanomat. (...)
Minulla tosiaan on sisustusperiaatteita, mutta ne eivät yleensä osu yksiin muitten periaatteiden kanssa eivätkä koske samoja asioita. (...)
Tapasin joskus kysyä kasvissyöjiltä, ovatko nämä valinneet ruokavalionsa ekologisin, poliittisin, terveydellisin, eettisin vai esteettisin perustein. Useimmiten vastaus oli jokin yhdistelmä näistä, mutta on myös selvästi havaittavissa, että eri ikäpolvilla tietyt painotukset ovat tyypillisiä. Kasvissyönnissä on erotettavissa aaltoja, joista ensimmäinen oli terveydellinen, toinen ekologinen ja kolmas eettinen. (...)
Luulisin, että tämä johtuu siitä, että onnettomat ihmiset hommautuvat kauniiksi. Kauneus sinänsä ei varmaankaan aiheuta onnettomuutta. Tässä tarkoitetaan tietysti myös ihan tietynlaista kauneutta: sellaista tahallista, muille suunnattua kauneutta, siis viestivää kauneutta. Ehkä kyse on aika pitkälti [tyylistä]. (...)
On aika selvää, että edustan lapsellisia: katso esim. [lapsista]. Ajan myös useimmissa asioissa lapsiperheiden oikeuksia. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut kuulla valitusta ihmisiltä, joiden mielestä ihmisten ei annettaisi olla lapsettomia: että lapsettomia painostetaan lasten hankkimiseen tai heitä kohdellaan huonosti. (...)
Akrobatia on yksi ajanvietteeni. [Hyvä henkinen kunto] edellyttää enimmäkseen hyvää fyysistä kuntoa ja ruumiin hallintaa. Lisäksi temppuilu sopii yleiseen omituisuuteen, joka tarjoaa elämässä monia etuja (esimerkiksi sen, että kukaan ei jaksa irvailla enää yksittäistapauksista, kun käyttäytyy koko ajan yhteisöodotuksen vastaisesti). En ole mitenkään kauhean hyvä akrobaatti, mutta käsilläkävely ja sille läheisesti sukua olevat aktiviteetit sujuvat hyvin. Ja koska pidän [tanssi]misesta, yhdistän usein temppuja tanssiin. (...)
!!! 25.5.2006 (...)
Protu järjestää leirejä vapaaehtoisvoimin. Järjestön kasvu on niin valtava, että ihmisiä tarvitaan toimintaan melkoista tahtia lisää. Koulutukset yrittävät huolehtia siitä, etteivät ihmiset joudu aivan avuttomina leirille, mutta koulutusten tarkoituksenmukaisuus vaihtelee ihmisten ja heidän kokemuksensa / rooliensa mukaan. (...)
Jotkut ihmiset tuntuvat vetävän ongelmia puoleensa. Minulle ei ole selvinnyt, onko kyse siitä, että he puhuvat ongelmistaan enemmän vai siitä, että heille tosiaan tulee niitä enemmän - varmaan molemmista. Joka tapauksessa heidän ongelmansa ovat todellisia ja käsittävät yleensä niin henkisiä, sosiaalisia kuin fyysisiäkin ongelmia, ehkä kuitenkin useimmin fyysisiä. (Joskus tällainen ihminen [tekee elämästään vaikeampaa], muttei aina.) (...)
Kun olin ihan pieni, vanhempani vastustivat mikroaaltouuneja kovasti. Enimmäkseen samasta syystä kuin minä nykyään: liian helppoja, ruoasta ei tule kunnollista, epäilyttäviä (no, sanoisin että tämä pointti on ajan myötä alkanut vaikuttaa aika vähäpätöiseltä) ja useimpiin asioihin epäkäteviä. Ilmeisesti he kuitenkin alkoivat jossain vaiheessa haluta sitä ajoittaista helppoutta, jonka tuo kone tuo. Itse olin sisäistänyt heidän aikaisemmat kielteiset asenteensa varsin tehokkaasti, mitä he eivät varmaan olleet tajunneet. (Vanhemmat eivät usein tajua, minkä painoarvon heidän heitoilleen lapset antavat.) (...)
"meta" tarkoittaa ylä-, ulko- tai tuolla puolella, tai jotain sinne päin, en nimittäin osaa kreikkaa kunnolla. (Elakim: Se tarkoittaa 'takana', aika tarkkaan samaa kuin latinan 'trans'.) Nykykielenkäytössä siitä on tullut yleisetuliite, joka tarkoittaa jotain reflektiivistä, itseensä kohdistuvaa. Joskus meta-X tarkoittaa myös mitä tahansa X:än kohdistuvaa, X:ä tarkkailevaa. Esimerkiksi metakeskustelu on keskustelua, jonka aiheena on keskustelu, metasarjakuva on sarjakuvaa sarjakuvasta ja niin edelleen. (Elakim: 'meta'-sanan käyttö yleisetuliitteenä on yleistynyt sen käytöstä etuliitteenä sanassa 'metafysiikka', ja sanaan 'metafysiikka' se on päätynyt siitä, että Aristoteles käsitteli nykyään metafysiikaksi kutsuttuja asioita kirjoitustensa siinä osassa, joka tulee fysiikan jälkeen, fysiikan takana, 'meta ta physike'.) (...)
Selitä tässä, mitä länsimaiset vääristymät tarkoittaa. (...)
Tarkoittaapi semmottista, että käyttää elämänohjeenaan enimmäkseen rajoituksia, ei niinkään suosituksia. Jotkut esimerkiksi tulevat kasvissyöjiksi luopumalla ruoka-aineesta toisen jälkeen, mutta se on mielestäni huono asia. Parempi on tulla kasvissyöjäksi löytämällä ruoka-aine toisensa jälkeen... (...)
Tämä on muunmuassa maailmanparantamisen ja tieteellisten teorioiden metateoria. Yritän muotoilla sen suunnilleen selkeästi: (...)
Isona oleminen on kivaa. Voi tehdä kaikenlaista. (...)
Jostain syystä asiat tuntuvat menevän yhtaikaa hyvin kaikilla tavoilla, ja yhtaikaa huonosti. (...)
Minäpäs määritän sen (mikä on elämää) näin: (...)
Yöllä voi ajaa lujaa ja tiputtautua miettimään asioita. Ja kun pysähtyy, joka puolella on hiljaista. (...)
Jos alkoholismi on sitä, että imailee [alkoholi]a, absolutismi on tietenkin sitä, että imailee absoluuttia. Monet filosofit ovat olleet ilmeisen riippuvaisia absoluutista. Sen siitä saa, jos ei ole [relativisti]. (...)
Haluaisin uskoa siihen, että olisi olemassa joitain mekanismeja, jotka aiheuttaisivat sen, että tahdon, ajatuksen tai merkillisten, näennäisesti asiaan liittymättömien tekojen avulla saisi aikaan vahvoja ja selkeästi nähtäviä seurauksia maailmassa. Valitettavasti omat havaintoni eivät tue tällaisten mekanismien olemassaoloa. (...)
Itävallassa on tällainen melko tarkka jätteenlajittelusysteemi, joka perustuu siihen, ettei jätteitään voi jättää lajittelematta: kaikki menee erilaisiin kategorioihin, loppujäte ("Restmüll") tarkoittaa käytännössä poltettavaa jätettä. (...)
Tunne, joka tulee siitä, ettei haluaisi hommata yhtäkään (varsinkaan uutta, siis vasta valmistettua) tavaraa lisää, mutta käytännön syistä joutuu niin tekemään. Tämäkin on yksi asia, jossa kunnon [kieltäymyksellisyys] tekee elämän perin mahdottomaksi. (...)