Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Pitäisi olla erikseen sivu lasten oikeutuksesta, lasten merkityksestä, lasten kasvattamisesta ja lasten hankkimisesta. Tämä on edellisistä viimeinen.
Minulle isyys on ollut aina helppoa. Olen nähnyt touhussa mieltä ainakin 12-vuotiaasta, en ole koskaan tuntenut joutuvani luopumaan mistään olennaisesta lasten tähden (paitsi lepohetkistä, jotka nekin ovat mukavia lasten kanssa, jos vain lapset saa myös suostutelluksi lepäämään) eikä äitiehdokkaistakaan ole ollut puutetta.
Suomessa ihmisten syyt olla hankkimatta lapsia tai lykätä niiden hankkimista liittyvät usein (eivät toki aina) johonkin / useampiin yllä olevista ongelmista. Siis joko lasten hankkimisessa ei nähdä olevan järkeä, tunnetaan lasten hankkiminen "omaa elämää" rajoittavaksi tai ei ole hyvää partneria perheen perustamiseen. Ja näihin kaikkiin, kuten tavallista, on hyviä ja huonoja syitä.
Lasten mielekkyydestä on turha sanoa paljonkaan. Kyseessä on tunteellinen asia, eikä ihmistä voi puhumalla opettaa pitämään lapsista sen paremmin kuin esimerkiksi rakastamaan tai tuntemaan ujoutta. Mutta elämän päämäärä pitää valita itse, ja jos se ei sisällä lasten kasvatusta, se on usein aika lyhytjänteinen päämäärä; eivätkä niistä asioista, mitä elämässä voi kokea, lapset ole millään kriteereillä vähäpätöisin; ja useat ihmiset oikeastaan näkevät elämässä jonkin mielen vasta otettuaan lapsista vastuuta. Kuka sellainen on epäilemään lasten mielekkyyttä, joka ei osaa sanoa, mikä omassa elämässä on mielenä? Ja lapset, jos ketkä, ovat esimerkkejä ihmisistä.
Mitä tulee lasten rajoittavuuteen, asenteesta puhutaan nykyään usein viittaamalla nuorten "lisääntyvään itsekkyyteen". En oikein usko tämän olevan pääasiallinen syy, ensinnäkin koska en ole nähnyt lisääntyvää itsekkyyttä nuorten parissa ja toisekseen koska sen kannattajista ei juuri kukaan taida olla nuori.
Joitain typeriä ennakkokäsityksiä lasten rajoittavuuteen ehdottomasti liittyy. Nykyään monilla ihmisillä on hyvin vahvoja käsityksiä vanhemmuudesta ja kasvatuksesta, ennen kuin ovat hankkineet ensimmäistäkään lastaan -- lapset ovat ilmiönä etääntyneet valtavirrasta. Ja usein on niin, että nämä ennakkokäsitykset ovat niin vaativia, että ne saavat pelkäämään vanhemmuutta. Ja osaltaan aikuisille on nykyään useita palveluita, jotka on järjestetty mahdollisimman lapsiepäystävällisiksi, kuten kapakoita ja festareita (jotka toki pystyisi tekemään lapsiystävällisiksikin)... mutta minusta aikuisia näiltä palveluilta olisi enemmän syytä suojata kuin lapsia... lasten ja aikuisten maailman ero
Joka tapauksessa ihmiset ovat usein niin epätietoisia, etteivät osaa valita huvikseen juuri mitään, mitä heille ei ole mainostettu. Ja niin hallinnanhaluisia, etteivät halua ryhtyä projektiin, josta ei tiedä, onko siitä iloa vai murhetta... tämä on väärää turvallisuusajattelua.
Viimeinen kohta, sopivan partnerin löytäminen, on käytännöllisin. Mutta kyllä minusta joskus ihmisillä on tolkuttoman höpsöjä kriteerejä parinvalinnassakin. Muistan sanonnan: "älä mene naimisiin sen kanssa, jonka kanssa tulet toimeen, vaan sen kanssa, jota et voi olla ilman." Olen juuri päinvastaista mieltä. Riippuvuus on väistämätöntä, mutta ei siihen nyt sentään pyrkiä pidä. Sopeutumiskyky on se, joka pitää parisuhteen hengissä. (Minusta koko käsitteen "romanttinen rakkaus" saisi heittää romukoppaan ellei sellainen ilmiö oikeasti sattuisi olemaan olemassa.)
Joskus jopa ne, jotka katselevat siippaa vanhemmuuskriteereillä, pitävät vaatimuksiaan liian korkealla. Vähän samaa ilmiötä kuin kaiken muunkin: uran, asunnon, ympäristön, valmiiksi petaaminen. Mutta täydelliset asiat usein osoittautuvat ahdistaviksi ja kieroutuneiksi, kun taas epätäydellinen usein korjautuu.