Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
En usko, että ihminen on muuttunut kovin olennaisesti sen jälkeen, kun hän alkoi käyttää kieltä viestintään. Tai ehkä viime muutos on vielä varhaisempi, ja kielen kehittyminen on vain sen sivutuotosta. Mielestäni ihmisestä tuli ihminen silloin, kun hän alkoi tehdä turhia asioita ja eritoten tuottaa kaikenlaista huvin vuoksi. Eläinkin tosin tuottaa esim. kakkakasoja, joskus huvinkin vuoksi, eikä se ole lähtökohtaisesti sen halveksittavampi tuotos kuin esimerkiksi Egyptin pyramidit -- mutta en tiedä yhdestäkään eläimestä (muusta kuin ihminen), joka huvikseen järjestelee kakkaansa hienoiksi kuvioiksi.
Tavallaan siis estetiikka on ihmisen perustavanlaatuinen piirre (ja moraali saattaa olla toinen). Estetiikka ei oikeastaan ole kyky vaan kummallinen halu, jonka syytä on vaikea selittää ja jolta oikeastaan kukaan (siis ihminen) ei tunnu olevan turvassa. En osaa sanoa, onko estetiikka kielen syy vai seuraus. Kielen kehittymisen ajankohdasta ei ole oikein tarkkaa varmuutta, kun taas estetiikan synty voidaan muinaisjäänteiden perusteella ajoittaa jonnekin 50000 vuoden päähän. (Jos muuten jonkun mielestä tämä ihmisyyden kriteeri tarkoittaa älyn väheksymistä estetiikan tai moraalin kustannuksella, hänen täytyy olla surullisen tietämätön älyllisten toimien tuottamasta esteettisestä nautinnosta.)
Jos esteettisen motiivin / kielen kehittymisen jälkeen ihminen ei ole muuttunut olennaisesti, mikä sitten on? Ympäristö ja kulttuuri, jotka ovat ihmisen elinympäristön kaksi olennaista osaa, tietenkin. Ihminen on koko tämän ajan sopeutunut ja sopeutunut kaikkiin niihin oloihin, joissa hän kulloinkin on sattunut elämään. Ihmisen sopeutumiskykyhän on varsin hyvä. Jos kyse on passiivisesta sopeutumisesta, miksi puhua kehityksestä ollenkaan? Ehdotan, että kehitykseksi kutsutaan ihmisen sopeutumista itse luomiinsa oloihin (tai siis myös toisten ihmisten luomiin). Ihmisen kehityksen moottori on ihmisten pyrkimys elää hyvää elämää (mitä se kenellekin tarkoittaakin) siinä ympäristössä, jonka aiemmat sukupolvet ovat hänelle jättäneet.
Koska tämä kehityksen määritelmä sulkee sisäänsä niin tieteelliset keksinnöt, uudet tarinat kuin typeryyksissään tehdyt luonnontuhotkin, voidaan hyvästä syystä kysyä, mitä tarkoittaa myönteinen kehitys ja kielteinen kehitys. Tähän ehdotan kahta vastausvaihtoehtoa: joko jonkin ihmisen subjektiivisen mittarin, kuten onnellisuuden tai vapauden, muutos kehityksen seurauksena, tai sitten jonkinlainen objektiivinen mittari, kuten kulttuurien suhteellinen kilpailuetu yhteentörmäystilanteessa. Edellinen on ongelmallinen sen takia, että sitä on tolkuttoman vaikea arvioida ja olot tuskin ovat muuttuneet sen suhteen olennaisesti koko tänä aikana; jälkemmäinen siksi, että se ei kunnolla vastaa ihmisten intuitiota siitä, mitä "myönteinen" tarkoittaa.
Pienenä loppuhuomautuksena: jotkut tosissaan luulevat, että tällaisesta ulkonaisesta mittarista pystyy päättelemään, mitä ihmisen pitäisi tehdä. Jotkut jopa oikeuttavat lyhytnäköistä itsekkyyttään sillä (aiheesta hiukan lisää sivulla etiikan ja evoluutioteorian suhteesta). Minusta tämä on hämmästyttävää älyllistä laiskuutta: ensinnäkin reflektiivinen peliteoria antaa vahvat perusteet moraalin kannattavuudelle; toisekseen ihminen on joka tapauksessa vapaa päättämään päämääränsä itse.
(viitaten tähän: atehwa: Ehdotan, että kehitykseksi kutsutaan ihmisen sopeutumista itse luomiinsa oloihin (tai siis myös toisten ihmisten luomiin). Ihmisen kehityksen moottori on ihmisten pyrkimys elää hyvää elämää (mitä se kenellekin tarkoittaakin) siinä ympäristössä, jonka aiemmat sukupolvet ovat hänelle jättäneet.)
Mitä jos Amerikan mustat olisivat vain sopeutuneet ja ottaneet itselleen orjan osan? Mitä jos naiset vain sopeutuisivat harvempiin oikeuksiin?
Kun vaihtoehtoja ovat uskoa kehitykseen, olla neutraali sen suhteen tai vastustaa sitä niin kaikkein huonoin vaihtoehto on kyllä kehityksen vastustaminen.
Kehitykseksi on jossain esitetty mahdollisimman harvan elämän tragediaan ja silloinkin kuin tragedia on vääjäämätön on vielä jotain tehtävissä, sillä tragediasta voi tehdä kauniin.
atehwa: No, jos haluaa suhtautua kehitykseen positiivisesti, on varmaankin houkuttelevaa määritellä se positiiviseksi asiaksi :) Minusta on selvää, että kehitys sinänsä ei ole hyvä eikä paha asia, eli minulle neutraali suhtautumistapa on jotenkin itsestäänselvästi se oikea. Asioiden moraalinen arvo tulee muista piirteistä kuin siitä, sisältävätkö ne kehitystä vai eivät.
Tarkastellaampa tarkemmin mitä mieltä tästä ollaan: Kehitys on päämäärä: riitelemisen toivottavuus. Muttei kuitenkaan hyvä päämäärä: kehitys, vaan neutraaliluontoinen sellainen.
atehwa: ??? Missä tuolla sivulla sanotaan / annetaan ymmärtää, että "kehitys" on (riitelemisen?) päämäärä?
Höh, tarkoitan kohtaa: "Entä mikä oikeus minulla on määrittää hyvän riitelyn päämääriä? Eivätkö ne ole yhtä lailla riidanalainen asia kuin kaikki muutkin? Ehkä; minäpä paljastan oman päämääräni: minä pyrin ihmisten kehittymiseen hyviksi. Uskon, että riitelyn tulee toimia työvälineenä tässä prosessissa.
Elakim: Ei siinäkään puhuta kehittymisestä sinänsä, vaan kehittymisestä johonkin tiettyyn päämäärään, hyviksi nimittäin.
...ja mikä tarkalleen erottaa hyviksi kehittymisen kehittymisestä sinänsä?"
Jos kehitys sinänsä on ihmisen yritys elää hyvää elämää ja partikulaarinen kehitys on hyviksi tuleminen, niin mikä ratkaiseva ero "hyvää elämää elämisen" ja "hyvänä olemisen" välillä on?
atehwa: Ei, kehitys itse ei ole ihmisen pyrkimys elää hyvää elämää vaan kehityksen liikkeellepaneva voima ("moottori") on ihmisen pyrkimys elää hyvää elämää. Tulokset ovat mitä milloinkin ovat; kun taas ihmisen hyväksi kehittymisessä tulos taas on hyvä ihminen. Lisäksi tässä "kehitys" viittaa yleismaailmalliseen prosessiin, vähän samaan tapaan kuin "evoluutio", kun taas "kehittyminen" viittaa enemmän yhden yksilön, riitelijän, muutoksiin.
Tiedän, että puhun joskus itseni kanssa ristiin, koska käytän samaa (tai tässä tapauksessa lähes samaa) sanaa kahdessa eri yhteydessä hiukan eri merkityksissä. Minusta vaikuttaa, että tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä.
Myöhemmin tuolla riitelemisen tärkeydestä -sivulla puhutaan kehityksestä ikään kuin se tarkoittaisi automaattisesti hyvää kehitystä: yhteiskunnallinen kehitys, ihmisen kehitys. Tätä en voi puolustella muulla kuin sivun kontekstilla, ts. sillä, millaisesta kehityksestä siinä muutenkin puhutaan.
Back to business: tässä "Mitä jos Amerikan mustat olisivat vain sopeutuneet" -kysymyksessä on itse asiassa pikemminkin kyse siitä, että olen käyttänyt sopeutuminen-sanaa aika laajalla tavalla. Tämä johtuu lähinnä siitä, etten ole keksinyt muuta sanaa sille, että ihmiset tekevät niin kuin heidän tilanteessaan parhaalta näyttää -- ts. pyrkivät hyvään elämään omassa tilanteessaan, sopeutuvat omaan tilanteeseensa. Amerikan mustien tapauksessa "sopeutuminen" käsittää siis yhtä lailla orjan osan aiheuttaman aidon nöyryyden, teeskennellyn nöyryyden, kapinat, veriteot, ihmisoikeusaktivismin ja niin edelleen. Nehän ovat kaikki mustien sopeutumista vallitseviin oloihin.
Kun sanot "vain sopeutuneet", tarkoitat varmaankin jonkinlaisen taistelun sulkemista pois. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia, miksi voisi kutsua sopeutumista, johon taistelu sisältyy, siis sopeutumista, joka ei välttämättä merkitse suostumista toisten asettamiin sääntöihin.
Okei, jos kehitys sinänsä on evoluutiomaista sekä yleismaailmallista ja ihmisen "hyväksi" kehittyminen on yksi kehittymisen muoto niin noinhan asia on.
Tässä taitaa olla selvää että "sopeutuminen" särähtää toisten korvaan kovin eri lailla.
Mitä tulee kysymykseen "ihmisen hyvän elämän mahdollisuudesta" mihin viittaat tekstin loppu puolella, vaikenen ja sen sijaan haukkaan porkkanaa.
Elakim: Eroaako tällainen 'sopeutuminen vallitseviin oloihin' jotenkin 'reagoinnista'? Sitenkö, että sopeutumisessa on mukana pyrkimys hyvään elämään, kun taas reagointi ei edellytä pyrkimyksiä eikä edes tietoisuutta?
atehwa: Hm, sopeutuminen on reagoinnin alaluokka, ja minulla reagointi assosioituu sellaiseen muutokseen, jonka lopputulos ei ole pysyvä. Eli en tunne reagointia paremmin tarkoittamaani asiaa kuvaavaksi sanaksi kuin sopeutuminen.