Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Jotenkin ärsyttää, miten romantiikka nappaa aina takaisin otteeseensa.
Tulin joitain kuukausia sitten siihen tulokseen, että kanssani seurustelu on turhan rankkaa kenellekään eikä sillä pitäisi kiusata ketään. Olin tavallaan ihan tyytyväinen, kun senhetkinen suhde meni poikki enkä ainakaan ollut tuottamassa välitöntä haittaa kellekään, vaikka tietysti aika ajoin tuntuikin tyhjältä ja kaipasi jotakuta lähelleen.
Mutta eipä ollut maailmalla aikomusta jättää minua rauhaan. Tyttöystävä ilmeisesti kaipasi myös siinä määrin, että halusi selvittää asiat ja tuli takaisin. Ja on jännää, kun puistossa, bileissä, kaduillakin näkee ihmisiä, jotka katsovat minua sillä silmällä: pohtien, olisiko tuo se ihminen, johon panostaa ja jonka päästää lähelleen.
Näin myös unia. Uneni ovat aina olleet minulle vihje siitä, mitä ajattelen (tai ajattelisin, jos ehtisin): mitä pelkään, mitä haluan, mitä kaipaan.
Ensimmäisessä unessa olin ottamassa vastaan kaverini kaveria juna-asemalla. Tarkoitus oli viedä hänet johonkin paikkaan jossa sitten vietettäisiin porukalla hauskaa. Mutta nautin paljon aurinkoisesta päivästä odotellessani ja päätinkin tarjota itse hauskaa sille toisenkädenkaverille. Tytön tultua ostimme jäätelöt ja vein hänet läheiselle kalliolle katsomaan maisemia ja paistattelemaan aurinkoa. Tartuimme toisiamme kädestä jo kun lähdimme kävelemään, ja kallion päällä aloimme pussailla.
Toinenkin uni oli samanlainen "näinkö helppoa se olikin" -teemainen uni. Olin uimarannalla ja vedessä ilakoivat nuoret kutsuivat minut mukaan läiskyttämään vettä. Kun olin leikkinyt heidän kanssaan vähän aikaa, yksi veti minut syliinsä. Jäimme loikoilemaan matalaan rantaveteen, otimme aurinkoa ja painoin kasvoni hänen hiuksiinsa, jotka tuoksuivat mereltä niin kuin kaikki muukin.
Minä yritän siis viestittää itselleni, kuinka ihanaa olisi, jos joku päästäisi helposti ja nopeasti lähelleen. Tiedättehän, kuinka ihana tunne on, kun tajuaa, että joku tykkää sinusta ja sinun kanssasi olosta välittömästi, intensiivisesti ja täysin rinnoin? Samaan aikaan järki sanoo, ettei tällaiseen olisi aikaa... ja oikeassa maailmassa ihmiset ovat niin paljon ujompia, koska jokainen odottaa, että joku muu tekisi aloitteen.
Olin sattumalta Ed Sheeranin konsertissa. En varsinaisella konserttialueella; vaan läheisellä kalliolla, mihin musiikki kuului oikein hyvin ja missä paikalle tulleet nuoret, perheet ja kaveriporukat pitivät omaa hauskaansa. Tanssin melkein koko illan. Sheeranin musiikki ei oikeasti sovi erityisen hyvin tanssittavaksi, mutta menettelee, ja lämppärinä oli Zara Larsson, jonka biisit ovat oikeasti mielenkiintoisia ja tarjoavat mielikuvitukselle ruokaa, mikä tekee tanssista rikasta, monipuolista ja intohimoista.
Oli hivelevää katsoa sitä, kun minun mielestäni kauniit ihmiset vilkuilivat tanssiani, hymyilivät ja joskus etsivät katsekontaktin näyttääkseen arvostustaan tai hyväksyntäänsä. Yhdelle sellaiselle tein niin, että kun laulussa oli tulossa kohta, jossa sanotaan "beautiful people", niin hain sen edellä häneen katsekontaktin ja sanojen kohdalla osoitin häntä kesken pyörähdystä. Se onnistui omituisen hyvin :)
Ihastuminen on kuin auringonpaistetta, ja suhteiden pitäminen koossa... kuin ikuista unta, tarina joka ei ole koskaan valmis... ja kesä on pitkä, ja kuuma, ja olen ehtinyt elämäni aikana tehdä niin monta asiaa...