Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minä join alkoholia viime kerran joskus vuonna 1998. (Sitä paitsi olen ollut vain kerran elämässäni kunnolla kännissä.) Minulle lopettaminen ei ollut mikään juttu - on paljon muuta tekemistä, ja nykyään esimerkiksi lapsista on paljon sisältöä. Alkoholi ei välttämättä ole paha, mutta sen tarvitsemattomuus on yleensä merkki siitä, että elämässä asiat ovat hyvin. Täydellinen juomattomuus tuntuu olevan yksi sellainen asia, joka, jos se on vaikeaa, se ei ole oikein. Ei kukaan ole yli-ihminen vain siksi, että käyttää tai on käyttämättä alkoholia.
Kun tutkii, mihin kaikkeen ihmiset tarvitsevat alkoholia, löytää helpolla monta asiaa, jotka ovat jollain tavoin vialla meidän yhteiskunnassamme. Alkoholin käyttäminen on moniin niistä ratkaisu, ei vain mukaratkaisu vaan aivan oikea ratkaisu. Sääli, että siitä on omat negatiiviset sivuvaikutuksensa.
(Kommentoin samaa asiaa teini-ikäisenäkin tekstissä, joka on nykyään sivulla mitä ihminen tarvitsee itsensä lisäksi.)
Tämä sivu, muuten, on ylikirjoitettu pari-kolme kertaa kaikkiaan. Sen sisällössä on selvästi paljon sellaista, mikä ärsyttää ihmisiä; ja totta on, että Suomessa on aika vaikeaa puhua alkoholista ärsyttämättä jotakuta. Olen onnistunut ärsyttämään vieläpä alkoholikiistan molempia puolia: tämä sivu on uudelleenkirjoitettu sekä huomattavasti kielteisemmäksi, että huomattavasti myönteisemmäksi alkoholille.
lordetäti: On tietysti mahdollista, että kielteisemmät ovat sarkasmia. (Vaikea laji, jota monet yrittävät huonolla menestyksellä, muuten).
Suomessa alkoholin haluaminen on normi. Juontaneeko juurensa viinan kalleudesta (joka ei enää hyvien viinien osalta muuten pidä paikkaansa ainakaan muuhun Eurooppaan verrattuna), kieltolaista vai mistä, mutta viina on kallisarvoista ja pyhää. Sitä, ettei välitä juoda alkoholia, joutuu selittelemään. Ja ikävä kyllä nämä selityksen tivaajat tuppaavat olemaan melko aggressiivisia. Huvittavaa on, että samat ihmiset ovat usein kategorisen tuomitsevia kaikkia laittomia huumausaineita kohtaan...
Asia koskettaa henkilökohtaisesti sikäli, että vaikka itse olen kaikkea muuta kuin raitis ja kasvissyöjä, monet minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset ovat. En käsitä, miksi se ärsyttää monia niin paljon. Usein joudun ikään kuin pehmentelemään tilannetta etukäteen, kun tiedän, että edessä on tapaaminen, jossa asiasta voi tulla konflikti. On selvää, että monet olettavat raittiiden vegaanien pitävän itseään muita parempina (klassinen olkiukkohyökkäys), mutta jotenkin tuntuu, että vihamielisyyden taustalla on muutakin.
Minun on pakko myöntää, että tunnen lievää huonoa omaatuntoa lihansyönnistäni yksinkertaisesti siksi, että aina kaupunkiympäristössä eläneenä oman ruokani teurastaminen saattaisi hiukkasen tökkiä. Rakastan koiriani, ja koirien käyttäminen ruoaksi tai muuksi hyödykkeeksi ilman kiduttavaa tappamistapaakin tuntuu inhottavalta. Silti tuntuisi moraalisesti epärehelliseltä syyttää näistä ristiriidoista ihmisiä, jotka ovat valinneet sellaisen elämäntavan joka tuntuisi minusta luopumiselta jostain, josta nautin suuresti (rakastan sisäfilepihvejä... ja paistettua kalaa... ja intialaisia kanaruokia... ja ja ja...)
atehwa: Joo, kasvissyöjänä olenkin enemmän saanut käydä tällaista keskustelua, jossa keskitietä ei tunnu olevan... Olen varmaan valikoinut rankasti tuttaviani tai he ovat valikoituneet muuten vain, koska en juuri koskaan joudu perustelemaan juomattomuuttani. Ja silloin, kun joudun, perusteluksi yleensä riittää se "siitä ei ole minulle mitään hyötyä".
Kieltäymyksellisyys on minun mielestäni väärä peruste kasvissyönnille tai absolutismille. Sitä voi tuntea itsensä sankariksi, jos tekee jotain, mitä ei oikeasti halua tehdä, tai kieltäytyy jostain, mitä himoitsee; mutta se ei ole mielestäni pitemmän päälle kantavaa. Silti on turha syyttää näitä ihmisiä. Lähinnä katson heidän omaksi syykseen, jos he vanhemmiten ovat katkeroituneita nipottajia tai periaatteistaan luopuneita besserwissereitä.
anon-3 : Alkoholin nauttimisen viehätys perustuu mielestäni dekadenssiin. Se on senlaista viehättävää hallittua rappiota. Toisaalta se on itsensä sulkemista, shutting down. Koko kulttuurihan on ehkäpä kehittynyt viljan viljelyn ansiosta. Samalla syntyi kaupunkeja ja ihminen asettui aloilleen. Viljely taas aloitettiin --> että saadaan alkoholia. Alkoholia nautitaan --> jotta saadaan aivot pois päältä. Tiede & taide lienevät lieveilmiöitä. Hyvä elämä on oluen huuruinen ja vodkan samea, mutta intensiivinen ja tulinen houre tila, joka päättyy unettomaan uneen. Oletko samaa mieltä?
atehwa: Tarkoittaisiko viehätyksen dekadenssiin perustuminen sitä, että koko kulttuurimme on (ja on ollut historiansa ajan) dekadentti, mikä lienee dekadenssi-käsitteen väärinkäyttöä, vaiko sitä, että vaikka ihmiset vetävät viinaa ihan tavallisena osana tavallista elämäänsä, he kuvittelevat sen jotenkin olevan erikoista, dekadenttia..?
anon-3: Harvoin asioita onnistu selittää sanoin. Tuo on minun kokemuksistani sanottu, ei siis teoria - vaan kokemus. Käytän käsitteitä varmaankin väärin. En usko että kulttuuri on dekadentti (saatikaan ollut aikojen alusta). Kulttuuri on enemmän teennäinen ja pelokas. Päihtyminen, sen sijaan on dekadenssiä. En osaa määrittää käsitteitä, tai sanoa milloin käsitettä käytetään oikein tai väärin. Sen sijaan sanon miltä sana tuntuu. Se vain kuvaa kokemusta ja sopii siihen koloon.
Tavallinen elämä, tavallinen ihminen, on tavallinen ja juo minun näkökulmastani koska ei tiedä paremmasta. Tavallinen ihminen on jonkilainen uhri, joka kärsii kun ei tiedä paremmasta. Kulttuurissa on jostain syystä kärsimystä ja pelkoa, piilotettua ja näkyvää. En ole erityisesti nykykulttuuria vastaan. Tavallinen ihminen (onko se käsite?) ei varmaankaan koe dekadenssia, juopuessaan. Minä koen. Tai kaihan me kaikki ollaan tavallisia ihmisiä. Tavallisuus on kai massaan kuulumista.
atehwa: Tätä juuri tarkoitin. Ehkä on niin, että kaikilla on harhakuva jostain erityisestä dekadenssista juodessa, vaikka juominen nimenomaan on tavanomaista ja itse asiassa aika tylsää. Eräs kaverini sanoi sattuvasti: selvänä hilluminen on hauskaa hilluessa, juopuneena hilluminen vasta hillumisen jälkeen (toilailuja muistellessa).
atehwa: Esittämäsi historian kulku voinee hyvinkin pitää paikkansa, joskin luulen, että aivojen pois päältä saamisen tarve on tullut kulttuurisena sivutuotteena: en näe ihmisillä suuria tarpeita vetää päätä täyteen siellä, missä elämä on tosissaan taistelua (lasten) nälkiintymistä vastaan; vain siellä, missä jonkinlainen fyysisen perushyvinvoinnin taso on saavutettu ja ihmiset pääsevät paneutumaan henkiseen pahoinvointiinsa. On mahdollisesti romantisointia väittää, että entisajan ihmiset aloittivat viljelyn tehdäkseen kulttuurillisia saavutuksia, mutta niin sekin, että sanoo heidän aloittaneen viljelyn päästäkseen sekaisin... molemmat ovat vähän "korkeakulttuurisia" tulkintoja aiheesta. Todennäköisemmältä tuntuisi, jos ihmiset olisivat viljelyllä pyrkineet ratkaisemaan ihan käytännöllisiä ongelmiaan. Taiteen (tieteestä en olisi niin varma) sivutuotteisuudesta olen samaa mieltä, joskin on melko eittämättömiä osoituksia siitä, että taidetta on tuotettu päihdyttävittä aineittakin. Vaikuttaisi järkevämmältä hypoteesilta sanoa, että tiede, taide ja kännääminen ovat kulttuuristumisen (ei-väistämättömiä) seurauksia: kulttuuria on esiintynyt niistä riippumatta, mutta niitä ei kultturista riippumatta.
anon-3: En ole kovin erimieltä ylläolevasta. Uskoisin helposti, että jokaiseen kulttuuriin on kuulunut päihtyminen. Eiks kannatais mennä massan mukana, päihtyä. Eikö kulttuuri luo hyvinvointia?
atehwa: Kannattaisiko... kaipa se riippuu ihmisestä. Muuten, jos kulttuuriin kuuluu päihtyminen (mikä ei ole itsestäänselvyys) ja jos kulttuuri aiheuttaakin hyvinvointia (mikä ei ole itsestäänselvyys), ei siitä voi kumminkaan päätellä, että päihtyminen aiheuttaa hyvinvointia.
Mitä tulee hyvään elämään, sen päämäärä pitää valita itse...
sapeli: Haa, aihe mitä olen miettinyt aika paljonkin. Syitä sille miksi ihminen haluaa päihtyä (tai ainakin minä):
1) Mielen hiljeneminen ja rentoutuminen. Aina ei jaksa analysoida, epäillä, toivoa, muistella tai vatvoa tulevaa. Alkoholi toimii ikäänkuin off-kytkimenä ylimääräisille ajatuksille joita ei jaksaisi ajatella. Se voi tietenkin vaihdella yksilöllisesti miksi ajatteleminen on raskasta, tai että onko se sitä lainkaan. (Huom: tämä liittyy myös vastuun pakoiluun - ja erityisesti vastuuseen omasta elämästään.)
2) Mielihyvä. On aivokemiallinen tosiasia että alkoholi aiheuttaa mielihyvää. Ihmiset kokevat olevansa (ainakin hetkellisesti) onnellisempia päihtyneinä, ja vaikka se onkin keinotekoinen mielentila, on ihmiselle luontevaa (luontaista?) tavoitella mielihyvää - vaikka se sitten tulisikin myöhemmän huonon olon hinnalla.
3) Seurallisuus. Tämä liittynee estojen madaltumiseen; ihminen on seurallisempi päihtyneessä tilassa ollessaan, osittain koska itse ei ajattele yhtä paljoa sitä mitä muut ajattelevat, osittain koska tietää että (useimmat) ihmiset antavat esim. humalaiselle enemmän vapauksia koska tämä on humalassa.
4) Yhteisöllisyys. Liittyy yllämainittuun, mutta myös siihen, että ihminen yhteisöllisenä olentona usein pyrkii jakamaan kokemuksensa muiden kanssa, voimistaakseen yhteisöllisyyden tuntua. Jos kaverini on humalassa, olen sitä mielelläni itsekin, koska silloin voimme "hölmöillä" yhdessä ja kokea asiat hiukan enemmän samalla tavalla.
5) Keskittyminen nykyhetkeen. Tämä luultavasti liittyy melko voimakkaasti kohtaan 1) - mutta ansaitsee mielestäni oman mainintansa. Olen usein huomannut baareissa tai klubeissa ollessani että mielelläni on taipumus vaellella omia polkujaan; ei välttämättä mitään tiettyjä asioita ajatellen vaan erilaisia tunnelmia ja mietteitä maistellen. Usein kuitenkin näissä tilanteissa kaverit tulevat kysymään olenko kunnossa kun vaikutan niin masentuneelta, vaikka tosiasiassa olen aivan tyytyväinen tilanteeseen. Käytännössä olen kuitenkin jossain määrin poissaoleva, jonka olen havainnut vaikuttavan ystävieni mielentilaan... Ja päihteet - jotka siis sumentavat tuon harhailevan ajattelun; aidoittavat sen keskittymään nykyhetkeen ja -tilanteeseen - helpottavat sen hetken jakamista kavereiden kanssa.
atehwa: toivottavasti ehdin vastaamaan tähän kunnolla jossain vaiheessa. Periaatteessa minusta silloin, kun kyse on ajattelutavoista (hiljenemisestä, seurallisuudesta, jne) on parempi opetella pois käytös, joka itseä häiritsee. Alkoholi tarjoaa tällöin vain mahdollisuuden laistaa oppimasta tuntemaan itseään. Sen sijaan mielihyvä ja rentoutuminen, joita ihminen ei mielestäni pysty tahallaan aiheuttamaan muuten kuin välineellisesti, voivat olla ihan hyviä syitä käyttää alkoholia.
sapeli: In a perfect world, I'd agree. Luulen kuitenkin että moni ei pysty opettelemaan pois joitain luonteenpiirteitään, esim. ujoutta.
mw: Vaikka mielihyvä onkin jo mainittu, haluaisin silti antaa äänen estetiikan puolesta. Minulle päihteiden käyttö on parhaimmillaan estetiikkaa ( -- joka taas toisaalta liittyy hetkessä elämiseen -- ) johon liittyy tiettyä rituaalisuutta, puheenaiheita kaveripiirissä ja omien kokemusten kirjaamista ylös. Ja nyt en tarkoita mitään trippikertomuksia, vaan havaintoja esimerkiksi viskien makuvivahteista eri konteksteissa.
atehwa: eli se on tärkeä kanssakäymisen "aihepiiri" :) mutta sellaisena se on tietysti korvattavissa.
mw: Osittain kyllä. Estetiikan omaksuminen on sosiaalistumista, mutta estetiikkaa voi toteuttaa yksinkin.
atehwa: Tarkoitin, että jos ihmisillä on muuta puhumista, he eivät tarvitse alkoholia ja sen lieveilmiöitä puheenaiheiksi.