Monet ihmiset eivät tiedä, mihin he pyrkivät. Eivät, mihin pyrkivät joka hetki erikseen; eivätkä, mihin pyrkivät ylipäänsä.
Päämäärien tunteminen ja ymmärtäminen ei ole mikään tae hyvälle elämälle, mutta se on vankempi pohja kuin se, että tekee mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Huvittamiselta ei sinänsä ole mitään syytä suojautua, on vain syytä olla jotain, mitä tekee sitten, kun mikään ei tunnu erityisen huvittavalta.
Päämäärät on liian helppoa korvata rutiinilla. Päämäärien etsiminen on vaikeaa, ja ne joutuu päättämään itse (tai sitten päämääränsä saa muista ihmisistä).
Useimmat ihmiset löytävät itselleen päämäärän, hitaasti hitaasti, kokeilemalla ja löytämällä. Päämäärän etsiminen on kivaa, sitä ei tarvitse pelätä.
Minun päämääräni (aika ylimalkaisesti) löytyy mihin oikein pyrin -sivulta.
sapeli: Päämäärää ei myöskään välttämättä löydä, tai itse päämäärän etsimisestä saattaa tulla päämäärä. Tähän liittyen sanoisin että on tärkeämpi keskittyä siihen askeleeseen jota juuri nyt olet tekemässä, kuin siihen joka tulee vasta sadan metrin päästä kotiovella - siihen voi keskittyä sitten kun olet siellä.