Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Huomaa! Tässä tekstissä puhutaan peniksistä ja niihin liittyvistä asioista, joten jos et halua lukea sellaista tekstiä, lopeta lukeminen tähän. Tekstiä ei ole missään nimessä tarkoitettu eroottiseksi, mutta voi sen sellaiseksikin tulkita.
En tietenkään muista, milloin ja miten tulin tietoiseksi omasta peniksestäni. Vanhempani todennäköisesti yrittivät saada minut suhtautumaan penikseeni "luontevasti", kuten 70--80-luvun tiedostavien vanhempien tapana oli, ja sen seurauksena penis näytteli lapsuudessani varsin vähäistä osaa. Muistan kyllä, että joskus ennen kouluikää, ehkä viisi- tai kuusivuotiaana, leikimme yhdessä parhaan ystäväni kanssa leikkiä, johon kuului kaikenlaista pippelinräpläilyä. Muistan erityisen hyvin sen, että olin ylpeä siitä, että sain pippelin painetuksi sormella "piiloon", kokonaan nivusten pehmeän lihan sisään. Tästä räpläämisestä seurasi yleensä sellainen pikkupojan stondis, joka jossain vaiheessa teki mahdottomaksi pitää pippeliä enää kurtussa "sisällä".
Tämä leikki, johon liittyi myös jotain rooleja (haamujen valtakunnan hallitsijat tms.?!), oli sinänsä aika suorasukainen, mutta siihen liittyi myös jotain epämääräistä piilottelun tarpeen ja vaivautuneisuuden oloa. Olimme pystyttäneet patjat huoneeseen siten, että jos vanhempani sattuivat tulemaan huoneeseen, saatoimme kurkkia patjojen takaa, jolloin he eivät muka huomaisi, ettei meillä ollut vaatteita. Leikkiä ei leikitty kovin monta kertaa.
Pihassamme oli yksi isompi poika, jonka suosiosta monet pihan lapset kilpailivat. 80-luvulla yksi "hieno" uusi keksintö olivat shortsit, joiden alla ei ollut tarkoitus pitää alushousuja. Pihan iso poika oli saanut tällaiset shortsit ja esitteli niitä pihalla -- eritoten tietysti sitä alempaa kerrosta, keinokuituverkkoa, jonka takia alushousuja ei tarvittu. En muista, sainko peräti koskettaa tätä materiaalia vai katselinko sitä vain, mutta kiihotuin joka tapauksessa. Tämä on ensimmäinen muistikuva elämässäni, jossa olen tiedostanut jonkinlaisen epämääräisen kiihottumisen tunteen ja miettinyt, mistä oikein oli kysymys. Tuossa tunteessa oli jotain puoleensa vetävää, enkä oikein osannut päättää, liittyikö se tuohon poikaan, shortsien aluskankaaseen, pihan tilanteeseen vai omaan pippeliini, joka kovettui näitä ajatellessa.
Muutimme kaupungista toiseen, ja vanhan pihan nokkimisjärjestys sai jäädä. Uusien ympyröiden todelliset ystävät ja koulukiusaaminen saivat peniksen unohtumaan pitkäksi aikaa. Aloin olla yhä useammin kiinnostunut teoreettisista asioista. En koskaan oikein ymmärtänyt tyttöjen ja poikien välisiä skismoja, mutta usein minusta oli hauskempaa leikkiä poikien kuin tyttöjen kanssa. Penisaihe jäi kytemään lähinnä kavereiden kanssa käydyissä jutteluissa, joissa olin yleensä se kuunteleva osapuoli. Kerran paras kaverini kertoi, että jos pissasi seksin aikana toisen sisään, siitä saattoi aiheutua seksikumppanin kuolema. (Siltä varalta, että joku ei tiedä: tämä väite ei missään nimessä pidä paikkaansa!) Emme tunteneet aiheeseen liittyvää sanastoa kunnolla, mutta jotenkin hän sai tämän selitetyksi minulle. Minä totesin, etten ollut koskaan onnistunut pissaamaan stondiksen aikana ja epäilin varsinaisen riskin olemassaoloa. En osaa kunnolla vieläkään.
Joskus viidennellä luokalla meille taidettiin pitää terveystarkastus, jossa katsottiin kaiken muun ohessa, ettei esinahka ollut liian kireä. Olin kuullut jostain, että liian kireä esinahka pitää leikata. Itse olin huolissani, sillä en ollut saanut esinahkaani vedetyksi terskan yli (olin ehkä ollut liian varovainen). Lääkäri teki tarkastuksensa ja sen lopuksi näppärästi vetäisi esinahkan, sanoi "jees" ja pani sen takaisin. Olin tyytyväinen. Mutta kun kerroin tästä tapahtumain kulusta kaverilleni koulun pihalla, hän jännittyi silmin nähden. Hän halusi, että kertoisin uudestaan ja uudestaan, mitä lääkäri siis teki. En vieläkään tajua, mikä häntä niin siinä jännitti. Tämä oli varmaankin ensimmäinen kerta, kun todella "hyödyin" siitä, että suhtauduin asiaan luontevasti. Joku pilkkasi kaveriani siitä, että tämä oli nyt niin hyvää pataa kanssani, kun kerroin hänelle pippelijuttuja.
Minulla oli yksi elinpiirimme ainoita Nintendo-pelikoneita, ainakin alkuun. Tämä tarkoitti suuria laumoja pelaamaan tulevia poikia, mutta välillä myös tyttöjä. Muistan, että koulussa aiheutti huhuja, kun olin tullut suihkusta "puolialastomana" pelaamaan tyttöjen kanssa. Minulla taas siihen tilanteeseen ei liittynyt mitään seksuaalista. On todennäköistä, että luokan muut pojat olivat minulle tuolloin kateellisia -- minulla oli ollut kolme tyttöä pelaamassa.
Muistan hämärästi kuudennella luokalla käydyn keskustelun masturboinnista. Luokkamme "kingi" avasi keskustelun siitä, kuka oli kokeillut kosketella esinahkan alla olevaa herkkää ihoa (tämä iho on varsinkin lapsilla herkkä, koska esinahkan takia sitä ei kosketeta käytännössä ikinä). Joku sanoi, että hän oli kokeillut vetää esinahkan pois terskan päältä, ja sitten terska oli osunut vahingossa johonkin (tuoliin?) ja se oli tuntunut hurjalta. Minä kuuntelin sivusta. En ollut kokeillut tuollaista, koska se ei ollut tullut mieleen.
Joka tapauksessa nyt minulla oli aihe, jota halusin kokeilla. Halusin kokeilla esinahkan alla olevaa ihoa. Muistan tutkineeni asiaa kylppärissämme ja todenneeni, että iho oli aivan liian herkkä kosketeltavaksi. Mutta myöhemmin keksin, että kylvyssä, lämpimän veden alla, esinahkan pystyi vetämään helpommin pois ja kosketus tuntui pehmeämmältä. Nämä varovaiset terskan koskettelut vanhempien poissapysymistä toivoen lienevät ensimmäiset varsinaiset masturbointikokemukseni. Muistan myös, että käytin vessan kaapissa ollutta käsivaseliinia jotenkin masturbointiin, mutten enää muista, miten.
Kuudennella luokalla meillä oli luokkadisko. Kun minulta kysyttiin, olinko tulossa, vastasin: "en usko, että se on minun ikäluokalleni sopivaa". Tätä naureskeltiin koulussa jonkin aikaa, mutta kun en perunut sanojani, aihe sai jäädä.
Joskus kuudennen ja seitsemännen luokan välillä aloin tosissani runkata. Asiaan vaikutti jonkin verran myös käynti väestöliiton luennolla, jossa kerrottiin, että se oli hyvä tapa tutustua omien sukupuolielintensä toimintaan. Olen muutenkin yhä kiitollinen näistä luennoista, jotka piti joku reteä nainen. Niillä sain myös epäsuorasti tietää, että jotkut luokkamme tytöistä olivat jo kokeilleet seksiä. Kyseessä olivat ne tytöt, joita kiusoiteltiin rintojen nopeasta kasvamisesta.
Osasin käyttää suvereenisti ja hämmentymättä kaikenlaisia "tuhmia sanoja". Jostain syystä luokkamme opettaja teki minun kanssani jonkinlaisen salaliiton, ikään kuin olisin tiennyt seksistä enemmän kuin ikätoverini -- saattaa toki olla, että tiesinkin. Mutta muistan häpeän, joka seurasi, kun hän kysyi (todennäköisesti ronskista kielenkäytöstäni järkyttyneenä), mikä on se perussana, jolla kutsutaan seksiaktia. En tuntenut "rakastella"-verbiä, joten kokeilin vain kaikkia erilaisia sanoja, kuten "nussia", "hässiä", "panna" ja niin edelleen. Nöyryytys tuli lähinnä siitä, että joutui luopumaan ylemmyydestään seksitietouden suhteen. (En ole kyllä vieläkään ihan varma, että "rakastella" on jotenkin sen perustavanlaatuisempi kuin nuo muutkaan. Se on vain sosiaalisesti hyväksytty "kauniiksi" sanaksi, kun monet muut ovat "rumia". "Kauniiden" ja "rumien" sanojen lisäksi on "asiallisia" sanoja... jos haluaa tosissaan puhua seksistä, on osattava käyttää näitä kaikkia. On tärkeää ymmärtää, että käytetty sana ei muuta asiaa siksi eikä täksi: ruman sanan käyttäminen ei tee seksistä "coolimpaa" eikä kauniin sanan käyttäminen "ihanampaa". Asiallinen sana ei poista himoa.)
Esiteini-iässä ja myöhemmässäkin teini-iässä vedin käteen todella paljon. Harrastin jälkikäteen ajateltuna myös yllättävän paljon anaalista itsetyydytystä (taisin joskus esim. panna marmorikuulia peppuun) ja käytin kaikenlaisia apuvälineitä: saatoin esimerkiksi tyydyttää itseäni työntelemällä penistäni muovipussiin, johon olin pannut luiston parantamiseksi ruokaöljyä. Muistan myös hämärästi, että jossain vaiheessa leikin panemalla päälleni monia kymmeniä alushousuja päällekkäin. Pienenä ei runkkaamisesta tullut siemensyöksyjä, ja siksi nämä sessiot saattoivat kestää aivan tolkuttoman pitkään. Myös fantasiani olivat tuolloin aika omituisia, joskaan en ole varma, ovatko ne tulleet sen normaalimmiksi vanhemmiten... joka tapauksessa mielikuvitukseni oli melkoinen. Muistan jopa joskus talvella työnnelleeni pippeliäni lumeen.
Näihin aikoihin löysin isäni seksilehdet. Muistan, että niiden kuvat eivät kiinnostaneet minua kovin paljon, mutta luin niiden kertomuksia tarkasti. Niissä oli varsin pervoja juttuja, kuten kertomus kahdesta naisesta, jotka naivat toisen omistamaa koiraa.
Ylipäänsä suhtautumiseni seksilehtiin oli aina ollut vähän epämääräinen. Muistan, että löysimme joskus kymmenvuotiaina parhaan ystäväni kanssa eräältä seikkailukallioltamme runkkaavan miehen. Mies, jota ilmeisesti hävetti, yritti kompensoida asiaa näyttämällä meille seksilehtiään. Puhuimme jotain kiihottumisesta ja asia jäi siihen.
Luonnollinen kehitykseni ja runsas runkkaaminen kehittivät penikseni sellaiseksi kuin mikä se nykyään on. Muistan, että alkuaikoina, kun esinahkan vetäminen pois terskan päältä oli harvinaista, terskan alle oli usein kerääntynyt jotain valkoista. (?) Esinahka oli myös tuolloin paljon kireämpi ja sen takana oleva jänne tai ihosuikale vähemmän venyvä. Jonkin ankaran käteenvedon aikana jänne/ihosuikale repesi ja siitä tuli vähän verta. Mutta parantumisen jälkeen pystyin vetämään käteen entistä paremmin.
Luulisin, että ensimmäisessä yöllisessä siemensyöksyssäni luulin kusseeni housuihin. Olin tietysti aika nolo. Tajusin, mistä oli ollut kysymys, vasta eräässä myöhemmässä yöllisessä siemensyöksyssä, jonka lukulampun valossa totesin valkoiseksi mähnäksi. Mainitsin isälleni tapahtuneesta. Hän vastasi: "Tervetuloa joukkoon."
Mietin kovasti, milloin penikseni olisi "valmis" ja milloin olisin mies. Perisuomalainen peniskateus sai minut epäilemään penikseni pituutta. Väestöliiton luennoitsija oli meinannut kertoa penisten keskivertopituuden, mutta oli malttanut mielensä loppujen lopuksi. Muistan, että olen mitannut penikseni ainakin 12-senttisenä, 16-senttisenä ja 19-senttisenä (stondiksessa) eri ikäisenä. Jonain kertana kysyin isältäni, mikä käsitys hänellä oli penikseni koosta. Hän vastasi diplomaattisesti, että se oli iso, "muttei nyt niin kauhean iso". Tämän kommentin oli varmaan tarkoitus estää minua ylpistymästä, mutta se aiheutti monta vuotta kestäneen huolen pituuden riittämättömyydestä.
Keskimääräinen peniksen pituus suomessa on noin 12 senttiä stondiksessa. Jos sinulla on lyhyempi, älä valita. Niin on puolilla muistakin suomalaisista. Ja useimmille naisille on enemmän väliä sillä, kuinka osaa käyttää kieltä, käsiä ja vaikuttaa miehekkäältä. Silti iso penis helpottaa elämää ja jotenkin mystisesti lisää arvovaltaa. En tiedä, voiko sille mitään. Sama juttu on pituuden (siis koko ihmisen pituuden) kanssa.
Penis on stondiksessa erikoistilassa, joka ei mielestäni ole varsinainen miehinen olotila. Stondis on tietynlainen hätätila, valmistautuminen toimintaan. Miehisyys on verkkaista, hutiloimatonta. Stondiksessa oleva kyrpä (tai mulkku / kikkeli?) on eläimellinen tai jopa koneellinen symboli, mutta sen sijaan veltto, voimistellessa heilahteleva kyrpä kuvastaa miesten todellista luonnetta. Miehen voima ei ole hyökkäävyydessä vaan niissä kyvyissä, joita hänessä piilee. Nuorten miesten riehuminen on epävarmuuden osoitus, jonkinlainen yritys pitää kulli aina stondiksessa. (sukupuolielinten nimitykset)
Silloin, kun pippelini ei ollut vielä kasvanut (kunnolla), tunsin olevani vähemmässä vastuussa. Tunsin, että minun ei vielä "tarvinnut" miettiä seksiin liittyviä asioita. Joskus, jos isäni kommentoi uimahallissa tyttöjen ulkonäköä, muistin, että minun ehkä oletettiin tsiigailevan tyttöjä. Itse unelmoin siitä, että vaikkapa ollessani metsässä runkkaamassa (runkkasin paljon metsässä) tapaisin tytön, joka olisi yhtä lailla "ei vielä valmis" mutta joka haluaisi kokeilla pippelin panemista pimppiin ennen "varsinaisen seksin" alkamista. Kiihotun vieläkin pienistä, epänaisellisista rinnoista. Toisaalta olen oppinut arvostamaan myös niin sensuelleja megameijereitä kuin roikkuvia mutta valtavia äiti maan imetysvälineitäkin.
Ylipäänsä, tutustumiseni vastakkaiseen sukupuoleen kävi jotenkin kokeellisesti ja tutkiskellen. Olin toki erilaisista lähteistä (kuten John Irvingin erinomaisista kirjoista) oppinut paljon asioita seksistä ja iskemispelistä. Oikeastaan seksiin tutustumiseni oli yksinkertaisesti tämän teorian käytäntöönpanoa. Se sai vauhtia, kun sain psyykatuksi itseni ymmärtämään, että epäonnistuminen iskemisessä ei haittaa mitään (mikä pitääkin paikkansa). Tuon ajan jälkeen seksiin suhtautumiseni tärkein edistys on ollut lähinnä sitä, että olen oppinut huolehtimaan vähemmän toisen nautinnosta ja enemmän omastani. Tämä erinomainen taito on varsinkin naisten syytä oppia -- ja osa sitä on uskallus sanoa, mitä toiselta haluaa. (Mutta on vaikeaa sanoa, mitä haluaa, ennen kuin oppii ymmärtämään sen itse.)
Muistan, että peniksen pituuden lisäksi toinen minut tosissaan koukkuun saanut ajatus oli se, "saiko". IRC:ssä joku luonnehti jotakuta muuta ystävällisellä ilmauksella "valittaja, jolla on vaikeuksia saada pillua". Jotenkin tulin tietoiseksi siitä, että ihmisiä voi arvottaa sen mukaan, kuinka paljon he saavat pillua. Ja ehkä pitääkin paikkansa, että jostain se on aloitettava. (Toisaalta monelta koukulta olen välttynytkin: esimerkiksi uskollisuusihanne tuottaa tuskaa lähinnä siksi, että se on monilla muilla niin vahva.)
Ensimmäisiä kertojani on kaksi. "Ensimmäinen ensimmäinen" kerta oli se, kun kaverini kanssa iskimme vappuna tai taiteiden yönä kaksi tyttöä: Maijun, josta tuli kaverini tyttöystävä joksikin aikaa, ja Lindan. Kaverini meni Maijuineen minun kämpilleni naimaan, kun häntä jotenkin mukamas nolostutti mennä omaan kotiinsa (asuin noihin aikoihin omassa kämpässäni mutta kaverini ei). Minä päädyin Lindan kanssa etsimään naimapaikkaa jostain lähistön puistoista. Linda käytti aktista nimitystä "räjäyttää aivot pellolle". Jälkeenpäin ajatellen on vaikea kuvitella enempää haittatekijöitä seksille: kylmyys, pissahätä, epämääräiset ohikulkijat... mutta mistäpä minä olisin tiennyt, ettei pippeli noin vain seiso, vaikka kuinka olisi ensimmäinen kerta kyseessä. Ja mistä olisin tiennyt, ettei sillä ole vitunkaan väliä?
Linda selitti asian itselleen (ja minulle) niin, että olin "sitä tyyppiä", joka haluaa enemmän sitoutumista. Linda oli "sitä tyyppiä", joka haluaa räjäyttää aivot pellolle. En ollut niin tyhmä, ettenkö olisi ymmärtänyt olosuhteiden olleen kehnot, mutta joka tapauksessa ensimmäinen ensimmäinen kertani rasitti minua ja halusin jonkinlaiset todisteet siitä, että pystyn johonkin. Mutta toinen ensimmäinen kertani tuli sen verran myöhemmin, että ehdin keksiä siinä välissä jotain muuta.
Uusi keksintö oli se, että asiat menevät luonnostaan paremmin kuin yrittämällä jotain. Liika yrittäminen aiheuttaa huonoja tuloksia. Lakkasin etsimästä tyttöystäviä ja naimaseuraa, juttelin mukavia kaikkien kanssa, loin sosiaalisia verkostoja. Opin vähitellen ymmärtämään, että arvostus, kaverit ja vittu tulee siinä kaiken ohessa. (Olen muutenkin oppinut monia asioita, joita moni muu pitää itsestään selvinä: vaikutelmia suhteilusta. Minulle olisi varmaan tehnyt hyvää tietää ne valmiiksi, ja muille tekisi hyvää tietää, etteivät ne ole itsestään selviä.)
Toinen ensimmäinen kertani oli muistaakseni myös ensimmäinen virallinen tyttöystäväni. Juhlimme 18-vuotispäiviäni (olin ostanut kuumeisesti viiniä kavereilleni, koska oli viimeinen tilaisuuteni tehdä se laittomasti) ja päädyimme pienessä pöhnässä sänkyyn. Molemmat olivat neitsyitä, mutta homma meni suhteellisen kivuttomasti. En ole ihan varma, mutta väittäisin käyttäneeni kondomia ja että verta tuli jonkin verran.
Muistan inhonneeni kondomeja alkuaikoina. Niiden pujottaminen on hankalaa, ja pujottamisen aikana on aina vaara, että stondis alkaa laskea. En tuolloin ymmärtänyt, että varmin pohja seksille on rauhallinen toistensa kiihottaminen vailla suunnitelmia lopputuloksesta. Ei voi keskittyä hyvään tunteeseen, jos koko ajan on sellainen olo, että pitäisi saavuttaa jotain. Nykyään kondomit nauttivat arvostustani, lähinnä siksi, että ne ovat hauskoja, ja koska ne vähentävät eli pitkittävät nautintoa. Se, ettei niistä olisi haittaa tuntoherkkyydelle tai etteivät naiset tuntisi eroa, on kyllä paskanjauhantaa. Mutta kondomia on käytettävä, koska seksitaudit ovat todellisia. Sitä paitsi kondomit ovat tavallaan pervoja: ne ovat ihmisten kiero tapa huijata luontoa, kerätä talteen ja tappaa siittiöt, jotka luulevat pääsevänsä kokeilemaan onneaan... kondomit ovat ihmisten ihmeellisen, aina seksiin valmiin lajin loputtoman nylkytysvimman loistava kruunu.
Joskus teini-iässä tahdoin olla tyttö. Tahdoin todella kovasti. Mutta en olisi halunnut luopua peniksestäni. Halusin saada kaiken: halusin päästä naimaan ja naitavaksi. Vieläkin unelmoin siitä, että voisi muuttua tytöksi vaikkapa vain päiväksi. Luulen, että useimmat miehet unelmoivat samasta salaa.
Naitavaksi pääseminenkin järjestyi sitten aikoinaan, kun löysin itselleni biseksuaalirakastajan / poikaystävän. Olin jotenkin junaillut asiat niin, että halusin ensin menettää poikuuteni tytön kanssa, sitten pojan kanssa. Tapaaminen tuon pojan kanssa oli jännittävä: teimme asioita yhdessä, söimme ja joimme viiniä -- ja sitten totesimme, että ei auta, tässä on vain ryhdyttävä kokeilemaan. Otimme vaatteet pois, aloimme leikkiä toistemme peniksillä, ja sellaista. Muistan, että ensimmäinen kerta sattui paljon. Jos ei ole tottunut ottamaan paksua pippeliä pyllyynsä, se on tehtävä hitaasti ja koko ajan on oltava rentona. Se edellyttää yhteistyötä molemmilta.
Muuten olen aina arvostanut homosuhteissa niiden helppoutta. On ihanaa pystyä jotenkuten arvaamaan, millaisessa mielentilassa toinen on, ja mistä toinen pitää. Ja toisaalta siitä puuttuu heteroseksuaalisuuden suuri mysteeri, maan ja taivaan yhtyminen, jumalatar ja sarvipää. Myöhemmin miesmakuni on mennyt kovin kapeaksi, enkä ole varma, löytäisinkö itselleni poikaystävää, johon olisin tyytyväinen. Kysymys on lähinnä teoreettinen nyt, kun olen naimisissa ja minulla on perhe.
Olen elänyt penikseni kanssa kauan ja se on palvellut minua hyvin. Luulisin, että minäkin olen palvellut penistäni hyvin: sitä on hyväilty, se on päässyt monenlaisiin paikkoihin, vienyt kolmelta tytöltä neitsyyden (yksi niistä muuten aikamoinen puhkaistava!), siittänyt monta lasta. Penikseni on palvellut muita.
Mutta en ole koskaan oikein ajatellut, että penikseni on osa minua. Se on pikemminkin asia, joka joskus vie mennessään ja joka joskus jätetään kokonaan huomiotta. Loppujen lopuksi uskon, että mies on peniksen epämääräinen jatke. Mikäs siinä -- siivelläeläjiähän me muutenkin olemme. (Miehistä ei ole juuri mitään hyötyä...)
Mahtava tarina !! kiitos :D
Ole hyvä :) Jos seksi aiheena ei ole välttämätön osa lukunautintoa, saatat pitää myös kaikki muuttuu paremmaksi -tarinasta.