Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
On aika selvää, että edustan lapsellisia: katso esim. lapsista. Ajan myös useimmissa asioissa lapsiperheiden oikeuksia. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut kuulla valitusta ihmisiltä, joiden mielestä ihmisten ei annettaisi olla lapsettomia: että lapsettomia painostetaan lasten hankkimiseen tai heitä kohdellaan huonosti.
Minulla on tähän tarjolla selkeä rajanveto. Ei ole mitään järkeä yrittää saada ihmisiä hommaamaan lapsia, jos he eivät niitä halua. Se, ettei halua lapsia, on huono lähtökohta vanhemmuudelle. Samoin ihmisillä on oikeus esimerkiksi vältellä lapsia: ei ole järkeä edellyttää lapsista pitämisen teeskentelemistä.
Kenelläkään ei ole kuitenkaan rajatonta oikeutta olla joutumatta tekemisiin lasten kanssa. Lapset ovat yhteiskunnan jäseniä siinä missä lapsettomat aikuiset, ja lisäksi lapsilta ei voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuisilta. Minusta on väärä lähtökohta ajatella, että lasten pitäisi olla yhtä "harmittomia" kanssaihmisilleen kuin aikuisten, eikä siksi vanhemmiltakaan saa edellyttää sitä, että he yrittäisivät saada muiden aikuisten elämän sellaiseksi, kuin lapsia ei olisi olemassa.
Lapset ovat myös yhteiskunnallinen voimavara, eikä ole mitenkään epäreilua tukea perheitä yhteiskunnallisesti. Joillakuilla on mielikuva yhteiskunnasta järjestelmänä, jonka tarkoitus on taata jäsenilleen mahdollisimman suuri yksilövapaus. Tämä on vain osa totuutta. Ihmiset voivat keksiä elämälleen haluamansa päämäärän, mutta yhteiskunnalla on omia päämääriään, eivätkä lapset tule yksilön mielipiteestä arvottomiksi aivan kuten raiskaaminen ei tule hyväksyttäväksi, vaikka joku ei näkisi siinä ongelmaa.
Eli: kenenkään ei tarvitse olla lasten kanssa enemmän kuin sattumalta joutuu, mutta sattumalta joutuessaan lasten kanssa tekemisiin niitä ei saa loukata, ja joutuu pelaamaan lasten ehdoilla (koska lapset eivät osaa pelata aikuisten ehdoilla).
mw: On erittäin valaiseva havainto, että lapset ovat tasa-arvoisia kanssaihmisiä. Vanha sanonta: "lasten pitää näkyä, muttei kuulua" tuntuu olevan pelottavan tosi monille. Lasten pitää olla passiivisia ja koristeellisia.
Lasten kanssa toimiminen uskoakseni vaatii suurempaa kykyä empatialle kuin aikuisten kanssa toimiminen, koska lasten maailmankuva on erilainen kuin aikuisten. Kyllä minuakin ottavat päähän kiljuvat ja säntäilevät lapset esim. kaupassa, mutta en laske sitä lasten viaksi.
Olisi suuri kiusaus muodostaa aiheesta yliyleistävä hypoteesi, tyyliin: Suvaitsemattomuus lapsia kohtaan on vain instanssi suvaitsemattomuudesta erilaisuutta kohtaan.