Luulisin, että tämä johtuu siitä, että onnettomat ihmiset hommautuvat kauniiksi. Kauneus sinänsä ei varmaankaan aiheuta onnettomuutta. Tässä tarkoitetaan tietysti myös ihan tietynlaista kauneutta: sellaista tahallista, muille suunnattua kauneutta, siis viestivää kauneutta. Ehkä kyse on aika pitkälti tyylistä.
On vaarattomia kauneuden lajeja: esimerkiksi se, että hymyilee aidosti, tai se, että on vain yksinkertaisesti niin terve, että näyttää kauniilta vaikka olisi juuri tullut viikon viidakkoreissulta. (Tähän oli muuten tosi vaikea keksiä esimerkkiä rumuuden aiheuttajasta, koska mikä tahansa konkreettinen tuntuu aika pinnalliselta rumuudelta. Esimerkiksi jos puhun hiusten huolitelluudesta tai liasta iholla, voidaan hyvällä syyllä kyseenalaistaa, onko sillä mitään tekemistä kauneuden kanssa. Sen sijaan terveyden ja kauneuden yhteyttä ei voi kiistää. Niinpä on kyseenalaista, voiko esim. vähentämällä syömistään tulla kauniimmaksi.)
Itse asiassa, jos ihmisillä on jokin akuutti hätä, he toki reagoivat toisin kuin kaunistautumalla: yleensä ajankohtaiset ongelmat tunnistaa vaatimattomasta ja pelokkaasta ulkonäöstä... mutta yleisen onnettomuuden, pahan olon ja pitkään jatkuneen rikkinäisyyden tunnistaa parhaiten laittautumisesta.
kategoria: mv-mielipide kategoria: elämäntavat