Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Minulla oli elämäni kolmas kirkasuni. Kun heräsin siitä ja aloin kirjoittaa sitä ylös, tapahtui kaksi paranormaalia ilmiötä: NetBSD:ni bootloader jäi jostain selittämättömästä syystä promptiin ja kellon asettaminen NTP:llä jumitti. Varsinkin jälkemmäisen paranormaalius on hiukan kyseenalaista :)
Olipa taas omituinen uni. Kirjoitin myös yhden runon lisää, mutta sen saan lisätyksi vasta illalla.
Taistelu pääni sisällä jatkuu. Huomasin sapelin vuoksi vastustavani useampia asioita kuin haluaisin. Mistä kaikki nämä omituiset ideaalit tulivat?
Luulisin, että todellinen ideaalini on minän ykseys. Haluan tuoda erilaiset ystävät, joita tapaan ja erilaiset tilanteet, joissa viihdyn, kaikki saman persoonallisuuden ääreen ja puhumaan saman ihmisen kanssa. Aikuiset ja lapset, feministit ja fasistit, salarakkaat ja tuttavat. Sillä riippumatta siitä, miten aikaa vietetään yhdessä, ilo on iloa; ja riippumatta siitä, millainen suhde on kahden ihmisen välillä, on hyvä tahto tärkeintä.
Nätti idis, ja taitaa toimiakin: http://www.hospitalityclub.org/ (Jos pystyt tarjoamaan ihmisille majoitusta tai haluat matkustaessasi majoittua ilmaiseksi paikallisten luo, kannattaa liittyä.)
Sain viimeinkin aikaiseksi tehdä softasivujeni makefileeseen säädöt, joilla Debian-sorsapakettien .orig.tar.gz't saadaan luoduksi suoraan oikeille nimille. Keskeinen sisältö on tässä:
ORIG_NAME = $(shell dpkg-parsechangelog -l$(1)/debian/changelog \
| grep '^Source:' | cut -d' ' -f2-)_$(shell dpkg-parsechangelog \
-l$(1)/debian/changelog | grep '^Version:' | cut -d' ' -f2- | cut -d- -f1).orig.tar.gz
define DEBUILD_RULE
ORIG := $(call ORIG_NAME,$(1))
ORIG_TARS := $$(ORIG_TARS) $$(ORIG)
$(1)-build-stamp: $$(ORIG)
$$(ORIG):
( cd $(1) && fakeroot make -f debian/rules clean )
$(TAR) czf $$@ --exclude debian --exclude _darcs $(1)
endef
$(foreach pkg, $(OWN_BUILDPKG), $(eval $(call DEBUILD_RULE,$(pkg))))
Hyvin menee, GNU make.
Huoh. Pitäisi kirjoittaa alkoholi-sivu uusiksi. Olen miettinyt viime aikoina paljon ideaalejani ja syitä niille. Suurin osa näistä ideaaleista on nähtävissä kategoria: elämäntavat -luettelossa, mutta läheskään kaikkiin niistä en tarjoa mitään syytä. Pitäisi ottaa kantaa siihen, millä tavoin hyvää elämää se on, jota yritän ihmisille tarjota.
Itse olen kokenut identiteettikriisinpoikaseni syyksi sen, että voin tehdä "oikeita" asioita, mutten voi taata, että tulen niistä onnelliseksi. Jos menetän iloni asioista, jotka ovat oikeasti hienoja, eikö se ole pahempi, kuin jos menettäisin iloni asioista, jotka ovat lähtökohtaisestikin tylsiä tai halveksittavia? Toisaalta on ollut mukava voida rehellisesti tilittää ongelmiaan tuttaville. Siitä tulee läheinen ja tasa-arvoinen olo, kun auttamista tapahtuu puolin ja toisin.
Ottakaa huomioon ihmisten tarve auttaa, älkää aliarvioiko sitä! Usein, kun otatte vastaan apua, teette palveluksen auttajallenne. Se on palvelus, jota ei voida laskea...
Aah, vihdoinkin on taas vähän aikaa kirjoittaa tänne. Olen viime aikoina joutunut miettimään aika paljon, kuka tai mikä haluan olla, eikä puolivalmiita ajatuksia ole kiva kirjoittaa nettiin, kun ne kumminkin joutuu heti taas korjaamaan. Yksi kovin uudenlaisista asioista on mm. se, että olen viime aikoina todennut, etten tee vaikutusta ihmisiin. (Itse olen ajatellut jo kauan, ettei minussa ole mitään erityisen mielenkiintoista tai erikoista, mutta uutta on se, että tuntemattomatkin näyttävät huomaavan sen.)
Olennainen lähtökohta tälle pienelle identiteettikriisinpoikaselle on se, että huomasin tässä perhepyörityksessä (joka on kompromissinomaista toimintaa joka tapauksessa) ajautuneeni loppujen lopuksi aika kauas siitä, mitä olisin halunnut tai voinut olla. Se, että lasteni äiti huomasi ajautuneensa aika kauas omista unelmistaan, toimi jonkinlaisena ponnahduslautana...
Sain ajatuksen, että pitäisi kirjoittaa vanhan ajan lauluja nykyajan ihmisistä. Esimerkiksi:
Minä olen aikani lapsi, ja kerron siksi, kuinka ihmiset oppivat pelkäämään pimeää.
Ihminen teki Jumalan omaksi kuvakseen. Ei siis ihme, että Ursula K. Le Guinin Jumala on kulttuuriantropologinen yhteisö.
Olen ollut tavallaan innoissani viime aikoina vilkastuneesta kulttuurikeskustelusta, joka keskittyy sen ympärille, miten muslimeihin pitäisi suhtautua ja miten muslimien pitäisi suhtautua länsimaihin. Tämä on jotenkin sellainen asia, etten usko tietoisuuden lisääntymisen voivan olla pahaksi. (Joissain asioissa, kuten seksissä, tietoisuuden lisääntyminen voi olla pahaksi.)
Hmmh. Olin tässä välissä lomalla.
Luin tässä välissä Himasen Hakkerietiikka-kirjaa, joka, vaikkei olekaan mikään nerouden sikermä, tuo kuitenkin hyvin esille asiantuntijaelämäntavan tärkeät piirteet ja ennen kaikkea sen, että asiantuntijuuden leviäminen yhteiskunnassa ympäriinsä on vakava asia, ei pelkkä kuriositeetti.
Kirjoittakaamme immateriaalilakiehdotelma.
Pohdiskelin tänään, pelastuisiko maailma, jos kaupalliset tekijänoikeudet olisivat luovuttamattomia.
Pikalinkit: