Jotkut ihmiset tuntuvat vetävän ongelmia puoleensa. Minulle ei ole selvinnyt, onko kyse siitä, että he puhuvat ongelmistaan enemmän vai siitä, että heille tosiaan tulee niitä enemmän - varmaan molemmista. Joka tapauksessa heidän ongelmansa ovat todellisia ja käsittävät yleensä niin henkisiä, sosiaalisia kuin fyysisiäkin ongelmia, ehkä kuitenkin useimmin fyysisiä. (Joskus tällainen ihminen [tekee elämästään vaikeampaa], muttei aina.)
On hankalaa ja kiusallista joutua näiden ihmisten varoitusten kohteeksi. He saattavat hyvin olla oikeassa varoituksissaan (tällä kertaa se oli: "älä istu noin, minä hajotin kaikki paikat istumalla viime kesän noin koneen ääressä"), mutta heidän maailmansa on musta ja vaarallinen; sellainen mitä mielelläni tutkin, mutten halua ottaa omakseni. Ja on selvää, että osa heidän ongelmistaan johtuu siitä, että he ovat ongelmamagneetteja. Mutta mikä on se mystinen mekanismi, joka sen tietyille ihmisille aiheuttaa? Onneton kohtalo?
En ole keksinyt oikein muuta, kuin että nämä ihmiset ovat yleensä niitä, jotka odottavat passiivisina seuraavaa iskua - he eivät ikään kuin ole varautuneita mihinkään mutta hyväksyvät kaiken. Mistäpä minä tiedän, mitkä kaikki miljoona ongelmaa minulle on huomaamattani kasautumassa, mutta minä sentään lepään tarpeeksi, liikun tarpeeksi, syön kunnolla ja niin kuin minua huvittaa, selvitän ihmisongelmani ennen kuin ne alkavat ahdistaa, mietin mihin pyrin, ja niin edelleen... onko se riittävää?