Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
... eivät ole sama asia.
Yritin joskus selittää tätä eräälle, jolle ne merkitsivät samaa. Onnellisuus on hyvin perustavanlaatuinen tunne, tavallaan rauhallinen ilontunne. Tyytyväisyys on välillisempi tunne, tunne siitä, ettei tarvitse mitään (lisää). Onnellinen voi olla olematta tyytyväinen: silloin on onnellinen, mutta haluaa. Tyytyväinen voi olla olematta onnellinen: tässä tilassa tuntuu elävän suurin osa suomalaisista (he eivät halua mitään muutoksia, mutteivät ole onnellisia).
Hyvästä elämästä ei voi mielestäni puuttua kumpaakaan.
"... tyytyväinen voi olla olematta onnellinen..."
- tyytyväisyys on pysähtyneisyyden tila.
Nimenomaan siksi ei pidä olla tyytyväinen. Ihmiset eivät välitä koska he ovat kiinnostuneita lähinnä omasta selviytymisestä ja "jaksamisestaan", johon he välineellistävät yhteisöään. Elämän turhaan raskaaksi kokeminen on lähinnä kamalaa. Tyytyväisyys ilman onnellisuuden tunnetta --> masennus. Masennus sanaa käytetään typerällä tavalla laveasti, joka on mielestäni johtanut siihen että sanan tarkoituksesta on vaikea sanoa mitään. "Masennus", jos häntä ylipäätänsä on olemassa, on lähinnä symboli muutoksen tarpeesta elämässä. Tätä ei tajuta ja yritetään tyytyä (tyytyminen on ehkä lähellä sopeutumista) olosuhteisiin kun pitäisi tehdä jotain.
Tarkastellessani maailmaa olen tullut kyyniisiin johtopäätöksiin: En kuvitellut aikuisten maailman olevan näin päin mäntyä kuin se on. Tarkastellessani itseäni huomaan olevani vuodattaja en keskustelia. Ongelma eivät ole lapset vain aikuiset, joilla on hirveän rankkaa toistensa kanssa. Aikuiset eivät osaa leikkiä, nauraa, saada aitoa kontaktia ja iloa. Sen sijaan he selviytyvät ja tyytyvät, ja "jaksavat", ja pitävät arvona yhteisöön sopeutumista. Tämä on muka sitä moraalia, erottuminen on "matalaa moraalia". Potaskaa. Aikuinen on kuollut ihminen. Älä ikinä kasva senttiäkään toisen ehdoilla, haistata kaikille pakosta teennäisille selviytyjille paskat - ei elämässä ole kyse selviytymisestä. Mikä on tämä pakko joka vie ihmisestä voiman tekien hänestä kuoleman symbolin, repeytyneen ruskean syksen lehden?
atehwa: Nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa alan ymmärtää, miksi pidät niin arvokkaana tämän sivun käsitysten haastamista. Olen ehdottomasti eri mieltä siitä, että:
Se, että tyytyväinen voi olla olematta onnellinen, aiheuttaisi, ettei pidä olla tyytyväinen, vaikka olisikin onnellinen.
... mitä näytät implikoivan vastauksesi alussa. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tyytyväisyys on vaarallista juuri tuosta syystä -- siitä syystä, että tyytyväinen voi olla olematta onnellinen.
Mutta asiaan. Sanot, että aikuisilla on hirveän rankkaa toistensa kanssa. Minä olen siitä vastaesimerkki: minulla ei ole rankkaa muiden aikuisten kanssa. Minäkin olen tosin aika pentu vielä, neljännesvuosisadan vanha, enkä välttämättä edusta aikuisia kunnolla.
Ihan yhtä lailla kuin vierastan yksilöiden ihannointia yhteisöjen kustannuksella, vierastan lasten ihannointia aikuisten kustannuksella. Ei lasten maailma ole ihana, auvoisa eikä varsinkaan yhteisöllisiltä ristiriidoilta turvattu paikka. En ole eläessäni ollut niin rankassa yhteisöllisessä painostuksessa kuin ala-asteen aikoihin. Jo tarhassa lapset pompottavat toisiaan. Tämä ei tarkoita, etteivätkö lapset olisi ihania ja upeita, luovempia kuin aikuiset, hellempiäkin. Mutta on väärin nähdä lapset jotenkin "luonnostaan" ongelmattomina.
Minä olen jossain määrin sopeutumista vastaan, mutta tiedostan ongelmat, jotka seuraavat nonkonformistisesta suhtautumisesta kaikkiin yhteisöihin ja pidän älyllisenä epärehellisyytenä elätellä kuvitelmaa elämästä vailla "rajoittavaa" yhteisöä. Ratkaisu hyvään elämään ei piile äärimmäisessä yksilöllisyydessä eikä äärimmäisessä yhteisöllisyydessä vaan siinä, että ymmärtää näiden voimavarat ja osaa ja jaksaa taistella niitä huonoja puolia vastaan.
sapeli: Aika mukavasti tiivistetty. Samasta aiheesta bloggasin joku aika sitten klubituksen blogiini: http://klubitus.org/blog.php?blog=7831 (kohta 'Yliminän ja Egon onnellisuus' - kirjoitettu lähinnä new age -ajattelun termistöä käyttämällä joten koittakaa kestää...)
atehwa: tai psykoanalyysin. Tai ehkä psykoanalyysi on new agea?
Elakim: Ehkä new age on psykoanalyysin johdannainen?