Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tunne, joka tulee siitä, ettei haluaisi hommata yhtäkään (varsinkaan uutta, siis vasta valmistettua) tavaraa lisää, mutta käytännön syistä joutuu niin tekemään. Tämäkin on yksi asia, jossa kunnon kieltäymyksellisyys tekee elämän perin mahdottomaksi.
Sen takia minulla on tavaroiden suhteen filosofia, jossa ihmisten työ pyhittää tavarat: se vaiva, joka tavaran eteen on nähty, antaa tavaralle olemassaolon oikeutuksen. Se, että tekee töitä ansaitakseen rahaa ja ostaa sillä sitten tavaroita, ei todellakaan ole riittävä oikeutus: tavaran hankkimiseen nähdyn vaivan on oltava vähintään verrannollinen sen tekemisen vaivaan, tai sen mahdollistaman työn on oltava samaa luokkaa. Muuten sorrutaan hillittömyyteen. Helpoin tapa pärjätä tämän filosofian kanssa on tavaroiden vaihto, tehdä kaikki tavarat itse tai saada ne käytettyinä joko ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi; sattumoisin tämä tekee myös elämästä mukavaa.
Tämä saattaa tuntua tiukalta kannalta jostakusta, joka on tottunut hankkimaan tavaroita mielensä mukaan ja huvin vuoksi. Mutta elämän mielekkyys ei tule tavaroista, eikä edes tavaroiden arvo niiden omistamisesta, vaan käyttämisestä. Siksi tavaroiden pelkkä omistaminen on pahin, mitä niille ja itselleen voi tehdä.
Tässä on perusteellisempi tavara-ahdistuksen kuvaus, siis ongelma, johon yllä oleva on olevinaan ratkaisu:
Tavara-ahdistukseen liittyy se, että uusia tavaroita katsellessa näkee ne jo tarpeettomina, jätteenä. Kaupat ovat pullollaan tavaraa ja se kaikki roju päätyy ennemmin tai myöhemmin kaatopaikoille. Nykyään tavaroiden elinkaari on varsin lyhyt, kuin tähdenlento. Paljon tavaraa menee myös syystä tai toisesta täysin käyttämättömänä kaatopaikalle suoran tehtaalta, ennen kuin se on edes käynyt kaupan hyllyllä.
Mielestäni tavaroita hankkiessa tulisi ajatella kuinka kauan tavara kestää ja ennen kaikkea kuinka kauan tavaran kanssa jaksaa elää ja mitä sille sitten tapahtuu. Nykyään monet kestohyödykkeet kuten kodinkoneet kestävät huonommin kuin ennen eikä niitä edes kannata korjata kun taas monet kertahyödykkeet kestäisivät paljon kauemmin kuin mitä niitä on tarkoitus käyttää. Kuitenkaan jokaista uudelleenkäytettävää elintarvikepakkausta, mehupulloa tai karkkirasiaa ei voi säästää "tulevaa läyttöä varten" sillä sellaista ei todennäköisesti koskaan tule. (atehwa: Eikä uutta elintarviketta ostaessaan voi välttää saamasta taas uutta pakkausta. Tästä syystä käyttökelpoisiin juomalaseihin pakattu sinappi, jota myytiin 80-luvulla, oli typerä keksintö.)
En tiedä kumpi on pahempaa yksilön kannalta, se, että tekee mieli ostaa uusia tavaroita joita sitten kertyy nurkkiin vai se, että pelastaa jo toisten pois heittämiä tavaroita joita saa ilmaiseksi ja joita sen vuoksi ei voi kieltäytyä ottamasta, koska pitää ilmaiseksi saamista hyvänä mahdollisuutena. Tavaroiden kallis hinta jonkin verran hidastaa asuntojen täyttymistä turhalla roinalla mutta jos on vähänkään taipumusta dyykkaukseen tai halua vastaanottaa ystäviltään heidän heräteostoksiaan ym. turhiksi käyneitä tavaroita huomaa pian komeroidensa ja sängynalustensa pursuilevan jos jonkinmoista tavaraa. Kertaalleen pois heitettyä tavaraa on myös suurempi kynnys heittää lopulta roskiin, onhan se jo kerran välttynyt ennenaikaiselta tuholta ja saanut uuden mahdollisuuden. Ellei tavara ole jo täysin loppuun kulunut toimisit vain yhtä tyhmästi kuin se jonka jäljiltä tavaran roskiksesta pelastit...
Tavara-ahdistuksesta tekee ahdistuksen se, että koko ajan kuitenkin tekee mieli uutta tavaraa. Kodin sisustaminen, lahjojen antaminen ja saaminen, kuluneiden tavaroiden uusiminen, lisääntyvät tarpeet... Kuluttajana eläminen on toisinaan kuluttavaa. Ideologia ja mieliteot ovat ristiriidassa ja koko ajan on käytävä dialogia itsensä kanssa siitä mitä haluaisi ja mitä oikeasti tarvitsee tai ansaitsee.
atehwa: tähän asiaan (kuluttamisen oikeutukseen) osittain liittyy seuraava runo:
Hei, kylmää.
Puissa, ilmassa, varpaissa.
Suojaudu - mutta paljasta itsesi taas
sillä tarvitset kylmää, etkä selviä ilman sitä
niin kuin esittäjät kaipaavat haasteita,
niin kuin hiukset | vastatuulta.
Sinun sisälläsi elää yksi niistä liekeistä
jotka muodostuivat, kun maailma muodostui
ja jotka yhä kulkevat ympäri
etsien poltettavaa
sillä ilman tulta
polttoaineella ei ole merkitystä...
elakim: Tuo runo olisi kaunis lopetus, mutta jatkan silti.
Osittaisratkaisu, joka on jossakin määrin parempi kuin hylättyjen tavaroiden kierrätys kavereille/-lta, on pyrkiä pitämään yllä jonkinlaista kuvaa siitä, mitä kaikkea lähipiirin ihmisillä on, jolloin voi harkita, kannattaako omaksi hankkia moista - eli omistusoikeuden kierrätyksen sijasta kierrättää tavaroita muuten vain; lainailee. Tai käyttää yhteisesti. Esimerkiksi Osman perheellä on purjevene, munkkalaisilla iso asunto ja olohuone, Panulla työhuone keskustassa; kaikenlaiset kirjat, äänilevyt ja oudonpuoleiset ruuanvalmistusvälineet (kuten jäätelökone, Munkasta saa lainata, jos kaipaa) voivat hyvinkin viettää pitkiä aikoja muilla kuin varsinaisilla omistajillaan; tietokoneiden osat näyttävät kiertävän mistä sattuu minne sattuu, kirjahyllyistä ja soittimista puhumattakaan... Virallistikin yhteisesti omistettuja tavaroita voi olla, esimerkiksi Sangen videotykki ja digikamera, tai puolivirallisesti, kuten Sangen kirjaston kirjat.
Tietenkin on tavaroita, joihin yhteiskäyttö pätee huonohkosti, kuten lakanat, polkupyörät tai hammasharjat. (Alusvaatteet, varsinkin lämpimät alusvaatteet, päätyvät yllättävän useinkin lainaan äkkiarvaamatta viilenneinä pakkasiltoina.) Minä olenkin yleensä pyrkinyt siihen, että omistaisin lähinnä jatkuvasti välttämättömiä asioita (asunnon, vaatteita, sängyn, huonekasveja) - toisinaan tarvittavia tavaroita voi aina lainata muilta.
Tasapainon vuoksi kannattaa toki itsekin omistaa jotain, ettei tarvitse aina olla lainaamassa ja voi toisaalta joskus antaakin lainaksi.
Tämän hieman sekavan kirjoituksen kärki löytynee niiltä tienoilta, että oleellista tavarassa ei ole se, että sen omistaa, vaan se, että sitä voi käyttää johonkin - toisinaan tavaraa pitää voida käyttää milloin tahansa tai jatkuvasti, ja tällöin se kannattaa omistaa. Jos minulle on oleellista lukea kirja, lainaan sen kirjastosta tai kaverilta; jos haluan palata siihen toistuvasti tai haluan sen koristavan kirjahyllyäni, ostan sen.
Lapsiperheille tavaroiden kirrätyksestä on selvää hyötyä, sen olen huomannut jopa minä... Lelut, turvaistuimet, vaatteet, kestovaippahousut, raskausajan vaatteet sun muut ovat kierrossa ja tunnuslauseeni onkin "käyttö on niille parasta käyttöä". Aina jos joku suostuu ottamaan jotain nurkissa lojuvaa lastentarviketta käyttöönsä niin hyvä. Lastentarvikkeilla ja vaatteilla on aika lyhyt käyttöaika verrattuna siihen kuinka kauan ne kestävät. Edelliseen liittymättä: meillä on muuten pastakone, jota olen käyttänyt kerran neljässä vuodessa todetakseni ettei se oikein sovi nälkäisten lasten ruokkimiseen...