Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tässä kategoriassa ovat aikaisemmat www-sivuni, joita pidin aktiivisesti yllä, kun olin noin 15-20-vuotias. Sivut olivat enimmäkseen tekstiä, joten olen siirtänyt niistä vain tekstisisällön. Sivujen alussa saattaa olla sulkeissa vanha sivun title ja "väli"otsikkona vanha sivun otsikko.
Puuttumaan ovat jääneet muutamat muotoilut, vinhasti vaihtelevat tausta- ja muut värit, otsikoiden monitasoisuus muutamilta sivuilta, kaikenlaiset tyylimäärittelyt ja alkuperäisten sivujen alkuperäiset osoitteet (jouduin muuttamaan muutamien sivujen nimiä erityisemmiksi sovittaakseni ne tähän wikiin).
Vanhojen sivujeni alkuperäinen pääsivu on vanhat www-sivuni.
Muut sivut kategoriassa:
(Raixe - yleistietoja) (...)
'''Tämä sivu on osa [vanhat www-sivuni]-arkistoa.''' Sen on käytännössä korvannut tuotossivuni osoitteessa http://sange.fi/~atehwa/ (...)
Laulujen sanoja (...)
Nesza (...)
(Muita pelejä ja leikkejä) (...)
Mooses siitti Daavidin, ja Daavid siitti Jeesuksen, ja Jeesus siitti... jaa jaa, mitä nyt sitten lieneekään siittänyt. (...)
Yritän tässä listata tämän nettipäiväkirjan sisältöä aihepiireittäin. (...)
Tässä kategoriassa ovat aikaisemmat www-sivuni, joita pidin aktiivisesti yllä, kun olin noin 15-20-vuotias. Sivut olivat enimmäkseen tekstiä, joten olen siirtänyt niistä vain tekstisisällön. Sivujen alussa saattaa olla sulkeissa vanha sivun title ja "väli"otsikkona vanha sivun otsikko. (...)
Kertoillessamme näitä tositapahtumia olemme kuitenkin unohtaneet henkilön, joka on tärkeästi vaikuttanut Höpsismin leviämiseen. Hän on MöPPI-ö. (...)
Jumalan Henki (...)
Näin vähän aikaa sitten (heräsin 15min sitten) unen, joka oli melko ärsyttävä. Tavallaan painajainen. Mutta sitä, onko uni painajainen, ei voi varsinaisesti päätellä sen tapahtumasisällöstä, vaan siihen liittyneistä tunteista. Eikä koko uni *tuntunut* kovin ahdistavalta. (...)
Näin melkoisen inhottavan unen: (...)
Tapaus (...)
Siirtymä (...)
(Kawarlaineda sa mé) (...)
Punertava taivas (...)
Tuoreutta (...)
Pikkuinen (II osa) (...)
Pikkuinen (I osa) (...)
On kummallista, miten pienillä nyansseilla tunnelman saa muuttumaan täydellisesti. Tai ehkä kyse on vain siitä, miten erilaisia ihmiset ovat. Joku kunnioittaa kunnollisuutta, joku halveksuu sitä; ja jos toinen pitää oppimastaan tyylistä, toinen saattaa inhota sitä siksi, että se on opittu. (...)
(This is da fourth page) (...)
(hecka lotta picta) (...)
Oli melko merkillinen idea järjestää bileet katolle. (...)
Moni uskoo ihmeparannuksiin. Se on typerää; jos tuollainen parantuminen olisi selitettävissä, ei se olisi ihmeparantuminen! jollei hänen mieleensä olisi tullut suuri velho nimeltään Garumitar joka suostui hänen pyyntöönsä ja samalla kavahti suuren haavan arpea, joka oli ilmiselvästi aivan tuore. Hän mietti, missä vaiheessa moinen haava oli voinut tulla hänen huomaamattaan ja ehtinyt vielä arpeutuakin; hän ei mitenkään osannut ottaa huomioon ihmeparantumisen mahdollisuutta. Mutta sen jaälkeen kun hän oli käynyt kaukana pohjoisessa pyhämaalla, jossa hän oli oppinut anjovisparantamista. Anjovisparantaminen oli vanhaa pyhämaalaista kansanviisautta, josta oli kerrottu vain harvoille ja jota metodia siten vain harvat tunsivat. Se on tosin vain yksi henkiparannuksen lajeista, muitakin on opittavissa. Mutta tämä ei ole mitenkään kiinnostavaa, niinpä puhumme jostain muusta. Esimerkiksi perunanviljely on erittäin hyvä aihe. Perunoita on hyvin monia lajikkeita, jotka sopivat eri tarkoituksiin. Uuniperunaksi mainio on Rosamunda, kun taas Sabina ei ollut hänen mielestä mitään muuta kuin roskaa. Hän päätti kuitenkin unohtaa täälaiset sivuasiat ja keskittyä olennaiseen. Mistä hän nyt tähän hätään hankkisi perulaisia anjoviksia. Niitä olisi varmasti Uudessakaupungissa ja pyhämaalla, mutta sinne olisi liian pitkä matka. Kuten hänen perunapeltojensakin poikki olisi toivotonta yrittää, joutui hän luopumaan myöskin tästä suunnitelmasta. Silloin hänen luokseen kuitenkin tuli hyvä haltiatar, joka sanoi, että hänen perunapeltonsa muuttuisi lentäväksi koneeksi tarvittaessa. Nyt hän tiesi, mikä merkitys sillä oli ollut, että Sabina oli muistuttanut häntä siitä, että niitä saattaisi olla saatavilla lähellä, inchytologisella laitoksella. Inchytologisen laitoksen johtaja sattui kuitenkin olemaan hänen vihamiehensä anjovisten katoamisten johdosta. Nyt hän päätti lähteä "hankkimaan" kaloja. Päivän päästä hän kuitenkin palasi kalojen kanssa. Hän käytti tietoaan anjoviksista ja valmisti niiden maksasta voiteen jonka avulla potilas paranisi. Palkkionsa saatuaan hän katosi kaukaisuuteen. (...)
Halk« illan ruskon auermaan käy lento joutsenen. Se ihmettelee, miksi rannoilla ihmiset vilkuttavat sen ohi lentäessä. Näillä hyväkkäillä on mielessä mehevä joutsenpaisti; suurin herkku, jonka kaihoisa tuoksu sai hänet muistelemaan menneitä. Se oli onnellista aikaa ennen kuin hän oli lähtenyt tälle viheljäiselle matkalle , mutta matka onnistuessaan olisi tuova hänelle m ainetta ja kunniaa, mutta miksi (...)
Oli kylmä syyskuun ilta. Vuorilla ujelsi tuuli ja pyrytti lunta. Sillä aikaa tuvassa oli turvallista ja lämmintä. Takassa loimusi tuli ja keittiöstä tulvi ihana ruoan tuoksu. Sanctus makasi tyynen rauhallisena ovensuussa haistellen tuoksuja ja kun hän oli viimein saavuttanut oikean mielentilan, suuntautui hän takaisin sisälle katsomaan, miten muut jaksoivat. Jos hän joskus olikin epäillyt toisten juonivan jotakin häntä vastaan, nyt hän oli melkein varma, että nuo tuoksut oli tarkoitettu vain joidenkin onnettomien uhrien huumaamiseksi myymistä varten. Hän käytti dovea: se huumaa kenet tahansa. Hänellä oli oma pieni kauppa Roomassa jonka nimi oli "Slave & C.O.". Hän menestyi hyvin, kunnes verottaja iski uudella orjaverolla, joka vei hänet vararikkoon, ja hänestä tuli suuri taiteilija, mutta silti hän halusi säilyttää Sanctuksen joka oli ollut hänelle hyvä ystävä monta vuotta. Sanctus oli aina ollut kuuntelemassa hänen murheitaan, suurempia tai pienempiä. Ei ollut olemassa mitään muutakaan asiaa, joka häntä näinä päivinä olisi kuohuttanut. Jos monet epäilivät hänen olevan päissään, hän otti räkäkännit; jos ihmiset olettivat hänen olevan ahkera työntekijä, hän alkoi käydä töissä useammin. Hän oli psyykkisen käsiteltävyyden malliesimerkki, täydellisen herkkä epäsuorille virikkeille. Jos hänet olisi pysäytetty heti, ei näin kauheita asioita olisi päässyt tapahtumaan, kuten sukkien kuivatus kadulla tai olla pomppien kadulla sekopäisen näköisenä kuolaten, jonka kuolan siivooja joutui jälkeenpäin siivoamaanÉ (...)
No niin. Olemme saapuneet tänne keravan studioille katsomaan, mitä Eikka pöpö teki lauantaiaamuna kellarissa. Hän (eikka pöpö) söi SUKAN! Hän ei ollut viisas, koska monet olivat kaataneet hänen ruokaansa jo aikaisemminkin elohopeaa. Tuollainen oli keskiajan hoveissa ollut tavallista; nykyaikana se kuitenkin olisi lähinnä törkeää. Oli sanomattakin selvää, ettei tämä elokuvaprojekti tulisi onnistumaan koskaan tulevaisuudessa. Murri purri oli elokuvaprojektin tekijä. Murri purrilla oli huolia, jotka sinä voit huomata ei ole, eikä ole niitä muitakaan. Sellainen elämänasenne vain ei ole hyväksi; siksi esimerkiksi TV-ohjelmia tehdessä piti noudattaa suurta kuria ja järjestystä. (...)
(Analyysia lasten kiinniottopeleistä) (...)
!!! Flaikku (...)
date: 26.05.97 (02:35) #: 1134 of 1135 (refer# NONE) // to: SYSOP // from: KARTOPSI // subj: i l0ve you with my ice cream. (2) 23:51 // read: no status: receiver only // conf: main board (0) read type: general (a) (+) (...)
Olen pelastaja. Toiselta nimeltä PELASTAJA. Mä oon mutantti, BLÖÖRG! (...)
!!! Laki spitaalisista (...)
!!! XVI käsky yhä::: (...)
!!! Jessen syntymä. (...)
!!! Dzhiisuksen alkusekoilut, osa IIX (...)
!!! Jeeses vauhdissa osa V (...)
(tekstit n. 1996) (...)
(Syökää pojat pullia) (...)
(Tekstit, ylädirikka. n. 1998.) (...)
(Kotikoti vers. 3.0) (...)
(following text (c) Nasunapa 1996) (...)
(Jee jee) (...)
(mielentilat / armeija) (...)
Ihmisten toistuvuudesta yleensä (...)
Tarinani kertoo Suuresta Siilistä. Silloin, kun se oli nuori ja vasta kasvanut kokoonsa, sen nimeä ei toki tavattu kirjoittaa isoin kirjaimin. Tuohon aikaan sitä lähinnä kummeksuttiin, ja vaikka sitä jonkin verran kunnioitettiinkin sen koon takia, se ei erilaisuuttaan useinkaan päässyt osalliseksi yhteisistä menoista. Muiden siilien kannalta se nimittäin oli melkoinen jättiläinen. Kun tavallinen siili on siinä viitisentoista senttiä pitkä, se oli kokonaisen kyynärän, ja korkeuttakin sillä oli niin, että sen piikit vähän väliä tarttuivat pensaan okiin, kun se alitti pensasaitaa. (...)
!!! Johdanto --- Historian tuuli (...)
Juhlat (...)
Tavallinen tarina (...)
Piilotettu (...)
Kaksi kertomusta (...)
Pimeä (...)
Käytös ja tavat. (...)
parsakeittoreseptin puuttumisen merkitys nyky-yhteiskunnassa (...)
!!! Gty-projekti (...)
Kaappi (...)
Halli (...)
Tyttö (...)
!!! Osa I (...)
K:"Mainostamista on joka puolella. Siltä ei voi nykyään välttyä. Mainoksissa pyritään vaikuttamaan mieliimme huomaamattomalla tavalla. Nyt on kuitenkin keksitty aivan uusi mainostyyppi, ja olen kutsunut tänne copy Heikki Makkosen kertomaan siitä." (...)
(Asiaa substansseista - tai substansseja asioista) (...)
!!! Raixe qemin äänteet (...)
!!! Perustavanlaatuisia (...)
!!! Raixe qemista käytettyjä termejä (...)
!!! Muodot Raixe qemissa (...)
!!! Raixe qemin rakenne (...)
!!! Raixe qemin ilmaisutavat (...)
(Raixe - hassu kieli) (...)
(Raixe - kielioppi) (...)
(Päiväkirja) (...)
(mielentilat / logiikka) (...)
!!! Runo (...)
(Iviallismi) (...)
(Vanha, hyvä laulu) (...)
!!! Muutos ja järjestys (...)
(mielentilat / mainostaminen) (...)
Suomalainen, ruotsalainen ja yks norjalainen Tappeli kinasteli siitä, kuka pystyisi pilkkomaan itikan pienimmiksi paloiksi. Ruotsalainen katkaisi siltä siivet. Tappeli tuli ja katkaisi siltä jalat, tai jotain. Sitten tuli suomalainen ja jotain vaan huitasi sitä itikkaa. /"Sehän jatkaa lentoaan"/, huomauttivat Tappeli ja se toinen. /"Joo"/, vastasi siihen suomalainenn. (...)
(mielentilat / aineet) (...)
'' Hyvä asiakkaamme, '' (...)
(mielentilat, v. 1996) (...)
(Otteita) (...)
(Tap, ol, järj, kirjoitettu n. 1997) (...)
(Mun oma mikir.) (...)
Tänään se tapahtui. Sitä oli odoteltu jo pitkään, puitu moraalisesti, mietitty, vastustettu ja lopuksi kuitenkin tultu aina tulokseen: miksi ei? (...)
(Elämänpeli) (...)
nojoo, siis, mä sit tapasin sen kerran ihan stadissa, sekin oli kai vaan kävelee siel ympäriinsä. toki me ruvettiin heti sit jubaa kaikkee... sit niinku kävi vaan ilmi, et seki oli joskus fiilannu. ihan vaan huvikseen.. mut hallituksen pleissipolitiikasta se ei sentään viittiny sanoo mitään. ihan hyvä vaan. ei oo hyväks löytää liian ittensä kaltasii tyyppei. sit se rupes selittään, et se oli niinku humanoidi. no okei, toki mä fiilasin jo heti, ettei se mikään skitso ollu. oli se kyl aika erikoinen. (...)
Missikisoista on viime aikoina puhuttu paljon. Siksi katsonkin aiheelliseksi ottaa ne puheenaiheeksi. Yritin sitä toistuvasti, mutta tuloksetta. Kukaan ei kertakaikkiaan ollut kiinnostunut wihreistä herneistä. Ja miksi olisikaan; eihän nitä ollut milloinkaan nähty tässä kurjassa maapallon viimeisessä kolkassa. Siellä hän huomasi olevansa, kaukana rakkaista kisoistaan, paikassa, johon hän ei ikinä olisi kilpailusta uskonut joutuvansa. Hän oli epätoivoinen; hänen oli saatava jostain lämpöä, ruokaa ja juomaa. Nämä parrakkaat ja ystävälliset villit eivät milloinkaan olleet kuulleet vihreän värin käänteentekevyydestä. Klorofylli ja fluoresenssi olivat näille onnettomille kuin ilmaa. Mutta herneet; voi, miksi en ollut ottanut niitä mukaani? "Ne" olivat saaneet hänet. "Oi, miksi koskaan ryhdyinkään missiksi", hän ajatteli syvällä mielessään. Silloin minä tulin ajatelleeksi, miten saattasimme vielä pelastua niittämällä kaikki puhkeamattomat kukat yksitellen ja sääliä tuntematta. Seuraukset saattoivat olla veriset, mutta iltaruskon kajo lohdutti jälkimaailmaa sen surussa ja antoi toivoa uudesta johtajasta. Vihdoinkin hän pääsisi misseydestään, ja toinen missi astuisi tähän hullunmyllyyn. Minä tiesin, että häntä oli haukuttu ja että hän oli ollut heikoilla: erämaassa, ruoka lopussa, vaikka hän oli missi! Parrakkuus ei kuitenkaan ollut eduksi hänen missinuralleen. Vain siirtymällä kasvisruokaan hänellä olisi pieni mahdollisuus saada ympärilleen missille sovelias aura. Kuinka kuitenkaan nainen, joka ei milloinkaan ollut kuullut herneistä mitään, voisi sen konsaan tehdä. Silloin, juuri silloin, tajusin, mistä tässä kaikessa oli oikein ollut kysymys. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Herneet! Häntä oli huijattu. Nyt tiesin sen. Nyt kertoisin sen hänelle. Kiiruhdin portaat ylös, mutta liian myöhään. Hän oli jo muuttunut zombieksi. Vain vaivoin sain heitettyä hänet niiltä sijoiltaan suoraan jorpakkoon. Että sellainen tapaus. (...)
No niin. Yleisesti ottaen nyt on puhe siitä, mitä on tietoisuus ja neljä jekkuja tekevää pingviiniä. Hetken Tästä keskusteltuaan he totesivat pingviinit mielen kiintoisammaksi ja jatkoivat siitä sureen ääneen seuraavasti:"minusta suurempi on velho, velhoa suurempi on jumala-Pekka, ja kaikkein suurin on Cthulhu." Yleisö taputti haltioissaan hänen NEROKKAALLE vastaukselleen. Palkinnoksi puheestaan hän sai ilmaisen aterian ja ulkomaanmatkan (1hlö1vk) Koirasaarille . Tämä oli suuri muutos hänen elämässään sillä nyt hän saattoi toteuttaa haaveensa ja matkata ulkomaille jossa hän saatttaisi unohtaa jekkuilevat pingviinit. Hän hyvillä mielin pakkasi laukkunsa ja lähtöpäivän tullesssa hän oli aivan lähtö vireessä sillä hänpä i tiennyt että juuri pingviinit matkustaisivat hänen kanssaan samassa koneeesssa tehden mitä ihmeellisempiä jekkuja kenelle tahansa. Tässä on muutamia hänen erikoisimmistaan: * Vesi-ilmapallon asettaminen tuoleille * Varaanien syöminen terraariosta * Loputon joikaaminen * Ihmisten nenille hyppiminen (...)
!!! Kuvia, tai sitten manga (...)
(mielentilat / sisäinen outous) (...)
Tällä hetkellä vain yksi ehdotetuista vaihtoehtohipoista on hyväksytty, alalajikkeineen. (...)
(mielentilat / kritiikki) (...)
Näin hänet rotkon reunalla. Tuntui oudolta huomata, että näkökentässä ollut liikkumaton, kiven näköinen möykky oli ihminen. En ollut nähnyt ihmisiä kuukauteen. Viime kerralla kyseessä oli joukko ääliöitä, jotka olivat matkalla jonnekin katsomaan, olisiko siellä erilaista kuin siellä, mistä he olivat lähteneet. (...)
Puistossa oleva soratie on lehtien peitossa, ja peittyy aina vain lisää. Se tekee sen hyvin salakavalasti. Vain sellainen, joka käy puistossa kerran-pari kuukaudessa, voi huomata ilmiön. Ja sellainen gaengefiilari on. (...)
Yksi puiston valoista värisi vähän aikaa ja sammui sitten. Hän säpsähti hereille ajatuksistaan. Lampun sammumiseen ei näkynyt mitään syytä. Lähellä ei ollut edes iltawaukkareita, joiksi jotkut mundikset tapasivat muuntautua ilta-aikaan. Katseltuaan hetken ympärilleen hän haukotteli ja nousi penkiltä, jolla oli istunut. (...)