Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Kawarlaineda sa mé)
Tavallisesti herra Kawarlainin elämä oli hyvin tavallista. Ja tavalliseen elämään kuuluivat tohvelit, vohvelit, mukava tuoli ja hyvä kirja, ja keinuhevosten lähettäminen lähisukulaisten lapsille näiden syntymäpäivänä.
Joskus herra K:n elämään tuli poikkeuksia tavallisesta. Niitä olivat ne asiat, joille ei mahtanut mitään, yhtä lailla kuin ne, joille ei halunnut mahtaa. Kummallisia, melkein aina odottamattomia kiertoteitä, sattumia, törmäyksiä. Ja usein niiden aiheuttajana oli neiti Kawarlain.
Neiti K. oli herran sukulaisia, eikä oikeastaan sinänsä mitenkään erityinen, olipahan vain puolentoistakymmenvuotias neitonen muiden joukossa. Neidillä oli takanaan kuitenkin erikoinen menneisyys, jonka monia ehkä neidille epämiellyttäviäkin tapahtumia oli selittämässä neidin voimakas luonne. Niin kun neiti sai jotain päähänsä, eivät asiaan liittyvät ihmiset voineet yleensä kuin ihmetellä, mikä ihme neitiä ajoi kaiken maailman hupsutuksiin.
Koska herra K. oli, päinvastoin kuin neiti, varsin mukautuvainen ja lempeä ihminen, ei ollut mikään ihme, että neiti oli hyötynyt herrasta niin kuin parhaaksi näki siitä lähtien, kun he olivat tutustuneet. Heidän tutustumisensa, muuten, ei ole mikään triviaali tapaus, sillä Kawarlainin suku on - kuten tietänette - varsin suuri suku, eivätkä sukulaisvierailut kuulu suvun vakinaisiin tapoihin; ja silloinkin, kun niitä on, ovat ne yleensä pikemminkin sosiaalinen velvollisuus kuin todellista yhdessäoloa.
No, joka tapauksessa tällä hetkellä tilanne oli se, että neiti asui väliaikaisesti herran vieraana, koska oli riitaantunut vanhempiensa kanssa syystä, jota herra ei ollut vielä täysin onnistunut saamaan selville. Oli ilmeistä, että jotain tekemistä sillä oli musiikin kanssa; mutta herra K. ei ollut paljonkaan musiikkia harrastanut, ja muutaman selitysyrityksen jälkeen neiti oli kyllästynyt yrittämään saada herra ymmärtämään, mistä riidassa oli ollut kysymys.
Herra K. piti kuitenkin musiikista, milloin siihen törmäsi, eikä hänellä ollut mitään sitäkään musiikkia vastaan, joka tulvi vierashuoneesta neiti K:n oleillessa siellä. Neiti K. harrasti nimittäin, monien muiden harrastusten ohella, sellonsoittoa ja laulantaa; eikä hän mistään hinnasta olisi jättänyt harjoituksiaan väliin, sillä, kuten hän itse sanoi, "Laiskuudesta ei ole mitään muuta hyötyä kuin varpaankynsien kasvaminen." Kun herra K. oli kuullut tämän viisauden ensimmäistä kertaa, hänen kasvoilleen noussut hymynväre ei ottanut laskeakseen pitkään aikaan.
Kerran, kun herra ja neiti K. kävelivät yhdessä puistossa, neiti osoitti hanhista yhtä, jolla oli tummempi kaula kuin muilla, ja sanoi: "Tuon minä aion ottaa miehekseni." Herra K. ehdotti, että tämä olisi viittaus Peukaloisen retkiin, mutta osoittautui, ettei neiti ollut kuullutkaan kyseistä tarinaa. Siitä lähtien herra oli yrittänyt tutustuttaa neidin niin moneen kirjalliseen teokseen kuin mahdollista. Tarkoitusperiään tähän hän ei itsekään osannut sanoa, mutta kirjallisuus upposi neitiin hyvin; ja osoittautui, että tämä kykeni tarkalleen muistamaan miltei kaiken lukemansa.
Loppujen lopuksi, yhtä lailla kuin neiti oli liian nuori ollakseen vakavissaan, oli herra turhan vanha moiseen. Ja vaikka herra sai hupinsa teekupista kun taas neidistä mikään ei ollut hauskempaa kuin saada vastakkaista sukupuolta olevat ikätoverinsa näyttämään naurettavilta, löysivät he yllättävän paljon yhteistä maaperää, ja hyödyttivät lopuksi toisiaan enemmän kuin olisi saattanut arvatakaan. Ja yhtä lailla tasa-arvoisina he menivät sinne, mikä ei ollut kummankaan valtakuntaa.
Juuri tämä neidin tarve etsiä uusia asioita tempasi herran usein mitä epätavallisimpiin tilanteisiin. Kerran, kun neiti K. oli aivan erityisen kyllästynyt, hän totesi tarvitsevansa uuden ympäristön. Ja herra K., joka ei keksinyt muutakaan, ehdotti tälle matkaa. Kun he lähtivät liikkeelle, lähti elämäkin.
Lähtöpaikka oli romanttisuudeltaan kaikki standardit täyttävä juna-asema katoksineen, kiireisine ihmisineen ja laitureilla jalkojaan verryttelevine matkustajineen. Herra ja neiti Kawarlain eivät matkustaneet sen paremmin vaatimattomasti kuin mahtipontisestikaan, sillä kumpikaan heistä ei tuntenut viehtymystä sen kaltaiseen erikoisuuteen. Matkalla mukavuus kannattaa asettaa etusijalle, ja vasta sen jälkeen tulevat velvollisuudet, olkootkin ne kuinka yleviä tahansa. He asettuivat tyhjään osastoon ja alkoivat aikansa kuluksi pelata sananarvausta.
Pikalinkit: