Juhlat
Kuvitellaanpa, että jollain hyvin, hyvin syrjäisellä teollisuusalueella järjestetään juhlat. Niiden on tarkoitus olla suuremmat kuin aikaisemmat juhlat, ja on melko varmaa, ettei niitä suurempia enää tule. Koristeita on paljon ja näkee, että juhliin on muutenkin panostettu: järjestäjät ovat kuluttaneet viimeisetkin rahansa niihin.
Tieto juhlista kulkee tietysti puskaradion kautta, niin kuin näissä piireissä aina. Tällä kertaa tosin juhlien tulo osattiin ennustaa jo kaksi vuotta etukäteen, ja niitä on odoteltu pitkään. Juhlat juhlistavat erästä maapallon historian merkittävimmistä tapahtumista.
Juhlapaikka jakaantuu neljään saliin: punaiseen, vihreään ja siniseen, sekä vielä keskussaliin, joka yhdistää ne kaikki. Punaisessa salissa on koko seinän peittävä TV-ruutu, jolla näytetään koko ajan uutistiedotuksia. Se on merkittävä osa juhlaa. Vihreä sali taas on juomista varten, ja sinisessä pidetään show.
Ihmiset kerääntyvät juhliin jo paljon ennen, kuin ne varsinaisesti alkavat. Alkuillasta lähinnä jutustellaan - useimmat tuntevat huomattavan osan ihmisistä valmiiksi suuresta osallistujamäärästä huolimatta - ja seurataan televisioruutua. Ihmiset ovat kerääntyneinä punaiseen saliin, jonka väri symboloi aurinkoa. Juhlat on järjestetty auringon kunniaksi nyt, kun se vihdoin viimein vetelee viimeisiään.
Kuudelta illalla tulee se, mitä kaikki ovat odottaneet. Vakavailmeinen selostaja, joka näyttää olevan koko ajan purskahtamaisillaan itkuun, kertoo, että maapallo alkaa muuttua jotakuinkin elinkelvottomaksi yöllä kolmen aikoihin. Kunnolla vaikutus tosin tuntuu vasta aamun sarastaessa. Siitä tulee kirkkain sarastus milloinkaan.
Raportaasissa kehotetaan ihmisiä pysymään rauhallisina. Miksi ihmeessä? Maailmanloppuahan täällä ollaan juhlimassa. Vähän aikaa kohistuaan ihmiset pääsevät vauhtiin. Useimmat haluavat näyttää kauniilta maailmanlopussa, ja alkavat ehostaa itseään.
Periaatteessa kaikki on kuin ennenkin. Pahoja asioita ei vain enää voi tehdä. Ei voi mokata, ei hankkiutua pulaan, eikä kukaan katso pahalla mitään, mitä joku toinen tekee. Jotkut ovat hartaita, jotkut riemukkaita; kas vain, tuolla pojan näköinen tyttö laulaa ikuisesta rakkaudesta, ja näyttää uskovan sanomaansa; toisaalla huoliteltujen miesten ryhmäsuudelma alkaa saada rivompia piirteitä.
Silloin alkaa show sinisessä salissa. Lavalle marssii toinen toistaan upeampia kuningattaria säihkyvissä mekoissaan, ylimeikattuina, komeampina kuin koskaan. Hyvin ajellut sääret vilahtelevat iltapukujen halkioista, ja muutama näyttää hankkineen itselleen rinnatkin. He pyörähtelevät, keimailevat ja näyttävät muutenkin, etteivät voisi vähempää välittää, vaikkei huomista olisikaan.
Musiikki on aluksi jotain Charleston-tyyppistä, esitys muistuttaa Broadway-showta. Sitten musiikki muuttuu rauhallisemmaksi, valoja hämärretään, ja he liukuvat upeina lavalla dramaattisissa puvuissaan, heidän vartalonsa sukeltavat valokeiloihin ja taas pois niistä, ja yleisö alkaa lämmetä. Suosionosoituksia, liikehdintää, voimakkaat kädet kiertyvät poikaystävien ympärille - ja miksei tuntemattomienkin? Jos elämästä saa nauttia, miksei kuolemastakin.
Loppuillan hektinen musiikki saa koko juhlat sekamelskaksi. On hämärää, kaikki ovat omissa maailmoissaan tai puuhissa jonkun muun kanssa, kaikkialla pauhaa korviahuumaava musiikki, on kuumaa. Ihmiset eivät enää välitä siitä, mitä heille tapahtuu. He tarttuvat toisiinsa, koskettelevat toisiaan. Kuningattaret kulkevat hymyillen ympäriinsä ja painautuvat komeita miehiä vasten. Ilmassa on seksiä.
Kolmen aikoihin kuumuus alkaa kasvaa häiritseväksi. Ihmiset heittävät vaatteet pois päältään. Juhlat näyttävät muuttuneen jättimäisiksi ihmisryppäiksi, joissa ihmiset kiemurtelevat ja naivat toisiaan. Miehet nuolevat, purevat, suutelevat ja hyväilevät toisiaan harrastaessaan seksiä. Ilma kuumenee koko ajan.
Aamulla monet ovat jo valmiiksi kuolleita, ja elävistä suurin osa on lähtenyt jonnekin muualle kuolemaan. Mutta sillä ei ole tietenkään mitään väliä. Pääasia, että kaikki olivat juhlissa. Eikö se ollutkin maailmanhistorian kaunein tapaus?