Suomalainen, ruotsalainen ja yks norjalainen Tappeli kinasteli siitä, kuka pystyisi pilkkomaan itikan pienimmiksi paloiksi. Ruotsalainen katkaisi siltä siivet. Tappeli tuli ja katkaisi siltä jalat, tai jotain. Sitten tuli suomalainen ja jotain vaan huitasi sitä itikkaa. /"Sehän jatkaa lentoaan"/, huomauttivat Tappeli ja se toinen. /"Joo"/, vastasi siihen suomalainenn.
Anteeks, luulin sua paskilan pappatynnyrin vanteeks (kuva)
Jee jee
paskilassa
tuotetaan
purkitettua
pappaa
Joo. Tiesittekö, että väsymys voi olla sanomattoman hauskaa, jos ei ole muutenkaan mitään pakkoa skarpata? Vaikka olisit yli 15-vuotias, muistikuvissasi saattaa viipyillä lapsuudesta ne kerrat, kun kaikki viettivät yötä samassa paikoissa ja juttelivat yömyöhään....
No. Eihän se mitenkään mahdotonta ole vieläkään, vai onko? Sehän on itse asiassa fiksuinta ajanvietettä maailmassa. Aikuisilla väsymyksen palvonta tuntuu vain jäävän vähän syrjään muiden mielentilan muunteluun perustuvien hauskanpitotapojen, kuten ryyppäämisen (mitä ihminen tarvitsee itsensä lisäksi) takia.
Jälkeenpäin keksityt jutut eivät tunnu mitenkään huvittavilta, mutta niitä on mukavaa kertoa ystävilleen, ja katsoa, millaisiksi heidän ilmeensä (ihmisen salainen voimavara) muuttuvat. Ja loppujen lopuksi, jos sattuu olemaan niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet taiteellisten tuotosten tekemisestä, väsymysjutut ovat loistava inspiraation lähde. Jollei niitä pidä liian tyhminä (halu asettua toisen yläpuolelle (ja itsensä)).
Väsymysruno (minun Lisäkseni Eetun kirjoittama)
Yleisö on pirteää
ei mekään sen puoleen
joku täällä kuolee
kuolon korvaa nuolee
kuolema korjaa viikatteella
viikate maksetaan osamaksulla
erien keskimaksuaika on viisi päivää
tässä ei ole järjen häivää
teemme tässä häivytystä
taikka sitten väijytystä
ootsä joku friikki väi?
sulla päässäs täi
päästäiset ei räi
räkä valuu maan rakoon
siellä sepät pääsee sitä takoon
sitä ei riitä jakoon
vaikka kaikki menis lakkoon
lakka kasvaa lapissa
papissa on kärpänen
kärpäsellä kanan aivot
kauhea on kärsä sen
vaikka kestänkin sen raivot
sitä silti viitti teloa en.
Ihailen vain pystykeloa
ei tästä saa mitään selkoa
paitsi että sää selkenee
illalla näkyy revontulia
ja kuiskaan sulle: "Oi julia,
kuinka kauniit ovatkaan kasvosi,
vaikk' olet Mandelbrotin lapsi!"
melkein valmiit mielentila-sivut