Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Tap, ol, järj, kirjoitettu n. 1997)
Jos olet etsimässä jotain, josta todella voisi olla elämässä hyötyä, älä lue tätä dokumenttia. Dokumentti kuvaa lyhyesti näkemyksen siitä, mikä on tapahtumien ja olioiden suhde, sekä mikä on kielen ja maailman suhde.
Dokumentti liittyy projektiin, joka pyrkii mallintamaan hajautettuja virtuaalimaailmoja kielellisin perustein. Koska järjestelmän tulee olla yleispätevä, sen täytyy mallintaa vaihtelevat abstraktiotasot ja olla loputtomasti laajennettavissa.
Mitä enemmän olen kielen kanssa tekemisissä, sitä enemmän kunnioitan sitä.
Kreikan filosofeilla oli helppoa. Heillä ei ollut valtavaa empiiristä tiedettä yliajamassa ihmisten intuitiota maailman rakenteen käsitteellisyydestä. Thales, Anaksimandros ja Anaksimenes saivat rauhassa esittää arvauksia siitä, mikä on maailman alkuperä ja rakennusaine (αρχε) ja miten maailma siitä rakentuu. Samaan aikaan Herakleitoksella ja hänen seuraajillaan oli teoria, jonka mukaan mitään ainetta, tai ainakaan olioita, ei ole oikeastaan olemassakaan; heidän mukaansa kaikki rakentui muutoksesta, joka prosessina oli maailman ainoa pysyvä asia.
Ei ole suuri ihme, että ensimmäiset filosofiset maailmanselitykset olivat tällaisia, sillä abstraktit käsitteet ja tapahtumat ovat kielellisiä perusaineita. Jo kielen monikäyttöisyys osoittaa, että näitä sopivasti yhdistelemällä saa periaatteessa selitetyksi minkä tahansa faktan - itse asiassa enemmänkin.
Herakleitoksen käsitys muutoksen perustavanlaatuisuudesta on omalla tavallaan hyvin perusteltu: koska oliot muuttuvat lakkaamatta, niiden identiteettikään ei ole pysyvä, joten käsityksemme siitä, että olemme jatkuvasti sama olio, on jossain määrin harhainen. Tämä tietysti riippuu siitä, miten määritämme olion.
Jos oliot ja tapahtumat asetetaan kilpailemaan siitä, kummat ovat perustavampia maailman osia, tapahtumat pärjäävät hyvin. Olion olemassaolo on nimittäin periaatteessa tapahtumista: olio "manifestoituu" muille olioille tapahtumien kautta, olion voi määritellä sille tapahtuneiden asioiden summana, ja tietoisten olioiden tietoisuudessa olennaista on jatkuva prosessointi. Jos taas oletamme oliot maailman rakennusaineeksi, saamme kyllä täydellisen maailman, mutta vain yhdellä ajan hetkellä. Koska meidän maailmamme on ajassa jatkuva, tapahtumat ovat välttämättömiä.
Aidossa skeptisessä mielessä voi todella sanoa, että olemassaolo on tapahtumia, koska ainoat, joiden olemassaolosta voimme olla varmoja, ovat tietoisuus ja havainnot, jotka molemmat ovat äärimmäisen puhtaasti tapahtumia. Mutta vaikka tarkasti ottaen emme voikaan todistaa, että havainnot ovat loogisia, koemme silti maailmassa mielekkyyttä. Tapahtumat eivät kykene selittämään tätä mielekkyyttä, sillä kahdella satunnaisesti valitulla tapahtumalla ei sinänsä ole mitään hyvinmäärittyvää suhdetta, josta voisi ennustaa, miten ne ovat tekemisissä toistensa kanssa.
Maailmassa on siis tapahtumien lisäksi ainakin yksi rakenne-elementti: tapahtumien suhdesäännöstöt. Nämä ovat ne "lait", jotka määrittävät tapahtumien väliset suhteet. Näitä lakeja on tavattoman paljon, ja mikä pahinta, ne muuttuvat. Muutoksen aiheuttaa - kuinkas muuten - tapahtumat (muutoshan on tapahtuma). Näin lait eivät ole vain tapahtumiin ulkopuolelta vaikuttava voima, vaan selkeässä vuorovaikutuksessa niiden kanssa.
Tietyt, toisiinsa liittyvät lait muodostavat ryhmiä, jotka jäsentyvät mieleemme olion käsitteenä. Tämän mukaan jokainen olio on määritettävissä sille tapahtuneina asioina (jotka ovat jääneet vaikuttamaan siihen ominaisuuksina), sekä niinä lakeina, jotka vaikuttavat siihen liittyviin tapahtumiin.
Laki on siis kahden tapahtuman (kausaalinen) suhde. Mutta useimmiten, kun lakeja tarkastellaan lähemmin, voidaan havaita niidenkin olevan hajotettavissa useampiin välilakeihin ja näiden välillä kulkeviin välitapahtumiin. Ulkopuolelta katsottaessa ei ole väliä, kuinka laki varsinaisesti "toimii". Tämä sallii sekä lakien että tapahtumien abstraktion.
Tarkemmin sanottuna, jos tiedetään tapahtuman A johtavan tapahtumaan C, tämä voi johtua tai olla johtumatta siitä, että tapahtuma A johtaa tapahtumaan B ja tapahtuma B johtaa tapahtumaan C. Minkä tahansa keskenään vuorovaikutuksessa olevan lakien ryhmän voi katsoa yhdeksi laiksi. Samoin tapahtuman voi katsoa olevan tekemisissä tällaisen lakiryhmän kanssa sen sijaan, että se olisi tekemisissä sen lain kanssa, josta se "tulee sisään" lakiryhmään.
Yleensä kielessä on taipumus mieltää olioiksi ne lakikokonaisuudet, joiden sisäiset suhteet ovat suhteellisen pysyviä ja/tai joista ulospäin näkyvien lakien määrä on mahdollisimman pieni.
Vain harvat lait pysyvät koko ajan samanlaisina. Tämä johtuu siitä, että lailla (oliolla) on ominaisuuksia. Koska ominaisuuden muutos on tapahtuma ja ominaisuus, joka ei muutu, ei ole ominaisuus, ominaisuudet ovat kuvattavissa tapahtumina. Lailla on siis taipumus riippua olion historiasta.
Pysyvyyttä on kahdenlaista. Ensimmäinen on tapahtuman vaikutuksen jatkumista niin pitkään, kunnes tulee toinen, ensimmäisen kumoava tapahtuma. Toinen on lain riippumattomuutta ja/tai vaikutintapahtumien harvinaisuutta.
Pikalinkit: