Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
K:"Mainostamista on joka puolella. Siltä ei voi nykyään välttyä. Mainoksissa pyritään vaikuttamaan mieliimme huomaamattomalla tavalla. Nyt on kuitenkin keksitty aivan uusi mainostyyppi, ja olen kutsunut tänne copy Heikki Makkosen kertomaan siitä."
K:"Heikki, mistä tässä uudessa mainoksessa oikein on kyse?"
H:"Oikeastaan 'uuden mainoksen' -- kuten me keksintöämme kutsumme -- ensimmäinen prototyyppi syntyi vahingossa, kun paroni Von Gutenbagin mekaanikko yhdisti sattumalta kovaäänisen kotirobottiinsa. UM vaipui katatoniseen tilaan, eikä sitä saanut heräämään muu kuin tuntemattomat ohi kulkevat ihmiset. Heihin se reagoi ulisuttamalla kovaäänistään. Lienee tarpeetonta sanoa, että useimmat ihmiset pitivät sitä varsin ihastuttavana ja alkoivat seurata sitä. Mutta tässä vaiheessa se ei vielä osannut johtaa ihmisiä Von Gutenbagin juhlaan, joten siitä ei ollut mitään hyötyä hänelle."
***
K:"Von Gutenbagin juhla on muuten tärkeä seurapiiritapahtuma täällä muuten vähätapahtumaisessa Turussa. Minulla on täällä seuranani Laura Nummiaho, joka kertoo teille näistä juhlista. Ole hyvä, Laura."
L:"Ne ovat todella mielenkiintoinen tapahtuma. Muistan, kun minut kutsuttiin sinne ensimmäistä kertaa. Tuolloin en vielä hallinnut kunnolla protokollaa, ja luulin, että sinne voi mennä kello kahdelta. Paroni ei ole kovin seurallinen mies. Peitelläkseen tätä hän ei avaa huvilansa portteja edes juhlien aikana. Niinpä minä otin sitten aurinkoa siinä edessä odotellessani, kunnes tajusin, ettei sisään pääse. Tästä huolimatta Von Gutenbagien palvelijat kuulema valmistavat joka kerta juhlapäivällisen. Vasta viime vuonna tästä perinteestä jouduttiin luopumaan, koska päivällisen väitettiin häiritsevän lähinummen ekologista järjestelmää."
***
H:"Von Gutenbagin juhla on myös hyvin helppo tapahtuma mainostettavaksi. Ei siinä ole kyse mistään tomaattien kasvattamisesta. Mutta Suomen viranomaiset tapaavat olla aina tällaisia tapahtumia vastaan, ja niinpä meidän UM:mmekin kiellettiin lyhyen koekäytön jälkeen."
L:"Niin, poliisin mielestä oli vaarallista houkutella juhlaan niin tyhmiä ihmisiä, että he seuraavat ulisevaa robottia."
H:"Se oli tietysti aivan älytöntä. Eihän sillä ole merkitystä, keihin UM vaikutti, koska kaikilla oli joka tapauksessa hauskaa. Tästä kokemuksesta viisastuneena olemme havainneet, että näihin mainoksiin on tärkeää hankkia poikkeuslupa."
L:"Niin kuin olemme tehneetkin sittemmin."
***
H:"Minun anoppini kutsuttiin myös kerran näihin juhliin, eikä hänkään ollut selvillä traditioista. Hän oli niin sisukas, että vähän aikaa kiroiltuaan portin edessä hän päätti päästä sisään keinolla millä hyvänsä. Hän teki kuitenkin sen virheen, että varoitti Von Gutenbagin pääkokkia aikeistaan etukäteen. Niinpä pääkokki meni odottamaan häntä ainoaan kohtaan, josta muurin saattoi ylittää: kohtaan, jossa molemmilla puolilla kasvoivat vankat puut, joita pitkin oli helppo kiivetä. Hän näkikin anoppini kiipeävän toista puuta ylös, mutta alas hän ei enää tullut. Selityskin löytyi nopeasti: anoppini oli löytänyt banaanitertun puusta, ja lopetteli sitä parhaillaan. Pääkokki ja anoppini ovat nykyään naimisissa, eli pääkokki on appeni. Eikös minulla olekin hienoja sukulaisia!"
***
K:"Kaikki eivät kuitenkaan pidä mainonnasta. Kun minä olin pieni, niin... apua! apua! Kynäni tipahti!... kiitos. Niin, missä olinkaan? Ai niin, minun piti vain sanoa, että mainoksia pitää kestää, koska ne ovat vain maailmanlaajuisen järjen, logoksen, tuotosta korkeampien päämäärien saavuttamiseksi. Mainoksista on tulossa yhä brutaalimpia, pahanhajuisempia, ärsyttävämpiä ja mielikuvituksekkaampia, mutta sellainen on kohtalo, emmekä me voi siihen vaikuttaa. Koska mainoksilla pyritään vaikuttamaan suoraan aivomössöömme, niille todennäköisesti lisätään keinoja vaikuttaa ennen rauhaan jääneisiin aistimiimme, kuten nenään."
L:"Mainonnan tulevaisuus on arvaamaton, mutta yhteen asiaan voimme kuitenkin luottaa: meillä tulee aina olemaan hauskaa Von Gutenbagien juhlissa!"
***
***
Pohjoissuomessa on monia asukaskadosta kärsiviä kyliä. Matkasimme Qumppuun, jossa on nyt perustettu järjestö maaltapaon estämiseksi. Qumppuun ei ole helppoa päästä, sillä ainoa tie sinne menee Kahnan kautta, josta pitää ajaa ensin 75 kilometriä itään kanjonia pitkin, ja sitten kääntyä pohjoiseen ja ajaa vielä 10 kilometriä. Qumppuun päästyämme saimme havaita, että kello on melkein kaksi. Koko kylässä ei aluksi näkynyt asukkaita ollenkaan, ja alkoi tuntua melko järkevältä, että ihmiset muuttavat pois kylästä, jossa ei ole mitään kivaa. Etsiessämme ihmisiä saimme kuitenkin yllättyä.
***
Olimme aivan rauhallisesti tyhjentämässä erään mökin koskenkorvavarastoa, kun jostain juoksi lauma hirveästi karjuvia kyläläisiä. Meidät pistettiin käsirautoihin ja vietiin joihinkin pimeisiin, kylmiin ja kosteisiin onkaloihin. Ihmeteltyämme hetken, missä olimme, huoneeseen tuli muutama vanha papparainen. "Meidän tehtävämme on viedä teidät johtajamme, suuren Xu-al-xumbin eteen", he sanoivat. Pelokkaina seurasimme heitä. Heidän johtajansa muistutti ulkonäöltään valtavan soihdun ja kaurapuuron sekoitusta. Se sanoi: "Vai niin, te olette tulleet. Tietäkää, että tämä on salaisen järjestön päämaja, jonka salaisena tehtävänä on palauttaa kaikki maalta lähteneet ihmiset takaisin maalle!"
***
Myöhemmin saimme tietää lähistöllä asuvalta erakolta, että järjestö on alituisessa sodassa "Joulupukin apureiksi" kutsutun rikollisjärjestön kanssa. Joulupukin apurit tekivät kaikenlaisia ilkitekoja ihmisten häätämiseksi maaseudulta. He olivat tehneet suojattomaan Kahnaan julmia hyökkäyksiä pelätyn johtajansa, Joulupukin, johtamina. Epätoivoisten sopuleitten tapaan Kahnan asukkaat olivat vaipuneet onnettoman lamaannuksen tilaan, odottaen vain voimattomina Joulupukin seuraavaa hyökkäystä. Mutta silloin he huolestuivat todella, kun hyökkäystä ei tapahtunutkaan jouluna.
***
Näistä tapahtumista oli kuitenkin jo pitkä aika. Tällä hetkellä Kahnassa ei asu enää juuri ketään, ja yli puolet asukkaista ovat ekstraterrestriaaleja. Joulupukin hyökkäykset loppuivat aikaa sitten, ja suuntautuivat varakkaampaan Qumppuun. Tätä on kestävä kehitys maaseudulla.
***
***
"Haloo?"
"Anteeksi, onkohan teillä paperia tai Rytöstä?"
"Anteeksi?"
"Paperia tai Rytöstä?"
"No herra Rytönen on nyt lounaalla, joten en valitettavasti voi auttaa."
"En minä häntä haluakaan."
"No hyvä, minä pistän sitten yhden riisin tulemaan."
"Kiitoksia."
***
"Pimpelipom pankki, pääkonttori."
"Maksakaa vuokrani, nopeasti! Ne ovat kannoillani!"
"Mikähän teidän nimenne on?"
"En voi paljastaa sitä teille. AaAAaargh! Tuolta se tulee pommi hampaissaan ja heiluttaa häntäänsä!"
/ääniä: rikkoutuva lasi, koiran haukuntaa, kuolinkorinaa./
"Ah, rakas! Vihdoinkin pääsimme heistä eroon. Menetkö naimisiin kanssani?"
"Voi kyllä, hunajakettuni!"
/suudelma. esirippu./
***
"No niin, nyt meillä on täällä vieraana professori Fel Helsingin yliopistosta. Mitäs teillä on sanottavaa?"
"Anteeksi, mutta ..."
"No, minun mielestäni Suomen tulevaisuudelle on tärkeää, että panostetaan koulutukseen."
"Anteeksi, mutta ..."
"Kiitoksia tästä järkevästä kommentista, professori Fel."
"Anteeksi, mutta ..."
"No mitä, Martti?"
"Eihän meidän häntä pitänyt haastatella!"
"Hups."
***
Ihan hauskaa toi elämä. Elämää on se joka lisääntyy itsekseen.
***
"Hei Jukka! Onpa mukavaa nähdä sinua."
"Kas, päivää, rouva Tumppila."
"Sano minua Helinäksi vain. Onneksi olkoon uuden työpaikan letkusta!"
"No, eihän Maailmanpankin pääjohtajan tehtävä nyt mikään niin erityinen ole..."
"Voi, kyllä se on kuitenkin hyvin tärkeä! Ja jos sinun on vaikeaa tehdä vastuullisia päätöksiä, niin ihan vihjeenä voisin sanoa, että rikkaita ei kannata verottaa!"
"Niinkö?"
***
***
Olin vasta harjoittelija noihin aikoihin. Olin juuri siirtymässä käytännön tehtäviin, ja toimin hälytyskeskuksessa harjoittelevana lääkärinä. Eräänä yönä hälytyskeskukseen tuli kummallinen soitto. Soittaja ei saanut sanotuksi, mikä oli hätänä, mutta osoitteen päivystäjä sai kuitenkin päätellyksi hänen pihinästään. Oletettiin, että kyseessä oli sairaustapaus, ja niinpä ambulanssi lähetettiin paikalle -- ja minut sen mukana. Tultuamme perille huomasimme yllätykseksemme, ettei talossa näyttänyt olevan ketään.
***
Sen sijaan pöydällä oli täysi viinipullo, ikään kuin meitä olisi odotettu. Avasimme viinipullon ja aloimme juoda. Tunnelma ikään kuin kohosi pikku hiljaa. Jossain vaiheessa tajusin, että saatoimme olla melko humalassa, ja kun viinipullostakaan ei tuntunut viini ollenkaan loppuvan, oli pakko ottaa järki käteen. Niinpä me lähdimme etsimään asukkaita.
***
Tulimme pimeään käytävään, jonka katosta roikkui hämähäkinverkkoja. Pitääkseen tunnelmaa korkealla eräs seurueestamme alkoi kertoa kummitusjuttuja. Se osoittautui virheeksi, sillä yhtäkkiä käytävän seinillä oleilleet haarniskat alkoivat liikkua.
***
Muistan vain kylmän jäätävät kädet, joilla haarniskat tarttuivat meihin. Seuraava muistikuvani on aamusta, jolloin auringonsäteet tunkeutuivat käytävään sen päässä olevasta pienestä ikkunasta. Pikku hiljaa nousimme, ja jomottava tunne päässä kertoi eilisen seikkailuista. Vasta vähän aikaa töllisteltyämme huomasimme, että minä en ollut enää joukossa. Minulla oli aina ollut heikko sydän, mutta se ei tuntunut riittävältä selitykseltä.
***
No, tästä on jo pitkä aika ja nyt voin suhtautua jo koko tapaukseen huumorilla. Meillä kaikilla on kuitenkin tästä jotain opittavaa; en vain tiedä, mitä.
***
***
***