Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Tällä sivulla ei käsitellä turvallisuutta, joka kumpuaa ihmisistä, vaikka pitäisi. Sen verran voin todeta, että jos on tarpeeksi rakkautta, ei tarvita rajoja.)
Ihmiset ymmärtävät nykyään turvallisuuden jotenkin hyvin kummallisesti. Turvallisuus sekoitetaan jotenkin suojautumiseen, ja turvallisuutta edistäviksi teoksi sanotaan erilaisia suojautumisyrityksiä. (Katso turvallinen kokeilu.) Ihmiset uskovat, että "narkkarien" aiheuttamat "vaarat" vähenevät sillä, että heidät yritetään saada pois... (pois mistä, muuten? Näkyvistä?) Ja vakuutuksia kutsutaan riskienhallinnaksi. Voi aikoja, voi tapoja.
Minulle turvallinen valtio on sellainen, jossa vartijat eivät pompota ihmisiä, poliisilta voi mennä kysymään asioita ilman, että on vaarassa suututtaa heidät, ihmiset kuuntelevat kadulla toisiaan ja kadulle kaatunutta autetaan. Turvallisessa maassa mummot juttelevat nuorisojengien kanssa eivätkä yritä ajaa niitä pois kadulta.
http://c2.com/cgi/wiki?SoftSecurity
Muuten, kun olin pieni, "punkkari" oli jonkinlainen hulinoijan prototyyppi. Hohhohhoo...
Ja silloinkin, kun suojautumiseen on syytä, on syytä ymmärtää sen haitatkin ja punnita niitä.
(Myöhemmin lisäsin vielä erikseen turvallisuusvouhotusta käsittelevän sivun.)
avs: "Turvallisuuden" ja turvallisuuden ero on mielestäni kuppimallissa: http://www.iki.fi/avs/blosxom.cgi/Computing/Security/en.economist-dec03.html
atehwa: Olen samaa mieltä. Lyhyt parafraasi: turvallisuutta voi pitää yllä, tai järjestelmät voi rakentaa korjaantuviksi. Ulkoiset kontrollirakenteet vaativat jatkuvaa ylläpitoa, joten ne eivät ole kestäviä ratkaisuja turvallisuuden saavuttamiseksi. Korjaantuva järjestelmä on turvallinen luonnostaan.
Tässä on pienoinen ongelma: ekosysteemit eivät ole oikein missään mielessä "luonnostaan korjaantuvia". Esimerkiksi spam-taistelu (joka hyvinkin muistuttaa ekosysteemiä) on etenevä prosessi, joka vaatii hyvinkin vaivannäköä sekä spämmääjiltä että torjujilta. Tietenkin se on paljon parempi, kuin tarkistaa kaikki sähköpostit läpi ja päättää, ovatko ne kunnon postia vai eivät...
Tämä on sidoksissa siihen ongelmaan, että yhteisö ei ole stabiili systeemi, vaan vaatii vaivannäköä pysyäkseen koossa ja miellyttävänä.
avs: Ekosysteemeillä (sekä yksittäisillä organismeilla että näiden muodostamilla järjestelmillä) on toki luontaisia korjaantumisen kykyjä. Organismeilla on mahdollisuus korjata ja/tai ohittaa DNA:han tulevia muutoksia, niillä on immuunijärjestelmiä ja joillakin osilla jopa regeneraatiokykyjä.
Järjestelmänä ekosysteemeillä on evoluutio sekä erilaisia symbioottisia "tukiverkkoja" - ja eläimillä jopa sosiaalisia tukiverkkoja.
Ongelma uhkien ja korjaantumiskyvyn välillä on se, että kun hitaaseen uhkaan (jääkaudet, eläinten ja kasvien leviäminen uusille alueille) tottuneiden korjaamisjärjestelmien korjattavaksi usutetaan suuria ja äkillisiä muutoksia (meteorien törmäykset, ihmisen toiminta), ne vain yksinkertaisesti eivät riitä. Alkuperäinen vertaus murokupista stabiilina, turvallisena ympäristönä sisältää edelleen riskin siitä, että kissa kaataa kupin kun olet poissa kotoa.
Onkin järkevää rakentaa itsestään korjaantuva järjestelmä kattamaan uhat riittävällä todennäköisyydellä. Edes kontrolliin pohjautuva turvallisuus ei pysty (riittävän edullisesti) kattamaan kaikkia näitä suurempia uhkia, ja itsestään korjaantuva järjestelmä kuitenkin tulee pitkällä aikavälillä edullisemmaksi. Suurten katastrofien jälkeen tulee myös tyypillisesti pienempiä "jälkitauteja", analogiana ehkä sähkökytkimen kytkentävärähtelyt, ja näihin pienempiin uhkiin itsekorjaavuus jo pureekin.
Mitä tulee erityisesti spamiin, tilanne on vähän kuin Amerikan alkuasukkaiden kuoleminen eurooppalaisten tuomiin pöpöihin: järjestelmässä ei ollut minkäänlaista suojaa spammille (kuten ei heilläkään immuniteettia). Sähköpostijärjestelmä on kasattu täysin laissez-faire -periaatteella sillä olettamuksella, että kaikilla käyttäjillä on joko yliopisto tai työnantaja, joka estää väärinkäytön tehokkaasti.
Murokuppianalogiassani spam ja sähköpostijärjestelmä ovat siis tilanteessa, jossa laakerikuula on litteällä lautasella. Esimerkiksi itseoppivat filtterit pyrkivät nostamaan kupin reunoja ja lakitekniset yritykset taas ovat sormi, joka pitää kuulalaakeria aloillaan. Aika näyttää, millaiseksi kupin ja tämän lakimiesten kollektiivisen sormen suhde muodostuu.
atehwa: olen neljän viime kappaleen kanssa samaa mieltä. Jatkan kahdesta ensimmäisestä.
Esimerkiksi immuunijärjestelmää ei voi pitää kuppina, koska se on aktiivinen, toisin sanoen se vaatii eliöltä ylläpitoa. "Luontaista" tämä korjaantuminen on vain siinä mielessä, että siihen ei tarvitse tietoisesti kiinnittää huomiota (ainakaan kovin paljon). Samoin yhteisöissä on yleensä sekä vakauttavia että epävakauttavia voimia, ja niitä voidaankin pitää kuppien sijaan elastisina pohjina, joita ihmiset vääntelevät eri suuntiin ja joissa pallo pysyy, jos pysyy.
Kritiikkini kohdistuu siis lähinnä siihen, ettei ekosysteemiä voi itsestäänselvästi pitää kuppimaisena. Ekosysteemi on kehittyvä entititeetti, mikä edellyttää monimutkaisempaa mallia (ts. ekosysteemi ei "pyri" mihinkään tiettyyn tilaan vaan ekosysteemin vakaus ja epävakaus on seurausta monimutkaisista ristiinvaikutuksista.)
Erityisesti on mielestäni väärin ja harhaanjohtavaa sanoa, että evoluutio on ekosysteemin "korjausjärjestelmä". Evoluutiohan niin luo, hajottaa, vakauttaa kuin muuttaakin ekosysteemiä, eikä evoluution vaikutuksen jälkeen ole itsestäänselvää, että kyse on samasta ekosysteemistä. Eli ekosysteemillä ei ole identiteettiä eikä sen voi tiukassa mielessä sanoa edes puolustavan itseään.
Tämä liittyy jossain määrin Linkolalaisuuden filosofisen pohjaan ja elämänpyörään (vai rinkiin? en oikein muista käytettyjä termejä). Aihe on kyllä hyvin mielenkiintoinen.
mahnaz: Pilkunviilausta: DNA:n korjausjärjestelmät ja immuunijärjestelmät ovat kaksi täysin eri asiaa. DNA:han tulleita vaurioita korjaavat jopa bakteerit, varsinainen immuunijärjestelmä taas löytyy vain nisäkkäiltä. Alkeelliset DNA:n korjaus- ja oikolukujärjestelmät eivät sinänsä vaadi kovin kummoista "ylläpitoa", koska ne perustuvat usein virheellisen emäksen aiheuttamaan (energeettisestikin) epäedulliseen konformaationmuutokseen.
Mitä itse aiheeseen tulee - kupin sijaan näkisin tasapainotilat "painaumina" suhteellisen tasaisessa mahdollisuusympäristössä, jossa organismiin, ekosysteemiin tm. kohdistuu jatkuvasti "töniviä" voimia.
atehwa: yllä itse asiassa käsitteitä taidetaan käyttää oikein, mutta tarkennus on hyödyllinen, kiitoksia.
Olisi vain mukava tietää onko tämäkin muokkaus niin kovin turvallinen...
atehwa: sinulle vai minulle turvallinen? Ei se minua ainakaan haittaa...