Vapaus on yksi keskeisiä niistä asioista, mihin oikein pyrin.
Tällä hetkellä (odotan innolla, että joku problematisoi) määrittelen vapauden käytännön tarkoituksia varten näin:
Yksilön vapaus tarkoittaa tunnetta siitä, että on mahdollisuus tehdä valinta jostain asiasta. Vapaus on siis subjektiivista (ks. objektiivisuus): jos kahdella yksilöllä on molemmilla tunne, että voivat päättää samasta asiasta, molemmat ovat vapaita kyseisen asian suhteen.
Erityisen hyödyllinen tämä vapauskäsite on sen tarkentamisessa, millaisen vapauden liberalismi pyrkii maksimoimaan. Mutta saattaa olla, että se toimii muutenkin. Ylipäänsä se tarkoittaa, että vapaus ei ole rajallinen resurssi. Mutta tämä ei ole puhtaan subjektiivinen vapausmääritelmä: minusta vapaus ei ole tunnetta siitä, että on vapaa, vaan tunnetta siitä, että pystyy valitsemaan asioista. Ja ihmisillä on keskimäärin aika hyvät syyt arvella, mistä he pystyvät päättämään.
Monet mieltävät vapauden siten, että sitä on ihmisellä tietty määrä, ja jos ihminen käyttää valtaa toiseen, hän samalla saa toisen "vapauden" omaksi vapaudekseen. Mutta vapautta ei pysty tällä tavoin luovuttamaan toiselle, vain muutamia resursseja (voimaa / aikaa) joita voisi käyttää myös oman vapautensa toteuttamiseen. Millään vallankäytöllä kukaan ei voi saada minun kykyäni ilmaista itseäni, keksiä, olla ihmisten kanssa tai vaikkapa saada jälkeläisiä. Toiselta viedyllä vapaudella ei oikeastaan voi toteuttaa itseään ollenkaan. Mitäs vapautta se sitten on, muuta kuin heikko turva siitä, ettei kukaan käytä valtaa itseen? Lisää tästä aiheesta sivulla siitä, miksi vallankäytöstä pitää pidättäytyä.
Vapaudesta kiinnostuneen kannattaa ottaa selvää vapaudenrajoituksista.
Elakim: Entäpä yhteisöjen vapaus? Joukkojen vapaus? Kansakuntien (jos sellaiseen myyttiin uskoo) vapaus? Identiteettiryhmien vapaus? Ovatko ne järkevästi palautettavissa määrittelemäsikaltaiseen yksilönvapauteen, vai pitääkö ne määrittää erikseen, vai tarkoittavatko ne edes mitään järkevää?
atehwa: En ole miettinyt tätä kovin perusteellisesti, mutta äkkiseltään tuntuisi, että yhteisöjen vapaus olisi vähän vertauskuvallinen tapa puhua yleisestä fiiliksestä, että näiden jäsenet ovat vapaita: vähän samaan tapaan, kuin puhutaan vaikkapa "suomalaisten innosta", "netissä keskustelevien epäkohteliaisuudesta" tms.